Siirry sisältöön

Kiinnostava vanhuus

Yli 80-vuotias Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori (emeritus) Antti Eskola kertoo avoimen suorasti ja positiivisesti ikääntymisestään.

Merja Keronen
Julkaistu 18.8.2017

Kirjan puheessa kuulee uteliaan tutkijan äänen, omakohtaisen ja pohtivan. Antti Eskola ei edelleenkään tyydy valmiiksi annettuihin vastauksiin, saati stereotypioihin, vaan kirjan sivuilta tunnistaa alati monenlaisista asioista kiinnostuneen ja välistä ilkikurisenkin vanhuksen.

Antti Eskolan teksti kulkee jouheasti ja havainnot omasta elämänvaiheesta ja ympäröivästä maailmasta ovat teräviä, vaikkakin päivittäinen fyysinen elinpiiri on kaventunut. Eskola asuu Tampereen Tammelassa ja hän hoitaa asioitaan edelleen itse. Vaimo, lapset ja lapsenlapset ovat elämän keskiössä ja he ovat Eskolalle tärkeitä.

Seniorit, ikääntyvät, kultaiset vuodet ja mitä kaikkea vanhuusvuosien termistöön onkaan lanseerattu, eivät kuulu Antti Eskolan tekstissä. Vanhat ovat vanhoja ja vanhuus on vanhuutta – se on Eskolan näkemys.

Kirja jakautuu kolmeen alaosioon: helpotus, huoli, kiinnostus. Alaosioiden kappaleissa Eskola käsittelee vanhuksen elämän käytännöllisiä puolia, terveyshuolia, taloutta, jälkeläisiä ja tekstit siirtyvät laajempiin kysymyksiin, joissa näkökulma on sosiologinen, psykologinen, filosofinen ja teologinen. Eskola sivuaa myös omaa uskoaan, jota hän on entistä enemmän vanhuusvuosinaan pohtinut.

Nelisenkymmentä vuotta sitten istuin nuorena opiskelijana professori Eskolan sosiaalipsykologian peruskurssilla. Hän oli loistava luennoitsija, rauhallinen ja innostava. Saman Eskolan löydän kirjan sivuilta, vaikka paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa, kuten sanonta kuuluu.

Antti Eskola: Vanhuus – Helpottava, huolestuttava, kiinnostava. Vastapaino 2016

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset