Läppävikojen tutkiminen

Läppävian, kuten muidenkin sydänsairauksien tutkiminen alkaa aina lääkärin haastattelulla. Keskustelussa käsitellään oireet, joiden perusteella jatketaan selvityksiä. Läppävioissa tyypillisiä oireita ovat rasitusväsymys ja hengenahdistus, mutta oire voi olla muutakin kuten rintakipua, huimausta tai jopa pyörtyminen. Toisin kuin monissa muissa sydänsairauksissa, tutkimusten seuraava vaihe eli sydämen kuuntelu stetoskoopilla jo paljastaakin läppävian.

Stetoskoopilla kuuntelu

Tutkimisessa oleellista on sydämen kuuntelu stetoskoopilla. Sydämestä kuuluu ns. sivuääni. Harjaantunut lääkäri pystyy sanomaan jo pelkän kuuntelulöydöksen perusteella onko potilaalla läppävikaa. Jos sivuääni kuuluu, usein sivuäänen laatu paljastaa, mistä läppäviasta voisi olla kysymys. Aina sivuääni ei ole merkki läppäviasta, vaan pelkkä veren vauhdikas virtaaminen voi aiheuttaa stetoskoopilla kuultavia suhinoita.

Sydänsähkökäyrä eli EKG ei suoranaisesti kerro läppäviasta, mutta monesta muusta asiasta sydämen toiminnassa kyllä. Se paljastaa esimerkiksi läppävian aiheuttamat sydämen kuormittumisen merkit ja rytmihäiriöt. Perusverikokeilla poissuljetaan muita sairauksia oireiden aiheuttajana. Natriureettinen peptidi (pro-BNP tai BNP) paljastaa sydämen kuormittumisen.

Läppävian tarkempi määrittäminen

Jos sydämestä kuuluu sivuääni, sydämen ultraäänitutkimus on perustutkimus, jossa selviää sivuäänen aiheuttaja. Ultraäänitutkimuksella tarkastellaan kaikki sydämen läpät ja muuta sydämen toimintaa. Läppien rakenne kuvataan tarkoin, sekä mitataan veren virtausnopeuksia läppäaukoissa ja tarkastellaan mahdolliset läppävuodot. Läppävian vaikeusasteen tarkka määrittäminen vaatii kokemusta ja erilaisten mittausten yhdistämistä. Ultraäänitutkimuksen loppulausunnossa ilmoitetaan läppävian tyyppi ja vaikeusaste: onko vika lievä, keskivaikea vai vaikea-asteinen.

Sydämen ultraäänitutkimus tehdään tavallisesti rintakehän päältä, tutkittavan maatessa vasemmalla kyljellään. Joskus läppävikaa tutkitaan tarkemmin ruokatorven kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Ruokatorvi kulkee sydämen takana ja sen kautta saadaan vieläkin tarkempi kuva läppärakenteista. Potilas joutuu kuitenkin nielaisemaan tutkimusanturin. Tutkimusta tarvitaan läppätulehdusta epäiltäessä ja usein ennen suunniteltua läppäleikkausta.

Sydämen ultraäänitutkimuksen lisäksi ei yleensä tarvita muita kuvantamistutkimuksia. Erikoistapauksissa, jos sydämen ultraäänitutkimuksella ei nähdä riittävästi kaikkia haluttuja sydämen rakenteita, voidaan tehdä sydämen magneettikuvaus (MRI). Sydämen tietokonekuvauksella (TT) saadaan hyvä käsitys esimerkiksi läppäkalkista. Rasituskokeella voidaan tutkia suorituskykyä pohdittaessa läppävian toimenpidetarvetta.

Läppävikojen seuranta

Vain vaikea-asteiseksi kehittynyt läppävika korjataan toimenpiteellä. Usein läppävika todetaan sattumalta stetoskoopilla kuullun sivuäänen perusteella, ja monet potilaista ovat toteamishetkellä oireettomia. Läppävian kehittymistä on tapana seurata sydämen ultraäänitutkimuksella. Seurantavälit riippuvat läppäviasta ja sen vaikeusasteesta. Tyypillisesti seurantaväli on 1-3 vuotta. Jos läppävika on jo edennyt vaikea-asteiseksi, seurantaväli voi olla muutamia kuukausia.

Läppäviat etenevät eri potilailla vaihtelevalla tahdilla. Seurannan tarkoitus on siksi alkuun päästä käsitykseen kyseisen potilaan läppävian etenemisen laadusta. Kun läppävika etenee vaikea-asteiseksi, odotetaan edelleen sopivaa leikkausajankohtaa. Siihen vaikuttaa itse läppävian lisäksi potilaan oireisto ja sydämen muu toiminta, jota ultraäänitutkimuksessa mitataan.