Vuoristossa vaeltava sepelvaltimotautipotilas
Hei
Sairastan sepelvaltimotautia, pallolaajennus kuusi vuotta sitten. Tauti on hyvin tasapainossa, mitään oireita ei ole, nitroa en ole tarvinnut. Liikun säännöllisesti, lähinnä kävelen ja vaellan luonnossa n. 10-20 tuntia viikossa. Lääkäri kielsi liikkumisen yli kahden km:n korkeudessa. Miksi? Voinko harrastaa vaellusta yli 2 km:n korkeudessa muutaman tunnin esim. kerran viikossa.
08/05/2025
Herra 66 v
Vastaus
Sepelvaltimotautipotilaan kohtausriski kasvaa vuoristossa, koska ilman happiosapaine on pienempi kuin merenpinnan tasossa.
Lentokoneessa on paineistusjärjestelmä, mutta siitä huolimatta happiosapaine on alentunut siten, että se vastaa oleskelua noin 2400 metrin korkeudessa. Tämä ei tavallisesti aiheuta mitään ongelmia sydänpotilaalle, jos sydänsairaus on tasapainossa. Tosin lentokoneessa istutaan, eli ylämäkeen kävelyn ponnistelu puuttuu.
Kirjallisuuden mukaan kivuttaessa yli 2500 metrin korkeuteen ilman happiosapaine laskee jo siinä määrin, että sydänpotilaan riski saada sydämen hapenpuutteen oireita on suurentunut. Tuolloin veren happikyllästeisyys laskee, ja sydän pyrkii korjaamaan tilannetta lisäämällä pumppaustehoa ja sykettä.
Sydänkohtauksen vaara ei kuitenkaan ole kaikille samanlainen. Paljon riippuu sairauden laadusta, eli onko merkittävimmät ahtaumat laajennettu ja hyvä lääkitys käytössä (riski on pieni), vai ovatko sepelvaltimot laajalta alueelta sairaat, eikä lääkitys optimaalisesti käytössä (riski on suurentunut). Samoin jos sydäninfarktista tai ohitusleikkauksesta on kulunut vasta lyhyt aika, riski on suurempi, kuin että sairauden akuuttivaiheesta on jo vaikkapa vuosia aikaa.
Kaikille sopivaa yleisohjeitta jonkinlaisesta korkeusrajasta ei siis voi antaa. Mutta jos sairaus on hyvässä tasapainossa eli oireeton, ja liikuntaa harrastaa säännöllisesti jopa päivittäin, sydänkohtauksen riski on todennäköisesti vain pieni kiivettäessä jopa yli 2500 metrin.
26/05/2025