Kardiomyopatia ja työkyky

Olen harrastanut dilatoivaa kardiomyopatiaa nyt 5 vuotta. Aloitin tämän sairauden 14% ejektio fraktiolla ja nyt kun hoito kunnossa tahdistimen kanssa 32-35%. Olin Terve ja korvasin huonon kunnon tekemällä enemmän… no seuraus nykyinen vajaatoiminen sydän.
Kysymys on kuinka huono olo, jaksaminen tai elämän laadun huonontuminen pitää olla jotta Kela, Eläkeyhtiö tai Patologi katsoo tämän henkilön ansaitsevan eläkkeen?
Itsellä latvassa säteilee ja olisin mielummin töissä kuin kotona, mutta kun fyysinen kunto yksinkertaisesti ei kestä!
Tuntuu niin hirvittävän raskaalta kaikki turhat työkokeilut. En jaksa kotona tehdä normaaleja toimintoja niin miten voisin jaksaa työssä.
No onko mitåään rajoja ejektiofratioon tai muuhun jaksamiseen johon vedota?

Olen 41-vuotias ja ymmärrän, että minun pitäisi olla työssä ja ongelma ei ole se, että en haluaisi tai edes saisi työtä.
Olen aina ollut työssä ja saisin huomenna työpaikan, mutta edelleen ongelma on tämä huono sydän, jota kukaan ei tunnu ymmärtävän.

Näytän tietysti ulkoa päin terveeltä pois lukien mustia silmänalusia, kun ei pysty nukkunmaan levottoman sydämmen takia.
Olen myös tietoinen sairauteni vakavuudesta, dilatoiva kardiopatia ennuste on sitä huonompi, mitä huonompi ejektiofraktio sairauden toteamisesta.
Tuntuu, että yhteiskunnan olisi syytä armahtaa niitä jotka ei enää kykene työhön…
Olen siitä iloinen että tilanteeni on edellen stabiili 5 vuoden jälkeen mutta kaikki voi tietysti muuttua nopeasti.
Tsemppiä kaikille. Elämä on elämistä varten joten Nautitaan!!!