Äitini on 87-vuotias omakotitalossa yksin asuva ja omatoiminen ikäihminen, vain kauppa-asioilla käydään, koska olkapäiden yli 30v vanhat liukastumisvammat haittaavat raskaiden taakkojen kantamista, myös lumen luonti ja ruohon leikkuu hoituu avulla, kognitiiviset kyvyt ikäiselleen vielä hyvät. Äidillä on läppävuoto (vuotavaa läppää ei osannut mainita), sydänfilmissä haarakatkos (RBBB?, LBBB?), ajoittain on esiintynyt eteisvärinäkohtauksia, ensimmäinen kohtaus 2,5 vuotta sitten, viimeisen 2 vk:n aikana kohtauksia ollut toistuvasti. Ensimmäistä eteisvärinäkohtausta ei terveydenhoitaja tunnistanut, seurauksena sydämen vajaatoiminnan paheneminen->turvotukset, hengenahdistus. Toistuvat eteisvärinäkohtaukset käyvät äidin voimille ja kuluttavat myös terveydenhuollon resursseja. Viimeisen 2 vk:n aikana hän/hänelle on soitettu ambulanssi x 3 ja viety ambulanssilla sairaalaan x 2, joista ensimmäisellä kerralla hänet siirretiin aluesairaalan päivystyksestä yliopistolliseen sairaalaan sähköiseen rytminsiirtoon. Flimmerirytmi kääntyi sinusrytmiksi Propofolin annon jälkeen. Tunnin kestävän kotimatkan aikana hän tuli huonovointiseksi ja kalpeaksi, silmät valonaroiksi, hän oli myös periferiasta (käsistä) jäätävän kylmä. Kotona oli taas tunnistettavissa eteisvärinäkohtaus eli epäsäännöllinen syke, huimaus, hengenahdistus, huonovointisuus, virtsaamisen lisääntyminen. Kohtaus ohittui levolla, rauhoittelulla ja nesteytyksellä. Beetasalpaajaa ei uskaltanut ottaa, koska rannepulssi oli 44, RR ensin 88/44 ja levon ja rauhoittelun ja juomisen jälkeen RR normalisoitui105/60 ja syke 56:ksi (hänellä normaalit). Olisivatkohan Propofoli ja kohtuuton(?) määrä aluesairaalassa annettua beetasalpaajaa sekä vajaa nesteytys aiheuttaneet näin alhaisen verenpaineen ja sykkeen (ei nestevajauksesta)?
Eteisvärinäohtaus, joka johti yliopistolliseen sairaalaan oli niin paha, että hän oli kotona laahautunut lattialla eteenpäin matalalla olevan puhelimen viereen ja yltänyt juuri painamaan pikavalintanappulaa. Vastaavaa ei ollut koskaan aiemmin sattunut. Äidillä on ajoittain ollut myös AVH-kohtauksia ja hän on ollut muutamia kertoja 15 vuoden aikana yliopistollisen sairaalan neurologisella osastolla seurannassa. Pään TT:ssä ei ole löytynyt infarktimuutoksia (ei uusia eikä vanhoja). AVH-kohtauksissa hän ottaa ASAa (Asperin 500mg ½tbl) ja kertoo, että tällä oireet helpottuvat.
Lääkitys: Xarelto 20mgx1,Thyroxin 100ug parillisina 1½, parittomina 1 (hypotyreoosi), Bisoprolol 5mg ½ x1 beetasalpaaja-annos muutettu 28.5 (aiemmin ½ x2), Furesis ? tarv. (ei ole ollut tarvetta, vanhentunut), Panadol forte tarv. tai tulehduskipugeelit nivelrikon oireisiin. Luontaistuotteina ainakin (kaikkia ei kerro): E-epa, D-vitamiini 100 mg,
Äitini on hentorakenteinen, liikunnallinen ikäihminen. Viimeaikaiset rytmihäiriökohtaukset ovat kuitenkin häirinneet hänen elämäänsä ja vaikuttaneet jaksamiseen. Uupumus aiheuttaa myös kognitiivisten kykyjen heikentymistä. Tämä on vielä mainittava: Kun äidilleni määrättiin ensimmäisen kerran eteisvärinäkohtauksen jälkeen beetasalpaaja, annos oli niin suuri, että hänen sydämen vajaatoimintansa paheni ja hän oli sen vuoksi sairaalahoidossa. Epäilen, että se on syy, miksi hän ei ota beetasalpaajaa edes kohtausten aikana, vaikka hänelle on sitä määrätty. Kysymys kuuluukin: Voisiko hän olla sopiva tahdistimen asennukseen?
27/05/2018
äidin tyttö
Vastaus
Kysymyksessä kuvattu tilanne – toistuvat hankalaoireiset eteisvärinäkohtaukset ja joutuminen sairaalahoitoon sekä lääkehoidon ongelmat iäkkäällä – ei valitettavasti ole harvinainen ongelma. Monet lukijat saattavat tunnistaa perhepiirissään samanlaisia tapauksia.
Ikääntyneet ovat suurimmassa vaarassa saada aivoinfarkti eteisvärinään liittyen. Tästä syystä tarvitaan pysyvää antikoagulaatiohoitoa, joka kysyjän äidin tapauksessa on Xarelto-valmiste. Kysymyksestä käy ilmi, että lisäksi on käytössä ASA-valmiste tarvittaessa. Koska ASA (asetyylisalisyylihappo) vaikuttaa myös veren hyytymiseen, näitä lääkkeitä ei saisi käyttää yhdessä kuin erityistä harkintaa käyttäen. Jos lääkettä ottaa pari kertaa vuodessa, suurta ongelmaa tuskin syntyy, mutta jo kerran viikossa tapahtuva käyttö voi jo altistaa verenvuoto-ongelmalle, erityisesti ikääntyneen hentorakenteisen naisen. Myös omega-valmisteita pitäisi välttää samasta syystä.
Kysymyksessä kerrottu sairaalareissun jälkeinen verenpaineen ja sykkeen mataluus johtuivat todennäköisesti monista seikoista yhdessä, kuten kysyjä on kuvannutkin.
Tahdistinhoito ei valitettavasti paranna itse eteisvärinää. Jos eteisvärinä on ripeä (syke eteisvärinässä selvästi yli sadan esim. yli 120/min. lääkityksestä huolimatta), mutta toisaalta lääkkeiden vuoksi tai ilmankin normaali syke huomattavan hidas, voidaan joutua asentamaan tahdistin, jotta pystyttäisiin käyttämään suurempia annoksia rytmihäiriötä hillitseviä lääkkeitä. Toinen tahdistinhoitoa edellyttävä tilanne on silloin kun eteisvärinä jää pysyvästi ”päälle”, mutta on lääkehoidosta huolimatta tarpeettoman nopea. Silloin katkaistaan tarkoituksella eteisten ja kammioiden välinen sähköinen yhteys, jolloin tahdistin on välttämätön.
Kyseisessä tapauksessa pitäisi varmasti pikaisesti miettiä, millä keinoin eteisvärinää saataisiin ehkäistyä. Lääkevaihtoehtoja on vähän, sydämen vajaatoiminta huomioiden lähinnä vain Cordarone-niminen lääke. Tämä on kyllä tehokas, eli rytmihäiriöt saadaan vähenemään. Lääkkeeseen liittyy tiettyjä haittoja, minkä vuoksi annostelussa täytyy noudattaa varovaisuutta. Kokemukseni mukaan sopiva annos saattaisi kuitenkin olla löydettävissä. Jos lääkehoito ei onnistuu liian matalien sykkeiden vuoksi, joudutaan pohtimaan tuota tahdistinasiaa, kuten edellä kerroin. Jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen täytyisi kuitenkin selkeästi löytää.
01/06/2018
Anna-Mari Hekkala