Miten on mahdollista, kun voin eli kovan rasvan kulutus oli 70-luvulla n. 12 kg/henkilö/vuosi ja nyt n. 3 kg/henkilö/vuosi eli on siirrytty kasvipohjaisiin rasvoihin niin, esim. 2-tyypin diabetes ja tulehdukselliset suolistosairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti? Jos kovat eli tyydyttyneet rasvat aiheuttavat tulehdusta, sairauskehityksen olisi pitänyt olla juuri päinvastainen. Myös muistisairaudet ovat lisääntyneet kasvirasvojen käytön aikana katastrofaalisen paljon.
18/06/2018
Päivi
Vastaus
Tulehduksellisten suolistosairauksien ja tyypin 2 diabeteksen sekä muistisairauksien, maksasairauksien ja muiden vastaavien sairauksien lisääntyminen on todella vakava asia. Siksi niitä tutkitaan ahkerasti. Niiden kehittymistä halutaan estää ja hoitoa parantaa. Kaikki havainnot tautien syntysyistä ja ehkäisystä ovat tarpeen.
Kliiniset hoitotyössä tehdyt yksittäiset havainnot eivät kuitenkaan riitä osoittamaan tautien syitä. Havaintojen perusteella tehdään kuitenkin olettamuksia, joita sitten testataan tieteellisesti eri tutkimusmenetelmillä. Siksi tarvitaan usean tyyppistä ja toisiaan tukevaa tutkimustietoa ennen kuin voidaan sanoa, mikä aiheuttaa jotain tautia. Yksittäisten ihmisten hoitotuloksista tai taudinaiheuttajista tehdyt johtopäätökset ovat valitettavasti alttiita lukuisille virhepäätelmille. Näitä seikkoja käsitellään muun muassa tutkija Pauli Ohukaisen Tervettä skeptisyyttä -blogissa.
On totta, että voin kulutus on vähentynyt 70-luvulta lähtien. Samoin ovat esimerkiksi viljan, perunan ja suolan käyttö. Kasviöljyjen kulutus on lisääntynyt, samoin esimerkiksi kasvisten, lihan, alkoholin ja juuston kulutus. Ruokatottumusten lisäksi moni muukin asian on muuttunut. Autoistuminen, kaupungistuminen, varallisuus, koulutustaso, sairauksien diagnosointi ja hoitomuodot, ylipaino ja lukuisat muut seikat. Näistä tilastoista ei kuitenkaan voi vetää suoria johtopäätöksiä yksittäisten tautien ilmaantumisen selittäjänä, vaikka ajallisia yhteyksiä onkin.
Käypä hoito -suosituksessa mainitaan, että tyypin 2 diabeteksen tärkein riskitekijä on ylipaino. Keskivartalossa sijaitseva ylimääräinen rasva on tyypin 2 diabeteksen lisäksi yhteydessä maksan rasvoittumiseen, josta ollaan myös huolestuneita. Vielä on epäselvää, mikä on taustalla tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Epäilyt ovat kohdistuneet muun muassa ympäristöön, suoliston mikrobiston muutoksiin ja ravintotekijöihin. Tutkimustietoa onneksi kertyy koko ajan lisää ja ymmärrys taudin syntysyistä lisääntyy. Toivottavasti myös joskus selviää, voiko tautia ehkäistä. Se olisi tietenkin kaikkien edun mukaista.
Muistisairauksille mahdollisesti altistavia ja suojaavia tekijöitä on listattu Käypä hoito -suosituksissa. Vaaraa lisäävänä tekijänä mainitaan nimenomaan runsas tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio. Voin rasvasta noin kaksi kolmasosaa on tyydyttynyttä. Rypsiöljyssä vain 7 %.
Muistisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta selittää osittain myös ikä. 1970-luvulla kuoltiin nuorempina kuin nykyään, jolloin erilaisia sairauksia ehtii ilmaantua enemmän väestön ikääntyessä. 1970-luvulla esimerkiksi kuoltiin nykyistä useammin sydäninfarktiin. Infarktin taustalla on sepelvaltimotauti, joka on hitaasti, vuosikymmenien aikana kehittyvä sairaus, ja usein taustalla onkin piilossa ollut hoitamaton tyypin 2 diabetes. Tyypin 2 diabeteksen sekä muistisairauksien diagnosointi on parantunut ja ne tunnistetaan aikaisempaa aiemmin, onneksi.
Kansanterveysjärjestönä tavoitteenamme on edistää suomalaisten sydänterveyttä. Samoilla ohjeilla edistetään myös laajemmin terveyttä eli ehkäistään eräitä syöpiä, aivoverenkiertohäiriöitä, tyypin 2 diabetesta ja ylipainon kehittymistä. Sairastuneella on kuitenkin tärkeää saada juuri ko. sairauden hoitoon tutkimusnäyttöön perustuvaa ravitsemus- ja muuta hoitoa. Yleiset ruokasuositukset eivät sellaisenaan sovi kaikille. Osa tarvitsee sairauteensa ruokavaliohoitoa, joka voi olla jollain tavalla poiketa yleisistä suosituksista.
27/06/2018
Tuija Pusa