Hyppää sisältöön

Läppävikojen tutkiminen

Lääkäri voi kuulla läppävian stetoskoopilla, mutta ongelman tarkemmaksi määrittämiseksi tarvitaan aina sydämen ultraäänitutkimus.

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 9.6.2022
Kuva: Anna Kara

Lääkärin tutkimus

Lääkärin tutkimusta kutsutaan kliiniseksi tutkimukseksi. Se sisältää haastattelun (anamneesi) ja tutkimisen (status). Keskustelussa käsitellään oireet, joita läppävioissa ovat tyypillisesti rasitusväsyminen tai hengenahdistus. Tutkimisessa oleellisinta on sydämen kuuntelu stetoskoopilla. Harjaantunut lääkäri kykenee sanomaan pelkän kuuntelulöydöksen, sivuäänen, perusteella onko potilaalla läppävikaa. Usein sivuäänen tyyppi jo paljastaa, mistä läppäviasta voisi olla kysymys. Aina sivuääni ei ole merkki läppäviasta, vaan pelkkä veren vauhdikas virtaaminen voi aiheuttaa stetoskoopilla kuultavia suhinoita.

Sydänsähkökäyrä eli EKG ei suoranaisesti kerro läppäviasta, mutta monesta muusta asiasta sydämen toiminnassa kyllä. Se paljastaa esimerkiksi läppävian aiheuttamat sydämen kuormittumisen merkit. Perusverikokeilla poissuljetaan muita sairauksia oireiden aiheuttajana, samoin keuhkojen röntgenkuvauksella.

Ultraäänitutkimus

Sydämen ultraäänitutkimus on läppävikojen perustutkimus, eikä muita tutkimuksia yleensä tarvitakaan. Ultraäänitutkimuksella tarkastellaan kaikki sydämen läpät ja muuta sydämen toimintaa. Läppien rakenne kuvataan, ja mitataan veren virtausnopeuksia läppäaukoissa. Väri-Doppler-tekniikalla nähdään veren virtaaminen sydämen sisällä, mikä paljastaa heti mahdolliset läppävuodot. Läppävian vaikeusasteen tarkka määrittäminen vaatii kokemusta ja erilaisten mittausten yhdistämistä. Ultraäänitutkimuksen loppulausunnossa ilmoitetaan läppävian tyyppi ja vaikeusaste: onko vika lievä, keskivaikea vai vaikea-asteinen.

Sydämen ultraäänitutkimus tehdään tavallisesti rintakehän päältä, tutkittavan maatessa vasemmalla kyljellään. Lääkäri liikuttelee anturia rintakehän päällä, ja aikaa kuluu noin 10-20 minuuttia. Monet tekijät voivat rajoittaa näkyvyyttä, jolloin tutkimus ei välttämättä onnistu optimaalisella tavalla. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi merkittävä ylipaino, keuhkolaajentuma tai rintaimplantit. Valikoiduissa tapauksissa tutkimus voidaan tehdä ruokatorven kautta, jolloin potilas joutuu nielaisemaan tutkimusanturin. Ruokatorvi kulkee sydämen takana, ja lääkäri pääsee tarkastelemaan läppärakenteita paljon lähempää.

Ultraäänilaitteet ovat kehittyneet 2000-luvulla paljon, ja nykyisin pystytään havaitsemaan vähäisiäkin läppävuotoja. Tällaiset pienet vuodot eivät välttämättä merkitse varsinaista läppävikaa, vaan saattavat olla täysin normaaliksi luettavia löydöksiä.

Muut tutkimukset

Sydämen ultraäänitutkimuksen lisäksi ei yleensä tarvita muita kuvantamistutkimuksia. Sydämen magneettikuvaus (MRI) paljastaa hyvin myös läppien toiminnan, mutta tutkimus ei sovellu rutiiniseurantaan. Sydämen tietokonekuvauksella (TT) saadaan hyvä käsitys esimerkiksi läppäkalkista.

Läppävikojen seuranta

Vain vaikea-asteiseksi kehittynyt läppävika korjataan toimenpiteellä. Usein läppävika todetaan sattumalta stetoskoopilla kuullun sivuäänen perusteella, ja monet potilaista ovat toteamishetkellä oireettomia. Läppävian kehittymistä on tapana seurata sydämen ultraäänitutkimuksella. Samalla vastaanottokäynnillä käydään läpi mahdolliset oireet. Seurantavälit riippuvat läppäviasta ja sen vaikeusasteesta. Pisimmillään seurantaväli voi olla viisikin vuotta. Jos läppävika on jo edennyt vaikea-asteiseksi, seurantaväli voi olla muutamia kuukausia.

Läppäviat etenevät eri potilailla vaihtelevalla tahdilla. Seurannan tarkoitus on siksi alkuun päästä käsitykseen kyseisen potilaan läppävian etenemisen laadusta. Kun läppävika etenee vaikea-asteiseksi, odotetaan edelleen sopivaa leikkausajankohtaa. Siihen vaikuttaa itse läppävian lisäksi potilaan oireisto ja sydämen muu toiminta, jota ultraäänitutkimuksessa mitataan.

 

Lue seuraavaksi