Parhaimmillaan koskettaminen palauttaa toivon ja luottamuksen

Kun kosketus kunnioittaa kosketettavaa, se rauhoittaa, lohduttaa, suostuttelee, rohkaisee ja piristää. Surun keskellä kosketus voi palauttaa toivon ja luottamuksen.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 6.11.2019

Koskettaminen on hyödyllistä. Lääketieteessä on tiedetty jo kauan, että kosketus on yhteydessä ihmiskehon mielihyvä- ja rauhoittumisjärjestelmiin. Kosketus vaikuttaa kehon kaikkiin perustoimintoihin: sydämen sykkeeseen, verenkiertoon, hermostoon, hengitykseen sekä hormoni- ja välittäjäainejärjestelmiin.

Tuntoaisti hallitsee elämäämme jo pelkästään siksi, että se liittyy olennaisesti ihoon. Iho on ihmisruumiin suurin elin, jonka pinta-ala aikuisella ihmisellä on noin 1,7 neliömetriä.

Elimistön normaaliin toimintaan liittyvässä kosketuksessa koettua mielihyvää on selitetty muun muassa oksitosiinilla, jota voisi kuvata rakkauden, kiintymyksen, läheisyyden ja hoivan kemikaaliksi kehossamme. Oksitosiini alentaa verenpainetta, hidastaa sydämensykettä, vahvistaa immuniteettia ja nostaa kipukynnystä. Oksitosiini pienentää myös stressihormonien pitoisuuksia ja edistää haavojen parantumista.

Koskettaminen ammattilaisen työssä

Taina Kinnunen, Jaana Parviainen, Annu Haho ja Mari Jolkkonen ovat syventyneet kosketuksen merkitykseen kirjassaan Ammatillinen kosketus – Kuinka tunnetyötä tehdään.

Kirjoittajat nostavat esiin esimerkiksi tehostetun palveluasumisen hoitajat: he kertovat kosketuksen ja tuntoaistin voimasta silloin, kun puheen tuottaminen tai jopa katsekontaktin ottaminen on vaikeaa.

”Näkökyky voi olla heikko. Vaikka muistisairautta sinänsä ei olisi, niin on kyseenalaista, että kuinka hyvin [asiakas] tunnistaa meidät hoitajat, kun on useita hoitajia. Äänestä ja siitä kosketuksesta. Ja sit kosketetaankin takaisin samalla tavalla joka kerta, mitä ei tehdä muille hoitajille ikinä. Se on hämmentävää mutta tosi palkitsevaa, että toistuu näin joka kerta. Se on niin mahtavaa, että on semmosia kontakteja – – yhteys, joka syntyy.” (Vanhustyön ammattilainen)

Rauhoittava kosketus on tärkeä välittävän kosketuksen muoto. Käden sulkeminen omien käsien suojaan tai rauhallinen kiinnipitäminen muusta ruumiinosasta tyynnyttää tehokkaasti. Rauhoittavaa kosketusta tarvitaan erityisesti ennen jännittäviä ja pelottavia tilanteita mutta myös niiden aikana ja jälkeen. Tällaisia tilanteita voivat olla tietyt tutkimukset ja toimenpiteet sekä erilaiset muut hermostuttavat tilanteet.

Koskettamisen taitoja tarvitaan hoitotyön lisäksi monissa ammateissa kuten opettajan ja poliisin työssä.

Jokaisella on omanlaisensa kosketustyyli

Henkilökohtaiseen kosketustyyliin vaikuttavat persoonallisuus ja elämänhistorialliset kokemukset. Nämä eivät kehity tyhjiössä vaan osana sosiaalista yhteisöä ja ympäröivää kulttuuria.

Meidän jokaisen suhde kosketukseen vaihtelee. On heitä, jotka koskettavat muita mielellään ja paljon. Toiset taas kokevat koskettamisen voittopuolisesti vieraaksi tai suorastaan vastenmielisesti. Valitsemme jollain tavalla sen, ketä kosketamme mielellään ja luontevasti. Usein koskettaminen on tiedostamatonta.

”No kyllä se [kosketus] monesti rauhoittaa. Ainaki huomasin, mä olin jokunen vuosi sitte vuosikausia vakiyökkönä, ja siellä monestiki oli siis potilaita, jotka ei saa nukuttua, ei rauhoitu ja unilääkkeet ei oikeen [tehoa]. Niin jos sattu olemaan semmonen yö, että oli aikaa olla siinä vieressä ja pitää vähän aikaa käestä kiinni, niin sillä ne tosi monesti rauhottu. Että se toisen läsnäolo, niin kyllä se varmasti [tuo] sellasta hyvää oloa, turvallisuuta. Ja just se, kun me ihmiset ollaan laumaeläimiä, niin me tarvitaan sitä toista ihmistä.”

Kirjoittajat nostavat esiin hierojan, jonka kosketus tuntuu jäävän jotenkin vajaaksi, kun taas toisen hierojan käsittelyn toivoisi jatkuvan ja jatkuvan. Eräs liikuntavalmentaja taas kuvailee työtään hienotunteisuuden ja varmuuden yhdistelmäksi: epävarma ja hapuileva ote herättää asiakkaassa välittömästi epäluottamusta ja ohjaaminen on vaikeampaa.

Koskettamisella on suuri voima. Läsnä oleva kosketus säilyy muistissa vuosikymmeniä ja voi jopa käynnistää toipumisprosessin. Vastaavasti huonot kokemukset jättävät muistiin syvän jäljen.

Onneksi kosketustaitoja voidaan oppia ja opettaa, kirjoittajat painottavat.

Taina Kinnunen, Jaana Parviainen, Annu Hauho ja Mari Jolkkonen: Ammatillinen kosketus – Kuinka tunnetyötä tehdään.

Taina Kinnunen, Jaana Parviainen, Annu Hauho ja Mari Jolkkonen: Ammatillinen kosketus – Kuinka tunnetyötä tehdään.

 

Lainaukset ovat kirjasta Ammatillinen kosketus – Kuinka tunnetyötä tehdään (Kirjapaja 2019). Kirjoittajat ovat tutkijoita, jotka ovat työskennelleet Itä-Suomen yliopiston AKTE-hankkeessa (Ammatillinen kosketus osana vanhustyön taitoja ja etiikkaa). Taina Kinnunen (FT) on kulttuuriantropologi, yliopistonlehtori ja toimitusjohtaja, Jaana Parviainen (FT) filosofi ja yliopistotutkija, Annu Haho (TtT) etiikan tutkija, kouluttaja ja rekisteröity sairaanhoitaja ja Mari Jolkkonen (FM) kulttuurintutkija, jolla on myös sairaanhoitajan koulutus.

 

Lue myös Taina Kinnusen haastattelu: Taina Kinnunen ja kosketuksen voima

 

Lue seuraavaksi