Läppävikojen tutkiminen

Kullekin vialle ominaisten piirteiden lisäksi läppävikojen tutkimisessa on joitakin yleisiä periaatteita.

Kliininen tutkimus

Ensimmäinen tutkimus on lääkärin suorittama kliininen tutkimus, johon kuuluvat oireiden kartoitus, sydänäänten kuuntelu ja muut aistinvaraiset havainnot. Läppävika aiheuttaa lähes aina luonteenomaisen sivuäänen. Poikkeuksia voivat olla eräät äkilliset tilanteet ja pitkälle edenneet viat, joissa sivuääni voi olla heikko tai kuulumattomissa. Yleensä kuitenkin pätee, kunhan tutkimus tehdään huolellisesti: ei sivuääntä – ei läppävikaa. Toisaalta sivuäänikään ei välttämättä merkitse läppävikaa. EKG, röntgenkuva (thorax) ja  perusverikokeet kuuluvat asiaan.

Ultraäänitutkimus

Seuraavaksi tehdään ultraäänitutkimus, joka useimmissa tapauksissa riittää läppävian selvittämiseksi. Vähäiset vuodot, jotka usein mainitaan tutkimuslausunnoissa, voivat olla täysin normaaleja erityisesti hiippa- ja kolmiliuskaläpässä. Nämä eivät saisi herättää tarpeetonta huolta todellisesta läppäviasta.

Muut tutkimukset

Vain erityistapauksissa tarvitaan muita tutkimuksia. Leikkaukseen valmistauduttaessa tehdään  sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, ellei sepelvaltimotaudin todennäköisyys ole hyvin pieni, koska merkittävät sepelvaltimoahtaumat on syytä hoitaa tekemällä läppäleikkauksen yhteydessä myös ohitusleikkaus.

Seuranta

Läppävian seurannassa käytetään tapauskohtaisesti sydänäänten kuuntelua ja ultraäänitutkimusta.