Siirry sisältöön

Kun arvostus ja rakastaminen puuttuvat

Hanna Haurun pienoisromaani Jääkansi kietoo lukijansa tarinaan, joka irrottaa vasta, kun kaikki päättyy.

Julkaistu 8.12.2017
Päivitetty 14.2.2020
Hanna Hauru. Kuva: Jari Loimo

Hanna Haurun (s. 1978) tekstissä sanat ovat harkittuja, lauseet jämäköitä. Lukija jää kiinni tapahtumiin, jotka järkyttävyydessään ja koruttomuudessaan koskettavat. Jääkansi on Hanna Haurun kahdeksas teos.

Eno palasi lautalootassa, silloin äiti itki. Mutta ei sen jälkeen.

Juna-asemalla isää ei näy, isä jäi sotaan. Isän tilalle junasta astelee vieras mies, joka ottaa isän paikan. Sota on jättänyt mieheen jälkensä.

Kun pikkusisko syntyy, se on pieni kuin pullakäntty. Kunnantäti hakee sen pois. Nälkä riepoo perhettä ja tyttö raapii pöydän pintaan jämähtäneen puuronkin. Kotimökki muuttuu maanpäälliseksi helvetiksi, josta on päästävä pois.

Elämä sodanjälkeisessä pohjoisen pitäjässä koettelee.

Teos oli oikeutetusti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Suosittelen lämpimästi.

Hanna Hauru: Jääkansi, Like 2017

Lue myös Aikaa mittaavat runot

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset