Siirry sisältöön

Kasinokeisari Pekka Salmi Sydämen asialla

Kasinokeisari Pekka Salmi päätti jo varhain matkustaa koko loppuelämänsä ensimmäisessä luokassa. Korttipelien ja kasinotoiminnan myötä hän saavutti tavoitteensa. Sittemmin hänen oli pakko hiljentää tahtia ja elää sydämen ehdoilla, kunnes viime kesänä sydän ei enää jaksanut sykkiä. Tätä ennen Pekka Salmi antoi Sydän-lehdelle viimeiseksi jääneen haastattelunsa, jonka nyt julkaisemme omaisten luvalla.

Timo Elo
Julkaistu 5.9.2014
Päivitetty 11.9.2018
Pekka Salmi. Kuva Kimmo Brandt

Helsingissä ollessaan kasinokeisari Pekka Salmi työskenteli Hotelli Kämpin Mannerheim-sviitissä sijaitsevan “konttorinsa” hulppeissa tiloissa. Hulppea oli miehen elämäntarinakin. Se on julkaistu Jorma J. Mattilan ja Marko Erolan Kasinokeisari-kirjassa. Teos kertoo Salmen vaiheista maailmalla uhkapelien järjestäjänä sekä sittemmin yrittäjänä ja kartanonisäntänä.

Sydän-lehden haastattelun aikaan Salmi työskenteli matkailuelinkeinon parissa. Liiketoiminnan keskiössä oli Hotelli Laatokan Portti Simpele-järven rannalla Parikkalassa. Salmi toimi hallituksen puheenjohtajana myös paikkakunnalla sijaitsevassa Kultainen Kala Oy:ssä, joka vie kalaa Venäjälle. Venäläiset turistit muodostavat 99-prosenttisesti myös Laatokan Portin asiakaskunnan.

– Minulla on sekä isän että äidin puolelta kievarinpitäjän tausta. Periaatteessa kaikki toimii hyvin, kun matkamies saa ystävällistä palvelua, lämpimän huoneen, hyvän sängyn ja maukkaan aterian, hän totesi.

– Palvelu muodostuu usein Suomessa pullonkaulaksi. Siksi meilläkin on ollut venäjänkielinen henkilökunta puhumassa samaa kieltä asiakkaiden kanssa. Mummoni ja äitini osasivat sujuvasti venäjää, jota itsekin auttavasti olin oppinut puhumaan.

– Itä- ja Kaakkois-Suomessa matkailuala on perinteisesti toiminut maatalouden sivuelinkeinona. Maanviljelijä on saanut tukirahaa ja rakentanut jonnekin korpeen muutaman mökin. Ikävä kyllä yksittäiset mökit eivät ole muodostaneet matkailijoille palveluja tarjoavaa keskittymää. Ongelmallista on, että Suomessa hapuillaan näissä asioissa.

Viipurin-evakkoja

Vaikka Salmi oli syntynyt vuonna 1943 Kurikassa, Pohjanmaalla, suku oli alun perin lähtöisin Viipurista, josta jouduttiin evakkoon sodan alkaessa.

– Äidin puoleinen suku omisti Viipurin Makaronitehtaan, joka myös evakuoitiin Kurikkaan. Tehdas valmisti siellä koko sota-ajan makaronia armeijalle. Sittemmin se myytiin Huhtamäki-Hellas Oy:lle.

Olisitko pikkupoikana voinut kuvitella tulevaa värikästä elämääsi?

– En suinkaan. Mutta lapsuudestani muistan mummoni sanat: kun olosuhteet muuttuvat Venäjällä, pistä Pekka lämpimät vaatteet päälle, hyppää Moskovan-junaan ja käy kolkuttelemassa ovia. Sieltä ura urkenee. Näin myös tapahtui.

– Minulla on ollut kaksi periaatetta: kun lupaan jotakin, pidän sanani, ja toiseksi sanon suoraan, mitä ajattelen. Venäjällä etenkään ei pärjää, jos lupailee liikoja. Se tie loppuu lyhyeen ja on kaiken lisäksi hengenvaarallinen. Meillä Suomessa sen sijaan voi kyllä ihan vapaasti puhua läpiä päähänsä, Salmi totesi haastattelijalle.

On väitetty, että suomalaisten olisi suhteellisen helppo ymmärtää venäläistä mentaliteettia.

– Se on totta. Tämän puolesta puhuu sekin, että Venäjällä kerrotaan mielellään suomalaisvitsejä.

Jäin kiinni korttipeliin

– Jäin jo 11-12-vuotiaana kiinni korttipeliin, koska siihen aikaan kirkonkylissä, joissa asuimme, ei ollut muita huvituksia. Olihan se määrätynlaista alakulttuuria, johon suhtauduttiin paheksuvasti.

– Korttipelissä kaikki perustuu etupäässä todennäköisyyksiin ja riskinoton hallintaan. Tärkeän funktion muodostaa matematiikka. Minulla on aina ollut myös hyvä näkömuisti. Totta kai hetkittäin onneakin tarvitaan, mutta pitkässä juoksussa se ei riitä.

1970-luvulla Salmi organisoi uhkapelejä Suomessa. Esimerkiksi Helsingissä hänellä oli useita peliluolia.

– Vastoin oletuksia se ei suinkaan ollut vaikeaa. Poliisitkin sanoivat, että pelatkaa vain niin paljon kuin haluatte. Itse pelaamisesta he eivät olleet niinkään kiinnostuneita, olihan pelipöydissä mukana lähes koko yhteiskunnan high society.

– Totuus on, ettei kuukausipalkkalainen pysty pelaamaan isoilla panoksilla. Esimerkiksi 1970-luvulla Helsingissä oli pelureita, jotka saattoivat hävitä kerralla jopa kymmeniä miljoonia.

Sittemmin olosuhteet muuttuivat poliisien alkaessa puuttua uhkapelitoiminnan lieveilmiöihin.

Ongelmallinen rahapeliriippuvuus

– Pelihimo on karmea asia. Onneksi itse vältyin siltä. Pelihimoa voisi hyvin kuvailla vaikkapa seuraavasti: oletetaan, että kaivat ojaa kahdeksan tuntia päivässä, mutta työpäivän päätyttyä ryhdyt luomaan ojaa umpeen, jotta pääsisit taas kaivamaan sitä.

– Sanotaan, että yksi kymmenestätuhannesta tupakoijasta pääsee tupakasta, yksi sadastatuhannesta viinasta, mutta vain yksi miljoonasta peliriippuvaisesta pääsee pelihimosta eroon. Se on siksi voimakas. Pelihimo vaikuttaa myös siten, että kun pääset yhdestä pelimuodosta lopettamalla esimerkiksi kasinolla käymisen, lähdetkin raviradalle pelaamaan. Kohde vain vaihtuu. Pelihimo on niin voimakas, että peluri pelaa vaikka vaatteet päältään.

– Pelihimo myös tarttuu ajan myötä, joten on viisasta pysyä erossa pelaamisesta. Etenkin, jos ensimmäisellä kerralla voitat, vaara jäädä koukkuun on erittäin suuri, mutta jos häviät eli poltat näppisi ensimmäisellä kerralla, se saattaa olla pelastus.

– Suomen lainsäädäntö ei tässä mielessä suojele pelaajia. Esimerkiksi Amerikassa joissakin osavaltioissa laki kieltää alle 20-vuotiaiden pääsyn jopa raviradalle. Näin yritetään suojella lapsia ja nuoria. Virossa, kuten monessa muussakin maassa, kaikenlainen pelimainonta on kielletty. Sen sijaan meillä Suomessa rahapelimainokset pyörivät esimerkiksi televisiossa täydellä teholla.

Mitä sanoisit lottokansalle? Kannattaako lotota – jos puhutaan todennäköisyyksistä?
– Kun menet lentokoneeseen, tiedostat, että todennäköisyys, jonka mukaan lentokone putoaa, on yhden suhde 15 miljoonaan. Lotossa on suurin piirtein sama suhde. Aika pieni mahdollisuus saada päävoitto!
– Pelaamisessa kiehtoo moni asia: rahanhimo ja jännitys ennen kaikkea. Pelihimon riivaamista ihmisistä kertova Dostojevskin teos Peluri myös antaa hyvän kuvan uhkapelaajan itsetuhoisesta vietistä.
– Peluri ei saa orgasmia ennen kuin on hävinnyt kaikki rahansa. Jos hän voittaa, hän on yleensä erittäin hermostunut, kun raha polttelee taskussa. Vasta kun on hävinnyt, hän rauhoittuu, kunnes jostakin taas tulee rahaa – ja kaikki alkaa uudestaan.

Muistelmissasi olet kertonut, kuinka aikoinaan menit rahattomana Tukholmaan, ja vähän ajan päästä rahaa taas oli.

– Tällainen on mahdollista. Pelitaitoani ei kukaan voinut ottaa pois, vaikka sittemmin harrastin pelaamista vain hyvin vähän, yleensä kaveripiirissä.

– Kasinotoiminnan loppuessa Venäjällä heinäkuussa 2009 loppuivat myös meidän markkinat. Nyt pelaaminen on siellä kielletty, poikkeuksen muodostavat neljä erityisaluetta, joista kolmeen täytyy mennä helikopterilla, koska teitä sinne ei ole.

– Nykyään kiinalaiset pelaavat Karibialla ja Afrikassa. Kansana heillä on kova pelihimo. He myös käyttävät rahaa.

Kiinalaisilla on hauska systeemi, jonka avulla he saavat omaa henkilökuntaa Afrikkaan. Jos syyllistyt rikokseen, vaihtoehtona on joko meno kiinalaiseen vankilaan tai lähtö Afrikkaan töihin.

Sydänongelmia

Sittemmin Salmen oli pakko hiljentää tahtia sydämen ruvettua reistailemaan.

Sydän oireili ensimmäisen kerran Salmen ollessa 36-vuotias, jolloin hän oli luiskahtanut laskettelurinteen hissistä ja roikkunut siinä kiinni käsivoimin ylös saakka. Myöhemmin selvisi, ettei tapahtuman jälkeinen rintakipu johtunutkaan lihasrevähtymästä, vaan sydäninfarktista, joka aikaansai sydämeen pysyvän arven.

– Pelästyin aika tavalla, olihan isänikin kuollut yllättäen Iissä apteekkimatkallaan 58-vuotiaana, joten sukurasitus tuli ilmeisesti sieltä. Myös ukkini menehtyi 45-vuotiaana sydänkohtaukseen. Sen sijaan äidin puolelta suvussamme kaikki ovat olleet pitkäikäisiä. Äitini kuoli 93-vuotiaana. Hän ei elämänsä aikana ollut päivääkään sairaalassa.

– Sittemmin koin 48-vuotiaana kaksi infarktia, jotka tulivat yllättäen. Sydän on sillä tavalla salakavala, että se saattaa heittää kivun mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Minullakin se tuntui alavatsan alueella. Valitin vatsakipua ja juoksin vuoden pari kaiken maailman tutkimuksissa, mutta mitään ei löytynyt. Lääkärit eivät osanneet ottaa huomioon, että kipu olikin peräisin sydämestä.

– Olin jatkuvasti väsynyt ja huonossa kunnossa, enkä meinannut jaksaa edes nousta ylös. Asuimme siihen aikaan Kauniaisissa. Sanoin vaimolleni, että mennään Espanjaan ja vietetään koko syksy siellä. Ja niin mentiin Fuengirolaan, jossa hakeuduin Pentti Raaste nimisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin mikä minua vaivaa. Juteltiin kaikenlaista ja viimeisenä lauseena sanoin hänelle, että ihme ja kumma, kun juon pullon Koskenkorvaa, ei ole kipuja.

– Raaste totesi, että ahaa, tuossa saattaakin olla syy. Hän antoi minulle muutamia pillereitä, joita kehotti nauttimaan pari viikkoa ja tulemaan sitten takaisin. Otin pillerit ja rupesin niitä syömään. Enhän minä tiennyt, mitä lääkettä ne sisälsivät, mutta kun minulle tuli hyvä olo, hyppäsin suoraan lentokoneeseen ja otin lääkepurkit mukaan. Sittemmin Suomessa selvisi, että olin saanut beetasalpaajia ja nitroja.

– Täällä minulle tehtiin verikokeet sekä rasitus-EKG, ja pian ilmeni, että edessä olisi ohitusleikkaus, joka sitten joulun jälkeen tehtiinkin kolmeen suoneen. Ja kun suonet myöhemmin menivät toistamiseen tukkoon samasta paikasta, tueksi laitettiin kaksi verkkoa.

– Sittemmin minulla oli jatkuva lääkitys, eikä ollut minkäänlaisia oireita. Söin viittä eri lääkettä. Verenohennuslääkekin oli mukana, kun jalassa ollut putki meni tukkoon. Se oli pakko vaihtaa uuteen. Olin sen takia jonkin aikaa lähes liikuntakyvytön, mutta sittemmin luonto rupesi rakentamaan uutta verisuoniverkostoa.

Terveyden merkitystä ei koskaan voi korostaa liiaksi.

– Nythän on niin, että kun hankkii rahaa, terveys menee ja kun hankkii terveyttä, menettää rahaa.

– Lähdin mukaan tähän haastatteluun lähinnä sen takia, että se liittyy sydämeen. Usein mietin, minkälaisiin virheisiin olin itse syyllistynyt. Lääkärit sanovat, että on määrättyjä asioita, jotka vaikuttavat sepelvaltimotaudin syntyyn. Stressi on niistä pahimpia, mutta esimerkiksi minun tapauksessani se ei ollut päällimmäisenä.

Pelaaminen ei stressannut minua, kuten liiketoiminnat. Myös kulmahampaani oireili ihan nuoresta saakka. Sitä paikattiin ja korjattiin ainakin 20 kertaa vuosien aikana. Sen juuressa ollut tulehdus oli varmasti eräs vaikuttava tekijä, joka iski sieltä sydämeen. Aikoinaan minun oli jopa vaikea istua lentokoneessa, kun ilmanpaineen vaihtelu tuntui hampaissa. Kerrankin paikka lähti hampaasta irti lentomatkan aikana. Viime aikoina paino on noussut parikymmentä kiloa, mikä on paha asia, koska ylipaino rasittaa sydäntä, Pekka Salmi totesi lopuksi.

Kasinokeisari Pekka Salmi:

“Salmi on tehnyt miljoonansa ihmisten pelihimolla. Hän on matkustanut elämänsä ykkösluokassa pelaajien maksamalla lipulla. Se ei aiheuta omantunnon tuskia. Peli on syvällä ihmisessä, ja jokainen vastaa itsestään. Kasino on kylmää todennäköisyysmatematiikkaa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kasinon pitäjä olisi kylmä. Mitä enemmän isännän sydän sykkii asiakkaille, sitä enemmän heitä on. Salmi tietää kohdelleensa asiakkaitaan reilusti ja hyvin. Hän on auttanut hävinneelle takin selkään ja antanut taksirahan. Kasinokeisari on ollut bisneksessä uhkapeluri. Hän meni pelipöytien kanssa entiseen Neuvostoliittoon, kun kukaan muu ei uskaltanut. Hän pitääkin itseään enemmän seikkailijana kuin liikemiehenä.”

Ote kirjasta “Kasinokeisari – Pekka Salmen tarina” (Jorma J. Mattila ja Marko Erola, Helsinki-kirjat 2011.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset