Siirry sisältöön

Jaettu kulttuurielämys ihastuttaa yhdessä

Kulttuuriluotsi lähtee kaveriksi, jos kulttuurin harrastaminen yksin ei houkuta. Heli Silvennoinen vieraili neljän jyväskyläläisrouvan kanssa Suomen käsityön museossa.

Minna Hotokka
Julkaistu 31.10.2016
Heli Silvennoinen (vas.) jätti kädenjälkensä tarjolla olleisiin kangastilkkuihin. Raili Korpinen (kesk.) ja Ritva Vainikainen (oik.) selailivat vanhoja käsityölehtiä. Luva: Kristiina Kontoniemi

Kulttuuri tuo arkeen lisäväriä.

Tätä mieltä on jyväskyläläinen kulttuuriluotsi Heli Silvennoinen, 53. Hän on koulutettu vapaaehtoinen, joka voi lähteä kenen tahansa kulttuurinnälkäisen seuraksi esimerkiksi museoon tai teatteriin.

Yksi Silvennoisen vakioasiakkaista on Raili Korpinen, 79. Hän käy päiväkeskusohjaajana työskentelevän Silvennoisen vetämässä Virtapiiri-kerhossa, jonka ohjelmaan kuuluu museokäynti kerran tai kaksi vuodessa.

– Heli on aivan ihana luotsi. Emme vaihtaisi häntä millään, Korpinen hehkuttaa.

Ryhmän mukana Korpinen on käynyt tutustumassa esimerkiksi Suomen ilmavoimamuseoon. Yksin kulttuuririentoihin ei juuri tule lähdettyä, mutta porukan mukana tutustakin museosta avautuu uusia puolia.

– Ryhmässä tulee aina keskustelua. Jos ei itse huomaa jotakin, toinen sanoo, että tules katsomaan tätäkin.

Ajatusten ja kokemusten jakaminen on myös Silvennoisen mielestä luotsauskeikkojen suola.

– Jos osallistujilta tulee muistoja, se antaa aina enemmän. Vanhojen asioiden muisteleminen on tärkeää meille kaikille.

Millaista keskustelua syntyykään, kun neljä eläkeläisrouvaa vierailee Suomen käsityön museossa?

Kaunis mutta työläs

Museoretkelle ovat Korpisen lisäksi lähteneet Aune Nojonen sekä Korpisen sisaret Riitta Koskinen ja Ritva Vainikainen. He ovat sitä ikäpolvea, jonka lapsuudessa käsillä tekeminen oli tärkeä kansalaistaito.

Myös Silvennoiselle käsityöt ovat mieluisa aihe.

– Nyt ihastellaan käsitöitä yhdessä ja nautitaan niistä!

Kulttuuriluotsi ei ole varsinaisesti opas. Hänen tehtävänsä on ennemminkin innostaa luotsattaviaan, jotta nämä rohkenisivat heittäytyä kulttuurielämyksiin.

Tällä kertaa näytteillä on paljon töitä, jotka ovat osallistujille omasta nuoruudesta tuttuja.

Ryhmä katsoo täkänät ja himmelit ja vaeltaa eteenpäin erilaisista käsityötekniikoista jutellen. Etunenässä kulkeva Silvennoinen, jolla on juuret Säkkijärvellä, äkkää vitriinissä karjalaisella etupistokirjonnalla tehtyjä liinoja.

Naiset kumartuvat katsomaan lähempää. Joku ihmettelee, kuinka kuvion saa näkymään samanlaisena kankaan molemmilla puolilla. Korpinen paljastaa, että hänellä on tekniikasta kokemusta.

– Yhden pyyheliinan olen tehnyt ja toista en ala. Se on niin vaikeaa ja isotöistä, hän päivittelee. – Kaunis se on, mutta ei sitä telkkarin ääressä tehdä.

Tärkeät kapiot

Pian Silvennoinen johdattaa ryhmänsä vitriinille, joka esittelee pellavaliinoja ja -pyyhkeitä sekä morsiuslakanoita.

– Teidän aikanakin piti varmaan vielä olla kapiot?

Kyllä, vahvistavat rouvat. Silvennoinen pohdiskelee, miten nykyajan morsiamille kävisi, jos naimisiin päästäkseen pitäisi väkertää pitsireunuksia lakanoihin.

– Voi olla, ettei häitä tulisikaan, hän vitsailee ja saa muutkin helähtämään nauruun.

Korpinen kertoo, että hänellä on vieläkin tallessa pellavaisia pyyhkeitä, joihin hän kirjaili nimikirjaimensa 1950-luvun lopussa. Silvennoista kiinnostaa, vieläkö siihen aikaan kudottiin pellavakankaat itse.

Naiset kertovat, että kotona oli kyllä kangaspuut mutta kapiot tehtiin jo ostokankaasta. He syventyvät muistelemaan pellavan käsittelyyn liittyviä työvaiheita loukutuksesta kehräämiseen.

– Kyllä sen ajan ihmisillä oli ihmeesti tietoa. Mistä se kaikki tieto tuli? Vainikainen miettii.

Kotiin uusin ideoin

Vajaan tunnin kierreltyään naiset istahtavat vielä hetkeksi huoneeseen, jossa museovieraat saavat itse tarttua neulaan ja lankaan. Korpinen ryhtyy tottuneesti tekemään varsipistoja, ja Nojonen valitsee ketjupistot.

– Tuliko yhtään sellainen olo, että nyt kaivatte käsityöt esiin, kun menette kotiin? Silvennoinen utelee.

Nojonen kertoo, että häntä odottavat keskeneräiset vauvantossut.

– Minulla on yksi työ pikkaisen kesken, mutta uusi idea on kyllä jo täällä, naurahtaa Korpinen ja osoittaa etusormella päätään.

————————-

Kulttuuriluotsi tarjoaa hyvinvointia ja luksusta

Päiväkeskusohjaaja Heli Silvennoinen kouluttautui kulttuuriluotsiksi, koska halusi tarjota ikäihmisille mahdollisuuden museokäynteihin. Hän on huomannut, että kulttuurielämys saa usein vaivat ja sairaudet unohtumaan hetkeksi.

– Kulttuuri herättää aina tunteita, ja sen avulla voi saada elämään jotain luksusta. Kun pystyy tarjoamaan toisille elämyksen, saa itsekin hyvän mielen.

Myös Raili Korpinen kokee, että kulttuuri edistää hyvinvointia.

– Meidän jokaisen pitäisi olla vähän aktiivisempi osallistumaan tällaiseen. Tästä saa niin paljon.

Kulttuuriluotsausta jo 10 vuotta

  • Toimintaidean keksi jyväskyläläinen museolehtori Sirpa Turpeinen vuonna 2006.
  • Tavoitteena on tehdä kulttuurin harrastaminen helpoksi kaikenikäisille, myös erityisryhmille.
  • Kulttuuriluotsi on vapaaehtoinen vertaisohjaaja, jonka kanssa voi lähteä kaksin tai pienessä ryhmässä museoon, kirjastoon, teatteriin, konserttiin tai vaikka tanssitapahtumaan.
  • Kulttuuriluotseja toimii yli 20 paikkakunnalla Hangosta Rovaniemelle. Joissakin kaupungeissa nimitys on kulttuurikaveri, kulttuuriystävä, kulttuurikummi, kulttuuriväärti tai piristäjä.
  • Kulttuuriluotsin kanssa liikkuva saa yleensä kohteiden pääsymaksuista alennusta. Museoihin pääsee usein ilmaiseksi.
  • Toiminnassa on paikkakuntakohtaisia eroja. Kysy lisätietoja oman kaupunkisi kulttuuripalveluista.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset