Markku Siivola – tuhannen unen asiantuntija

Psykiatrian erikoislääkärinä sekä uniryhmäohjaajana ja -opettajana Markku Siivola on viettänyt neljäkymmentä vuotta tuhansien unien parissa ja on istunut tuhansia tunteja kuuntelemassa muiden unia. Asiantuntijana hänellä on antaa unien tulkinnasta kiinnostuneille muutama neuvo. Ne löytyvät jutun loppupuolelta.

Mutta ensin Markku Siivolaan.

Siivola kiinnostui unista jo kauan ennen psykiatrian vuosiaan. Psykiatrin ammatti oli hänelle rooli, jolla ei ollut mitään tekemistä hänen ihmisyytensä ja elämän todellisen ymmärtämisen kanssa.

– Olen nähnyt psykiatrian sisältä käsin. Kuinka aikansa lapsia ovat kaikki ihmispsyyken ymmärtämiseen tähtäävät teoriat ja menettelytavat, omaten samat sokeat pisteet elävän elämän suhteen kuin niitä ympäröivä yhteiskuntamme ja kulttuurimme. Psykiatria ja psykoterapioidenkin monet muodot ovat unen suhteen aavikoita, joilla unia tavataan vain tulkintojen litistäminä kokoelmina teoreettisissa kasvikansioissa, ei niinkään elävinä kukintoina.

Markku Siivola. Kuva: Uzi Varon

Unet sielumme perimmäisissä sopukoissa

Unikuvissa ei tunnu olevan mitään järkeä, Markku Siivola sanoo.

– Se onkin hyvä, sillä järki kömpelyydessään on unien seurassa kuin norsu posliinikaupassa.  Onko taivaanrannassa tulisena leiskuvassa auringonlaskussa järkeä? Mieletön kysymys!

Siivola kuvailee unia auringon kaltaisiksi, ihmisen syvintä todellisuutta valaiseviksi näkymiksi, joita tulkintojen verkot eivät voi pyydystää. Hän sanookin, että ainoa tapa unien ymmärtämiseen on kohdata ne suoraan, auringonlaskun tavoin, ilman väliselityksiä.

– Vain unet pääsevät sielumme perimmäisiin sopukoihin ilmentäen kaikkea sitä, mikä on päiväelämässämme jäänyt liian vähälle huomiolle. Siksi ne minua kiehtovat, meidän jokaisen yölliset, psyykemme pirstoutuneisuutta eheyttävät taideteokset itsestämme ja elämästämme.

Juuri unet olivat Siivolalle arvokkain auttaja myös psykiatrian vuosien aikana. Hän oppi unien tutkimisen kautta kuuntelemisen taitoa ilman analyysejä, teorioita, tulkintoja ja diagnooseja. Hän oppi luottamaan siihen, että vain silloin hän kuulee potilaan kertovan omaa tarinaansa, kun lääkäri ei yritä ohjata häntä vastaamaan ennalta asetettujen psykiatristen normikysymysten kaavoihin.

Unet toimivat itseymmärryksen palveluksessa

Unet ovat lähinnä todellista, aitoa itseämme. Lähempänä kuin valve-elämämme, joka on sosiaalinen naamiomme, jota huomaamattamme pidämme yllä toisiimme ja itseemmekin nähden luullessamme sen olevan todellisen itsemme. Itseymmärrys on ymmärtää unia itse ja vain itse, Markku Siivola tarkentaa.

– Unemme ovat itseymmärryksemme palveluksessa silloin, kun kuuntelemme niitä. Kun ymmärrämme itseämme, ymmärrämme myös kanssaihmisiämme paremmin. Näin vältämme lukemattomat kiistat siitä, kenellä milloinkin on totuus hallussaan ja parhain teoria unista. Silloin lähestymme yhteisen ihmisyyden tilaa, jossa havaitsemme, kuinka samanlaisia teitä me ihmiset olemme iloinemme ja suruinemme kulkeneet elämämme poluilla meitä toisistamme erottaneiden erilaisuuksiemme pintakuorien alla.

Alitajunta tuottaa painajaisia

Huolet ja murheet seuraavat meitä saumattomasti uniin, koska unen ja valveen erilaisuus on hyvin pinnallinen.

– Unessa me vain vaihdamme havaintovälinettämme kuin puuseppä vaihtaa työkalujaan, vaikka työn kohde pysyy samana.  Päivällä yritimme arvioida elämäämme järkeillen, eikä se tapa ole tehokas ongelmanratkaisija, kun kyse on ihmispsyykestä. Mutta yöllä emme voi turvautua järkeen ja analyysiin, vaan kohtaamme todellisuutemme laajemman maiseman, johon näkyyn verraten järkeilymme on kuin avaimenreiästä tirkistelyä, Markku Siivola selittää.

Unet syntyvät päivän mittaan kertyneistä tunnelaineista, jotka eivät ole ennättäneet yöhön mennessä laantua. Kun nukahdamme, unessamme on useita eri syvyysasteita. Yksi niistä on REM- eli Rapid Eye Movement -vaihe, jossa nähdyt unet muistamme helpoimmin. REM-vaihe toistuu suunnilleen 5–7 kertaa yössä ja yksi vaihe on pituudeltaan noin puolitoista tuntia.

Vanhat asiat nousevat uniin

Markku Siivola kertoo, että tunnekoosteita eivät sido ajan ja paikan rajoitukset, vaan esimerkiksi edesmenneet ihmiset ja eläimet muodostavat unikuvien kulkueita. Vanhat asiat nousevat unissa näkyviin, koska unilla on päivätajuntaamme verraten paljon valtavampi kyky avata vanhojen muistilokeroidemme tunnelukkoja aina varhaislapsuuteen saakka, ja löytää menneisyydestämme samanlaisia tunteita kuin nykyhetkessämme tunnemme. Olemme valveilla ollessaan tottuneet luottamaan näköaistimme todellisuuteen, mutta unessa näköaistimme on siirtynyt tunteidemme palvelukseen. Kun näemme unta edesmenneistä, emme näe heitä itseään vaan tunteita, jotka ilmenevät unessamme vertauskuvin.

– Unien ymmärtäminen on näiden unikuvien avaamista niin, että niiden sisällä olevat tunteet tulevat näkyville. Unet ovat kuin nykyhetken hologrammeja, jotka kuvaavat koko elämämme historiaa ja nykyhetkeä. Näin ymmärryksemme saa joka yö mahdollisuuden kasvaa, psyykemme eheytyä ja näkökulmamme kanssaihmisiimmekin laajeta tehden sekä oman että läheistemme elämän helpommaksi.

Unet ovat todellisinta itseämme

Syvintä, todellisinta itseämme ovat unet. Yö yön jälkeen ne nostavat esiin juuri ne seikat, joiden ymmärtämisen kautta voimme rakentaa elämäämme sille todelliselle pohjalle, mitä todella olemme.

Mutta miten? Miten voisi sitten näitä arvokkaita uniaan ymmärtää? Siivola kysyy ja vastaa:

– Unisymbolikirjoihin ja uniteorioihin tutustuminen vie aina väärille jäljille. Lisäksi ne vievät herkästi itsepetoksen tielle, koska me ihmiset mieluiten valitsemme unista vain omaa näkemystämme tukevia seikkoja. Kahden kesken läheisen ystävän kanssa voi unta ymmärtää edes jossain määrin, Siivola toteaa.

– Yksin on unen ymmärtäminen vieläkin hankalampaa, mutta ei sentään aivan mahdotonta. Kaikki unet, painajaisunet mukaanluettuina, sisältävät aina olennaista tietoa itsemme todellisesta tilanteesta, joka on tietysti pitävin perusta jolle elämäämme voimme rakentaa. Siksi kaikkia unia kannattaa kuunnella.

Unitutkijan vinkit vaikeisiin aikoihin

Markku Siivola antaa vinkin heille, jotka haluavat tutkia uniaan yksin:

1. Herättyäsi älä liiku vuoteessa, älä edes käännä kylkeäsi, koska jo pienikin liike kadottaa unesta jo osia tai koko unen.
2. Kun nouset vuoteesta kohti kylpyhuonetta, kelaa unta mielessäsi herkeämättä. Ja silti, kylpyhuoneen ovelle ehdittyään on monelta uni jo ehtinyt kadota.
3. Unien muistamiseen motivoitunut oppii unen herkkään haihtuvaisuuteen ja ymmärtää, kuinka huomattavan monta minuuttia aivan täyteen heräämiseen asti unta on taottava mielessään, ja sen jälkeen syvennyttävä rauhallisesti ja huolella unta edeltäneen päivän kulkuun, ajatuksiin ja ennen kaikkea tunteisiin.
4. Kun unien ja päiväelämän yhteydet alkavat paljastua, itseymmärryksesi lisääntyy. Se auttaa sinua suhtautumaan näihin vaikeisiin aikoihin realistisemmin.

Ryhmässä unia katsotaan monesta vinkkelistä

Parhaiten unia voi kuitenkin ymmärtää 4–8 hengen pienryhmässä. Ryhmässä ei tulkita vaan eläydytään, heittäydytään ja sukelletaan ryhmän keskuudesta valitun unennäkijän kertomaan uneen. Sellaisessa ryhmässä ei ole auktoriteettia, joka omat unemme riistäen ajaisi ne oman tulkintamyllynsä lävitse väittämällä, mitä uni todella merkitsee. Ryhmässä unen taideteos tulee valaistuksi niin monelta suunnalta, että harhapoluille joutumisen mahdollisuus on pienempi.

Markku Siivola kirjoitti kirjan, joka kertoo unien ja elämän olemuksesta.

– Unien opissa – unet itseymmärryksen palveluksessa -kirjan ohjeiden mukaan voit itsekin aloittaa uniryhmän – sitten kun koronavirus sen sallii, Siivola sanoo.

– Nyt, juuri tällä hetkellä, kun meidät on pakotettu polvillemme koronan eteen armottomaan mutta opettavaiseen tasa-arvokoulutukseen, voimme hyvinkin oppia jälleen, mitä on olla ihminen ja vain ihminen ilman julkisivukoristeitaan tässä merkillisessä tilanteessa, jossa toisistamme erillään pysyminen onkin nyt toisistamme huolehtimisen yhteisöllisyytemme korkein muoto.

Markku Siivola: Unien opissa – unet itseymmärryksen palveluksessa. Kirjapaja 2020