Siirry sisältöön

Lisääkö ranneke liikettä?

Pieni liike voi torjua terveysvaaroja kuntoilua tehokkaammin.

Virve Järvinen
Julkaistu 24.6.2015
Kuva: Eero Kares

Liika istuminen tappaa ja tuhoaa terveyden. Istumisen haitoista uutisoidaan tavalla, joka saa niistä huolestuneen tarttumaan tuotteisiin, jotka tuuppaavat takamuksen ylös tuolista. Aktiivisuusranneke houkuttelee, sillä se aistii ja varoittaa liian pitkistä paikallaolojaksoista. Runsas paikallaolo muuttaa haitallisesti elimistön rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaa, verenpainetta ja vyötärön ympärysmittaa. Kuntoliikunnan vaikutus näiden haittojen torjumiseen on vain pisara meressä.

– Ahkera arkiliikkuja torjuu istumisen haittoja usein kuntoliikkujaa paremmin, erikoistutkija Minna Aittasalo UKK-instituutista sanoo.

Ahkeralla arkiliikkujalla ja puuhastelijalla aineenvaihdunta on monesti muutaman tunnin viikossa liikkuvaa vilkkaampi, sillä kuntoliikkujan lihakset voivat olla suurimman osan päivästä passiivisia. Jo pelkkä tuolista ylösnousu ja seisominen liikauttavat aineenvaihduntaa. Ne työllistävät isoja reisi- ja keskivartalon lihaksia, joiden aktivoituminen vaikuttaa merkittävästi elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan sekä energiankulutukseen.

Turha vai tarpeellinen?

Otettujen askelten mittaaminen motivoi tutkitusti lisäämään niitä. Aktiivisuusranneke rekisteröi otetut askeleet sisäänrakennetun kiihtyvyysanturinsa avulla. Askelten lisäksi se mittaa matkaa ja laskee kalorinkulutuksen. Kiinnityspaikkansa vuoksi se ei kuitenkaan ole luotettavin tapa seurata arkiaktiivisuutta.

– Käteen kiinnitetty anturi rekisteröi voimakkaat käden liikkeet ja saattaa siten yliarvioida kokonaisaktiivisuutta. Myös pyöräily voi jäädä pääosin tallentumatta mittariin, koska pyöräilijän ranne pysyy ohjaustangossa paikallaan.

Osa aktiivisuusrannekkeista sisältää sykemittarin ja GPS-toiminnon, osa valvoo myös unen laatua. Mittarin voi yleensä liittää mobiilisovellukseen tai tietokoneeseen, ja seurata siten liikuntatottumusten muutosta.  Runsaat käyttöominaisuudet näkyvät mittarin hinnassa. Niistä maksaminen voi olla turhaa, jos tavoitteena on pelkästään lisätä arkiaskelia.

– Yksinkertaisen askelmittarin saa aktiivisuusranneketta edullisemmin ja askelmittarisovelluksen voi ladata älypuhelimeen ilmaiseksi – ja puhelimeen ladatut sovellukset ovat alustavien tutkimusten mukaan kohtuullisen luotettavia seuraamaan omaa liikkumista. Tosin voi olla, että puhelimen jatkuva mukana kantaminen ei houkuttele.

Perinteisesti paperille

Omaa aktiivisuutta voi seurata myös ilman mittareita. Päivittäiset ja viikoittaiset jalkoja liikuttavat askareet voi kirjata päiväkirjaan tai kalenteriin. Ikäihminen voi laittaa sinne vaikkapa postin haun postilaatikosta tai roskapussin vientireissun ja lisätä niihin askeltamisharjoituksen ulkorappusilla. Kun yksittäinen työ on tehty, sen viereen voi vetää pystyviivan. Kasvava viivarivistö voi innostaa kasvattamaan askelten määrää yhtä hyvin kuin mittareiden lukemat.

– Selkeät tavoitteet ja viikoittainen liikuntasuunnitelma sekä sen toteutumisen seuranta voivat lisätä liikkumista.

Lisää luomuliikuntaa

  • Käytä askelmittaria kolmena peräkkäisenä päivänä. Laske askeleet yhteen ja jaa tulos kolmella. Lisää tulokseen viitenä päivänä viikossa 4000 askelta, joka vastaa noin puolen tunnin reipasta kävelylenkkiä. Etene tavoitteeseen vähitellen oman kuntosi mukaan.
  • Suosi omia jalkoja menopelinä auton ja hissin sijasta. Ellet voi liikkua omin jaloin koko matkaa, tee niin edes osa. Askel portaissa vastaa teholtaan kymmentä tasamaalla otettua.
  • Venytä asiointireissuja: roskapussin vientiin voi liittää korttelikävelyn ja jätepaperit kuljettaa pyörän perässä vähän kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen.
  • Osallistu lasten ja lastenlasten leikkeihin. Kutsu ystävä kahville, mutta vasta yhteisen kävelylenkin päälle.
  • Kokeile tehdä tuttuja juttuja uudella tavalla: nouse seisomaan tai kävele, kun puhut puhelimessa. Silitä samalla, kun katsot televisiota.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset