Siirry sisältöön

Hei, olen 28-vuotias kahden lapsen äiti, 173/66, en tupakoi (lopettanut n. 7 vuotta sitten), alkoholinkäyttö kohtuullista, jopa vähäistä (1-2x puolessa vuodessa n. 3-4 annosta, jos sitäkään). Perussairautena astma, jossa päivittäislääkityksenä flixotide aamuin illoin ja ventoline tarvittaessa (en ole tarvinnut aikoihin). Kahvin olen vähentänyt 2 mukillisesta noin puoleen mukilliseen päivässä, suuren herkkuni light colan olen lopettanut kokonaan.

Olen nuoresta pitäen kärsinyt kammiolisälyöntisyydestä. Toisinaan on kausia, jolloin niitä en enemmän, toisinaan kausia, jolloin ei ole lainkaan. EKG on aina viitannut hyvänlaatuisuuteen näiden osalta, ja osaan elää näiden kanssa.

Uutena oireena on raskauksieni jälkeen ilmaantuneet tiheälyöntisyyskohtaukset ja lisälyöntisyystuntemukset liikunnassa. Vanhempi lapseni on 5v, nuorempi 2v. Tykytys alkaa äkillisesti kuin kytkintä kääntämällä ja loppuu yhtä äkillisesti. Kestoltaan kohtaukset ovat joitakin sekunteja (kenties 5-10 sekuntia max, vaikeaa arvioida, koska aina pelästyy), eli en ole ehtinyt kokeilla, miten reagoi vasalvaan tms. Sydämen lyöntitiheydeksi arvioin kohtauksen aikana n. 180-200x/min. Kohtauksia on ilmaantunut sekä levossa että yhden kerran äkillisen liikuntasuorituksen jälkeen. Näin kävi kerran, kun pyrähdin täyteen juoksuun ehtiäkseni bussiin ja kun rauhotuin tykytys iski kestäen taas joitakin sekunteja loppuen äkillisesti. Pulssi nousi siis äkillisesti noin 100x/minuutista noin 200x/minuuttiin. Tykytys voi myös tulla, jos kehoon erittyy äkillisesti adrenaliinia, esim pelästyminen, esiintyminen tms. Tajunta on säilynyt kohtausten aikana normaalina, ei rintakipua. Hengenahdistustakaan ei ole varsinaisesti, mutta tuntuu että kohtauksen alkaessa varoittamatta sitä ikäänkuin äkillisesti haukkaisee happea pelästyessään. Liikunnan aikaisen bigeminian aikana saattaa heikottaa.

Tutkimuksina on tehty seuraavaa:

Lyhytkestoinen ekg, joka oli normaali

2 vrk holter, normaali (monomorfista kammiobigeminiaa toisinaan liikunnan aikana.) Holterin aikana harrastin kevyesti jumppaa niin, että syke oli enimmillään n. 160x/ min. Enempään en pystynyt, vaikka tarkoitus oli, koska kärsin ruokamyrkytyksen jälkitilana vielä heikosta olosta.

Sydämen auskultaatiossa havaittavissa sivuääni, jota ei ennen ole kukaan lääkäri ainakaan ääneen maininnut kuulevansa.

Sydämen ultraäänessä ei poikkeavaa, fysiologinen läppävuoto, jota voi kuulemma kontrolloida 5v päästä. Minulle ei täysin selvinnyt, aiheuttaako tämä sivuäänen, mutta ilmeisesti näin on.

Sain myös puoleksi vuodeksi lainaan omronin heartscan laitteen, mutta en ehtinyt napata kohtausta laitteelle, koska se tulee niin epäsäännöllisesti ja kestää lyhyen aikaa.

Nyt on vielä jäljellä kliininen rasituskoe, johon menen, jahka kutsu käy.

Lähisuvussa ei ole äkkikuolemia, mutta isäni äidin kaksi enoa kuolivat äkillisesti päälle 40 vuotiaana nukkuessaan. Toinen oli isoäitini kertoman mukaan valitellut huonoa oloa ennen levolle menoa. Isälläni (49v. entinen tupakoitsija, ei käytä alkoholia) oli pari-kolme vuotta sitten pari tykytyskohtausta, ja häntä tarkkailtiin yliopistollisen sairaalan sydänosastolla, tutkittiin ja päätyivät pitämään tykytyksiä hyvänlaatuisena. Isäni isällä oli niin ikään välillä tykytyskohtauksia, joissa pulssi yli 200, mutta hänellä oli alkoholiongelma, jonka seurauksiin kuoli 70 vuotiaana.

Kohtaukset ovat huonontaneet elämänlaatuani selvästi. En uskalla enää liikkua, kuten ennen, enkä ainakaan yksin. Autolla-ajo arveluttaa, varsinkin jos lapset kyydissä ja kaikki ajatukset askaroivat sydämen ympärillä vieden puhdin normaalilta elämältä.

Mieltäni siis painaa, että onko tässä aihetta oikein tosissaan pelätä henkensä puolesta? Sopivatko oireeni sekä svt:hen että kammiotakykardiaan? Onko mielestäsi elektrofysiologinen tutkimus aiheellinen tapauksessani? Ultrannut lääkäri sanoi, että on aiheellinen, mutta taas holterin tulkinnut lääkäri ei nähnyt aiheellisena, vaan pitkin hampain määräsi rasituskokeen.Tarvitaanko tykytysten lopulliseen arviointiin aina kohtauksen aikainen ekg, jota kohdallani ei olla saatu napatuksi, vai riittävätkö jo tehnyt tutkimukset näytöksi hyvänlaatuisuudesta? Se jäi vielä mainitsematta, että propral 10mg määrättiin tarvittaessa puolikkaana, mutten osaa sanoa auttaako se. Pulssini on yöllä n. 43x/ min joten epäröin käyttää beetasalpaajaa ainakaan kovin lähellä iltaa ja lisäksi se haittaa liikkumista.

Kiitos!

01/08/2015

Tykyttävän sydämen omistaja

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 14.8.2015
Päivitetty 4.6.2018

Ensin tärkein: näyttää ilmeiseltä, että kyse on elämänlaatua haittaavista, ei henkeä uhkaavista rytmihäiriöistä.

Ensinnäkin on pitkään jatkunut kammiolisälyöntisyys. On erinomaista, että kysyjä on oppinut elämään tämän kanssa. Bigeminia (joka toinen lyönti lisälyönti) voi pitkään jatkuessaan heikentää suorituskykyä, koska tehollinen pulssi putoaa hitaaksi (lisälyönnit eivät juuri kierrätä verta ja seuraava normaalilyönti yleensä viivästyy). Tämän kanssa ilmeisesti kuitenkin tulee toimeen, eikä aivan helppoa hoitoa ole tarjollakaan.

Toiseksi tykytyskohtaukset: ne ovat kuvauksen puolesta tyypillisiä supraventrikulaarisen takykardian (SVT) kohtauksia. Positiivista on se, että EKG on normaali eli ei ole delta-aaltoa (WPW-oireyhtymä), mikä on lähes ainoa tilanne, jossa muuten tervesydämisellä SVT-taipumus voisi olla vaarallinen. Kuitenkin on kärsivällisyyttä koettelevaa, että näistä kohtauksista on vaikea saada objektiivista dokumenttia. Uudemmilla pitkäaikaiseen monitorointiin soveltuvilla laittella, kuten Heart Scan, saattaa häiriön saada kiinni. Rasituskoekin voi tuoda tietoa, koska kohtauksilla on ollut yhteys rasitustilanteisiin. Varmaa se ei kuitenkaan ole.

Jos selvyyttä ei muuten tule, elektrofysiologinen tutkimus voi tulla kyseeseen. Siinä voidaan selvittää, onko sydämessä SVT:n mahdollistavaa sähköistä rakennetta, mahdollisesti käynnistää rytmihäiriö ja parhaassa tapauksessa hoitaa ylimääräinen sähkörata pois ja parantaa koko vaiva. Jos siis asia ei muuten etene, kannattaa hakeutua rytmihäiriökardiologin vastaanotolle, mielellään sellaisen, jolla on valta päättää toimenpiteen suorittamisesta, koska mielipiteet saattavat vaihdella, kuten on jo nähty.

Sivuääni ja fysiologinen “läppävuoto” (lainausmerkeissä, koska sana fysiologinen jo kertoo, että kyse on normaalista ilmiöstä) ovat ilmeisiä sivulöydöksiä, joilla ei ole pääasian kanssa tekemistä eikä muutenkaan merkitystä.

14/08/2015

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset