Eteiskorvakkeen sulkeminen

Eteiskorvake on sydämen eteisissä sijaitseva rakenne. Kyseessä on eräänlainen umpipussi, jolla ei ole sydämen toiminnan kannalta oleellista tehtävää. Eteiskorvake voi olla toisella ihmisellä suuri ja moniosainen, toisella pieni.

Tavallisesti korvakkeesta ei aiheudu mitään haittaa ihmiselle. Poikkeustilanne on eteisvärinä, jonka aikana korvakkeen supistelu loppuu, jolloin veri saattaa jäädä seisomaan ikään kuin lammikoksi korvakepussin pohjalle. Kun veri ei ole jatkuvassa liikkeessä, saattaa veren hyytymissysteemi aktivoitua jolloin korvakkeen pohjalle syntyy verihyytymä. Jos hyytymä lähtee liikkeelle verenkierron mukana, syntyy vahinko. Harmillisin, ja valitettavasti tavallisin, on hyytymän kulkeutuminen aivoihin, jolloin seurauksena on aivoinfarkti.

Hyytymän syntymistä ehkäistään antikoagulanttihoidolla. Tämä tarkoittaa lääkitystä, joka hidastaa veren normaalia hyytymistä. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi varfariini (Marevan®), dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®), apiksabaani (Eliquis®) ja edoksabaani (Lixiana®). Jos potilas ei voi käyttää antikoagulanttia esimerkiksi verenvuototaipumuksen vuoksi, voidaan harkita eteiskorvakkeen sulkemista toimenpiteellä.

Eteiskorvakkeen sulkeminen katetritekniikalla on suhteellisen uusi toimenpide, ensimmäinen pohjoismainen tehtiin Turussa vuonna 2009. Toimenpiteen tekee kardiologi. Kyseessä ei ole varsinainen leikkaus, vaan toimenpide tehdään elegantisti nivuslaskimon kautta. Välineet ujutetaan verisuonia pitkin sydämen sisälle, ja edelleen eteisten seinämään tehdyn pienen reiän kautta sydämen vasempaan eteiseen. Korvakkeen suuaukolle avataan pieni ”sateenvarjo”, joka tutkimusten mukaan estää eteisvärinään liittyvää aivoinfarktia yhtä tehokkaasti kuin Marevan®-hoito. Koska kyseessä on vaativa toimenpide, johon liittyy komplikaatiovaara, se tehdään vain potilaalle, jolle veren hyytymistä estävää lääkitystä ei voi toteuttaa.

Sydänkirurgit ovat typistäneet eteiskorvakkeita jo vuosien ajan, sillä muun sydänleikkauksen yhteydessä suoritettava korvakkeen sulku on suhteellisen yksinkertainen toimenpide. Kun kardiologi sulkee korvakkeen sydämen sisältä käsin, operoi kirurgi sydämen ulkopuolelta. Menetelmiä on useita, kuten koko korvakkeen irti leikkaaminen ja sulku ompeleella, pelkkä sulku ommellen, tai umpipussukan klipsaus metallihakasella. Kysyjälle on tehty viimeksi mainittu toimenpide, hakasen kaupallinen nimi on tässä tapauksessa AtriClips.

Laite ei ole este röntgenkuvauksille kuten tietokonetomografialle (TT-kuvaus) tai tavallisille röntgenkuville. Laitevalmistajan mukaan myös magneettikuvaus (MRI) on mahdollinen. Röntgeniä tulee kuitenkin etukäteen informoida laitteesta, jotta henkilökunta osaa optimoida kuvaustekniikan. Tieto on saatavissa laitevalmistajan englanninkielisiltä nettisivuilta, myös ulkomailla. Liikuntaa saa harrastaa rajoituksetta.

Tämänhetkinen käsitys käytettävissä olevan tutkimustiedon valossa on, että katetriteitse sisäkautta vietävä sulkusateenvarjo on vähän varmempi keino sulkea korvakepussukka kuin kirurginen hakanen. Oleellista on, jäikö kirurgin sulkuhakasen laiton jälkeen korvakkeeseen pientä ”jäännöspoukamaa” vai ei. Jos poukama jäi, sulku on epätäydellinen, eikä voida olla täysin varmoja etteikö poukamaan syntyisi verihyytymää ilman antikoagulanttilääkitystä. Kun kysyjälle kuitenkin tehtiin sydänleikkaus muusta syystä, on luonnollista että tässä tapauksessa sulkutekniikaksi valikoitui kirurgisesti laitettava hakanen.