Siirry sisältöön

Rytmihäiriön tutkiminen

Sydämen rytmihäiriön selvittäminen voi olla haasteellista, sillä usein häiriötä esiintyy vain harvakseltaan. Jotta rytmihäiriön nimen voisi sanoa tarkalleen, sydämen rytmiä pitää nauhoittaa juuri oireen aikana.

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 1.10.2020

Onneksi tutkimisen mahdollisuuksia on monia. Usein pelkkä oireen aiheuttajan selvittäminen riittää, eikä muuta hoitoa välttämättä edes tarvita.

Lääkärin haastattelu ja perustutkimukset

Potilaan kertoma tarina eli anamneesi on rytmihäiriön selvittämisen perusta. On tärkeätä, että oireesta kykenisi kertomaan mahdollisimman paljon. Kiinnitä huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:

  • Miltä häiriö tuntuu ja yritä tunnustella pulssia häiriön aikana
  • Tuntuuko sydämen rytmi hitaalta vai nopealta, ja kuinka nopeasti sydän silloin lyö
  • Tuntuuko sydämen rytmi häiriön aikana tasaiselta vai epätasaiselta
  • Tuleeko häiriö lepotilassa, rasituksessa vai molemmissa, vai onko joitain muita tekijöitä, jotka häiriön saavat aikaan
  • Kuinka usein häiriötä esiintyy (harvakseltaan, päivittäin, useita kertoja päivässä)
  • Liittyykö kohtaukseen muita oireita kuten rintakipua tai tajunnan häiriö
  • Oletko menettänyt tajuntasi
  • Onko lähisukulaisilla esiintynyt vastaavia oireita tai jopa äkkikuolemia

Oirekuvauksen lisäksi tarvitaan tietoa muista sairauksista, lääkkeiden käytöstä ja elintavoista. Haastattelun lisäksi lääkäri kuuntelee sydänäänet, joiden perusteella päätellään voisiko rytmihäiriön taustalla olla läppävika.

Sydänfilmi eli EKG on tärkeä. Jos rytmihäiriö näkyy EKG:ssä, diagnoosi voidaan tehdä heti. EKG:n nauhoitus kestää kuitenkin vain muutamia sekunteja ja on erittäin tavallista, ettei rytmihäiriö osu juuri siihen hetkeen. Silloinkin EKG on arvokas, sillä se antaa ammattilaiselle vinkkejä mahdollisista sydänsairauksista ja rytmihäiriölle altistavista mekanismeista.

Rytmiä voi tutkia monin tavoin

Verenpainemittarit kertovat sykkeen ja usein myös hälyttävät mahdollisesta rytmihäiriöstä. Vaikka tämän mittauksen perusteella ei tarkkaa diagnoosia voikaan tehdä, näytä tulokset lääkärille, sillä eräitä päätelmiä mittauksista voi tehdä. Sama koskee sykemittareiden antamaa informaatiota. Myös pulssin tunnustelusta saatu tieto on arvokasta.

Sydämen sähköistä toimintaa voi nauhoittaa monin tavoin. EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti on tutkimus, jossa sydänsähkökäyrää nauhoitetaan yhden tai kahden vuorokauden ajan. Laitetta kuljetaan mukana työssä, harrastuksissa ja kotona. Tutkimusta kutsutaan myös Holter-tutkimukseksi sen kehittäjän nimen mukaan.

Viime vuosina on kehitetty lukuisia laitteita, joilla ihminen voi nauhoittaa sydämen rytmiä kotona tarvittaessa eli juuri silloin, kun rytmihäiriö on meneillään. On menetelmä, joka hyödyntää puhelimen toimintoja ja ilmoittaa luotettavasti esimerkiksi eteisvärinän mahdollisuudesta, mutta ei nauhoita itse EKG:tä (esim. CardioSignal®). Lisäksi on laitteita, jotka nauhoittavat EKG:tä niin, että lääkäri pystyy tekemään diagnoosin tämän perusteella (esim. Beat2Phone®, AiVoni®, Zenicor®, Apple Watch®). Koska vaihtoehtoja on paljon, ei voida olettaa, että nämä olisivat kaikille lääkäreille tuttuja. Siksi voi olla hyödyllistä tiedustella omalta lääkäriltä, millainen laite saattaisi olla sinun tapauksessasi hyödyllinen.

Jos rytmihäiriötä esiintyy harvoin, mutta sen oireet ovat vakavia kuten tajunnanmenetys, voidaan käyttää rytmivalvuria. Se on pieni laite, jonka kardiologi asentaa rintakehälle ihon alle. Laite rekisteröi mahdolliset haitalliset rytmihäiriöt ja se voidaan pitää toiminnassa jopa vuoden ajan.

Muut sydäntutkimukset

Jos oire ilmenee rasituksessa, kannattaa diagnoosia selvittää rasituskokeella. Se tehdään kuntopyörällä ja sydänfilmiä nauhoitetaan koko suorituksen ajan. Rasituskokeella saadaan tietoa myös muista sydänsairauksista ja sydämen sähköisen toiminnan muutoksista fyysisen kuormituksen aikana.

Sydämen ultraäänitutkimuksella ei näe sähköratoja, mutta voidaan luotettavasti tutkia sydänlihaksen ja sydämen läppien toimintaa. Näin tutkimuksella voidaan selvittää rytmihäiriön syitä. Lisäksi jos on tarve käyttää rytmihäiriölääkkeitä, ultraäänitutkimus on yleensä tarpeellinen. Joskus harvoin kuvantamista pitää jatkaa magneettikuvauksella.

Verikoetutkimuksia tarvitaan vain muutamia. Yleensä selvitetään kilpirauhasen toimintaa, sillä sekä liika- että vajaatoiminta voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä. Anemia (matala hemoglobiini) voi aiheuttaa sydämen tykytyksen tunnetta. Elektrolyytit (kalium ja natrium), munuaisten toiminta (kreatiniini), veren rasva-arvot (kolesteroli) ja veren sokeri on hyvä selvittää, jotta saadaan käsitys mitä sydänsairauksia kannattaa epäillä.

Elektrofysiologisessa tutkimuksessa (EFT-tutkimus) rytmihäiriöiden hoitoon perehtynyt kardiologi tutkii rytmihäiriömekanismeja sydämen sisälle ujutettujen katetrien avulla. Yleensä diagnoosista on jo aika hyvä käsitys, ennen kuin EFT-tutkimukseen lähdetään. Rytmihäiriön katetriablaatiohoito voidaan tehdä samalla kertaa. Tutkimukseen ja ablaatiohoitoon edetään, jos rytmihäiriö on kovasti elämää haittaava, eivätkä muut hoidot ole olleet riittäviä.

Heijasteperäistä pyörtymistä voidaan tutkia tarvittaessa kallistuskokeen eli ns. TILT-testin avulla.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset