Siirry sisältöön

Maalauksen symmetria haastaa sivellintaiturin

Petri Tuovinen maalaa mielellään pellille. Maalarin mielestä parasta luovassa työssä on se, että aina voi oppia uutta.

Tiina Eloranta
Julkaistu 27.2.2015
Päivitetty 10.9.2018
Ensin Petri Tuovinen luonnostelee aiheen, sitten hän aloittaa maalauksen.

Hallin laitamilla hämärä ympäröi työpöytiä, vain kohdevalot kiiluvat pöytien yllä. Tärpätin katku kutittaa nenääni, jään silti seuraamaan maalarin työskentelyä. Sivellin jättää jälkensä pellin pintaan. Lopulta syntyneistä viivoista muotoutuu symmetrinen kuvio.

Ohikulkijoita pysähtyy pöydän äärelle seurailemaan, miten maalaus edistyy. Pinstriping-taiteilija Petri Tuovinen, 31, pyyhkäisee lippalakkiaan ja nostaa päätään tervehtiäkseen.

– En tehnyt moneen viikkoon straippauksia, kun selkäni oli rikki. Kyllä oli taas vaikea aloittaa, Petri kertoo kuulumisiaan.

Käden vakaus löytyy kuulemma harjoittelemalla. Jos jokin viivan veto ei onnistu, sen voi aina pyyhkiä pois, Petri selittää kysyjälle ja näyttää, miten helposti emalipohjainen maali lähtee pellin pinnasta.

– Aina alussa vähän jännittää ja käsi vapisee, kun ihmiset seuraavat työskentelyäni. Siihen kyllä tottuu pian.

Muusikko Ari Berghällin kontrabasson jytke kantautuu hallin toiselta laidalta. Puheensorina sekoittuu massaksi, kun ihmiset tapaavat tuttuja ja vaihtavat kuulumisia.

Vilinää riittää, sillä helmikuisena lauantaina Kaapelitehtaalla Helsingissä esittäytyvät Kustom Kulttuurin taiturit ja tee-se-itse-kulttuurista innostuneet, rakentelijat, maalaustaiteilijat ja muotoilijat.

Monen tyylin taituri

Jotkut pinstraippaajat käyttävät maalauspohjinaan vaneria, jotkut akryylilevyä. Petri on valinnut materiaalikseen pellin, koska sitä hän saa yllin kyllin.

– Dyykkään vain romulavalle. Saan peltiin kaarevan muodon, kun kelaan sen mankelin läpi, Petri selittää ja näyttää pöydälle asettelemaansa mallikappaletta.

Muotoon leikatut pellit hän työstää plasmaleikkurilla.

Petri maalaa autoja työkseen, ruiskulla. Vapaa-aikana hän mieluummin harrastaa straippausta ja tekstausta.

Ensin Petri hankki automaalarin tutkinnon, sitten vuonna 2007 alkoi siveltimen käytön harjoittelu. Raidoitusmaalauksen eli straippauksen hän opetteli videoilta.

Petri osallistui syksyllä Pekka Mannermaan tekstauskurssille. Aikaisemmin hän kävi jo Alasalmen Jussin ja Nivalan Hannun järjestämällä kurssilla Seinäjoella. Jussi ja Hannu opettivat lyöntimetallien ja lehtihopean käyttöä. Oppilaat maalasivat myös Kustom Kulture -aihealueeseen liittyviä maalauksia. Seinäjoen kurssilta Petri sai kipinän vapaan käden tekstaukseen.

Petri kiittelee opettajiaan.

– Seniorimaalarit ovat neuvoneet mielellään. Välillä Jussi [Alasalmi] opetti sähköpostin välityksellä. Sunnuntainakin hän jaksoi vastailla kysymyksiini.

Haaveena kiireettömämpi aika

Petri Tuovinen harrastaa muutakin kuin pellinpalasten käsittelyä. Autoon hän maalasi kuvan viime viikolla, laukku ja vanha pläkkinen juomapullo odottavat vuoroaan.

Petri kokee, että haastavinta raidoitusmaalauksessa on symmetria, sitten tulevat muoto ja värien sommittelu. Kokeilun kautta hän on oppinut, mitkä värit toimivat yhdessä.

– Alussa oli aika villejä kokeiluja ennen kuin värien hallinta ja oma tyyli löytyi.

Petrin mielestä parasta maalaamisessa on se, ettei siinä työssä ole koskaan valmis – aina voi oppia jotain uutta. Hän lupaakin pitää mielen avoimena.

Maalaus on edistynyt katsellessani.

– Tämän kokoisen työn [25 x 45 cm] työstämiseen menee helposti kolme tuntia, pohjatyöt olen tehnyt jo etukäteen.

Jotta työ valmistuu, Petri maalaa kultaisiin siipiin vielä ääriviivat ja varjoja. Silmiin hän lisää verisuonia ja tekstiin ääriviivat. Sitten teos on valmis.

Ympärillä puheensorina vain yltyy. Ihmispaljouden yli jytyää yhä kontrabasso.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset