Siirry sisältöön

Olen 70-vuotias perusterve mies. Flimmerikohtauksia on ollut vuosien varrella n. tusinan verran, yli puolessa näistä lienee alkoholilla ollut jonkinlainen myötävaikutus. Kaksi kertaa on tahti (ulkomailla) käännetty suonensisäisillä lääkkeillä, 5-6 kertaa on tehty sähköinversio ja 4-5 kertaa rytmi on normalisoitunut itsekseen – näistä pari viimeisintä tosin Tambocor-annoksen tukemana (2 (+1) x 100mg). Nyt ei ole ollut flimmeriä n. kolmeen vuoteen. Tärkeää on ollut se, että olen joka kerta havainnut tuon rytmimuutoksen välittömästi ja ainakin toistaiseksi, suht. hyväkuntoisena ja normaalipainoisena, uskon nämä muutokset havaitsevani, jos niitä tulisi. Tunnustelen lisäksi säännöllisesti pulssini kerran päivässä.

Olin jollakin Sydänlliton flimmeriluennolla 1-2 vuotta sitten ja muistaakseni siellä todettiin, että aivoinfarkteissa on flimmeri taustalla n. 40 % tapauksista. Mitähän ne loput 60 % ovat ja pitäisikö niiden(kin) varalta harkita ohennuslääkkeitä? Toisen korvani kuulo putosi 6 vuotta sitten “yön yli” n. 40 dB ja korvalääkäri arveli kyseessä olleen hiussuonitukos sisäkorvassa. Osoittaako tällainen kenties jotakin “taipumusta” hiussuonitukoksiin ja olisiko se erityinen lisäsyy harkita ohennuslääkkeitä?

25/10/2016

Hyvin sykkii

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 26.10.2016
Päivitetty 4.6.2018

Aivoinfarktin syyt vaihtelevat taustatekijöiden (ikä, sukupuoli) mukaan, mutta kaikkiaan 20–25 % johtuu tasavertaisesti joko suurten valtimosuonten ahtautumisesta (ateroskleroosi), ns. pienten aivovaltimoiden taudista tai eteisvärinästä. Jäljelle jäävä neljännes johtuu harvinaisista syistä tai jää syyltään tuntemattomaksi (salasyntyinen aivoinfarkti). Epäillään, että viimeksi mainituistakin huomattava osa johtuisi eteisvärinästä, koska jaksottaista eli kohtauksittaista eteisvärinää löytyy tästä joukosta sitä enemmän, mitä tehokkaammin sitä aivoinfarktin jälkeisinä kuukausina etsitään.

Veren hyytymistä estävän lääkityksen aiheellisuus eteisvärinän yhteydessä arvioidaan riskipisteytyksen avulla. Eteisvärinän tyyppi (jaksottainen tai pysyvä) ei vaikuta tähän arvioon. Kysyjällä näyttäisi olevan yksi riskipiste, joka tulee yli 65 vuoden mutta alle 75 vuoden iästä. Tällöin estolääkitystä ei pidetä välttämättömänä, mutta sitä voidaan harkita asianomaisen omaakin mielipidettä kuunnellen. Käytännön seikkana asiaan saattaa vaikuttaa, että jos hoidolle halutaan sairausvakuutuksen lääkekorvaus, kyseeseen tulee vain varfariini (Marevan) ja kalliimmat suorat antikoagulantit vain, jos hyvää hoitotasapainoa ei saavuteta. Jos riskipisteitä on kaksi tai enemmän, korvauksen saa joka tapauksessa.

Kaikkien aivoinfarktien ehkäisyssä ennen kuin aivoverenkiertohäiriöitä on ilmennyt (primaarinen ehkäisy) keskeisiä ovat terveelliset elintavat, ennen kaikkea tupakoimattomuus, sekä korkean verenpaineen ja kolesterolin hoito. Veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä (esim. ASA) ei yleensä käytetä, ellei ole todettua valtimosairautta.

Sisäkorvan epäillyllä verenkiertohäiriöllä ei ole varmaa vaikutusta aivoinfarktin riskinarvioon, mutta maalaisjärjellä sitä voisi pitää aktiivista ehkäisevää hoitoa puoltavana seikkana.

26/10/2016

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset