Siirry sisältöön

Patikoi ja pulahda Guadeloupella

Karibialla sijaitseva Guadeloupe on ulkoilmaihmisen paratiisi: saaren monipuoliset patikointireitit vievät tulivuoren huipulta sademetsän uumeniin sekä kilometrien mittaisille rantapoluille. Trekkailun jälkeen on mukava viilentyä vesiputouksen alla tai pulahtaa uimaan turkoosiin mereen.

Mirva Lempiäinen, Tanja Mikkola
Julkaistu 12.6.2017
Rantapolkuja riittää kilometrejä. Kuva: Tanja Mikkola

Iltapäivän aurinko paistaa täydeltä terältä Bouillanten kylässä Basse Terren saarella Guadeloupella. Aallot lyövät rauhallisesti lättäniin rantakiviin. Niiden keskellä vedessä lekottelevat helsinkiläiset Saara Mattila ja Ari Salmela.

Pariskunta nauraa makeasti aina kun viileä merivesi syöksyy heidän ylitseen – sikäli kun 28-asteista vettä voi kovin viileäksi kutsua. Mutta on se sentään kylmempää kuin viereisen kuuman lähteen Ravine Thomasin vesi, joka pulppuaa suoraan vulkaanisesta maaperästä. Siitä tulee kylpykelpoista vasta kun se sekoittuu meriveteen.

– Täällä näitä mestoja riittää! Onneksi on vielä viikko jäljellä, huokaa Saara noustessaan vedestä. Aikaisemmin päivällä hän on Arin kanssa jo ehtinyt bongata kilpikonnia snorklaamalla Malenduren rannan edustalla, ja patikoida jyrkkää polkua pitkin Acomat-vesiputoukselle.

Suomalaispari on paennut Suomen talvea Guadeloupelle kahden viikon ajaksi. Matkakohteena tämä on EU-kansalaiselle helppo: Ranskalle kuuluvalla saarella käytetään valuuttana euroja, eikä kännykällä soittelu tai datailu maksa kuin normaalin EU-taksan verran vaikka ollaankin toisella puolen Atlanttia.

Terveydenhuolto toimii ranskalaisen järjestelmän mukaan. Eurooppalaista terveydenhoitokorttia ei juuri tunneta, mutta suomalaisella on oikeus saada hoitomaksuista KELA-korvaus kotiin palattuaan. Matkavakuutus on toki silti hyvä olla voimassa suurempien haavereiden varalta.

Monipuolinen kohde

Suomessa liikuntaa 4–5 kertaa viikossa harrastavat Ari ja Saara valitsivat Guadeloupen eritoten sen tarjoamien monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien vuoksi.

Saarella voi viettää monta päivää patikoiden rantapoluilla ja samoillen sademetsän uumenissa. Guadeloupelta löytyy vaellusreittejä yli 175 kilometrin edestä, ja ne on yleensä merkitty selkeästi. Jännittävin reitti vie aktiiviselle La Soufriere -tulivuorelle.

Guadeloupella voi lisäksi osallistua canyoning-retkelle, jossa laskeudutaan alas vesiputouksia haarniska päällä, lähteä snorklaamaan koralliriutoille suoraan rannoilta, surffata turkoosissa meressä, harrastaa leijalautailua lahdella ja liukua vaijerien varassa viidakon halki Le Tapeur -liukuvaijeripuistossa. Sen lisäksi voi vaikka ajaa mönkijällä pitkin rannikkoa, kirmata hevosen selässä rantahiekalla ja kiitää vesiskootterilla pitkin merta.

– Guadeloupella on niin paljon tekemistä ja ihmeteltävää, että aktiviteetteja valitessa oli runsauden pula, kertoo sittemmin koti-Suomeen palannut Saara.

– Biitsejä löytyy joka makuun. Ja se on erinomainen snorklausmesta, hän listaa.

Guadeloupe kuuluu biodiversiteetiltään maailman monipuolisempien kohteiden joukkoon. Täältä löytyy 37 kotoperäistä kasvia sekä 17 endeemistä lintulajia, sekä muutamia kotoperäisiä matelijoita kuten vajaan metrin mittaiseksi kasvava Pienten Antillien iguana. Käärmeitä saarella ei kuitenkaan elä ollenkaan, sillä mangustilajike mungo tuotiin Guadeloupelle niitä tuhoamaan vuonna 1888. Mungoja vilahtelee sademetsäteillä siellä täällä.

Metsässä samoillessa silmään pistää etenkin se, että ”Gwadalla” kasvaa kaikenlaisia puita: on palmuja, mäntyjä, bambuja, lehtipuita ja mangrovemetsää. Ohuet liaanit ja kaikenlaiset köysikasvit ympäröivät puiden runkoja.

Luonnon monimuotoisuus johtuu siitä, että Guadeloupe ei oikeastaan ole saari vaan saaristo. Sen perhosen muotoinen pääsaari muodostuu kahdesta saaresta, Grande Terrestä ja Basse Terrestä. Vaikka ne sijaitsevat vierekkäin ja yhdistyvät sillalla, ovat nämä kaksi sisarsaarta täysin erilaisia maastoltaan: ensimmäinen on korallien ympäröimä melko lättänä kalkkikivisaari, ja jälkimmäinen taas vuoristoista, vulkaanista maaperää.

Tämän vuoksi Guadeloupe sopii mitä mainioimmin niin seikkailijoille kuin rennosta rantaelämästä nauttiville lomailijoille. Grande Terreltä löytyy täydellisiä valkohiekkaisia rantoja, kun taas Basse Terrelle suuntaava löytää vesiputouksia ja kuumia lähteitä.

Saara ja Ari päättivät siksi jakaa lomansa kahteen osaan: ensimmäisen viikon he lököilivät Grande Terren rannoilla ja majoittuivat St. Francoisin kaupungissa. Toiseksi viikoksi he siirtyivät Deshaiesin kaupunkiin Basse Terren puolelle sademetsän keskelle ekohenkiseen majataloon.

– Guadeloupe on sen verran iso paikka, että kahteen viikkoon ei mahtunut tylsää päivää. Tekemistä ja näkemistä oli paljon, muistelee Ari.

– Majoituksen jakaminen kahteen eri sijaintiin oli hyvä idea. Meillä taisi tulla ajokilometrejä kahteen viikkoon noin 1200 km, hän tuumii.

Kaiken kaikkiaan Guadeloupen saaristo kattaa noin 1700 neliökilometriä, eli se on pinta-alaltaan hieman Ahvenanmaan saaristoa isompi.

Aktiivista ulkoilmaelämää

Tuliperäiseltä Basse Terren saarelta löytyy Guadeloupen korkein kohta – aktiivinen tulivuori La Soufriere, joka on viimeksi purkautunut vuonna 1976. Sen huipulle 1467 metriin ja takaisin kapuaminen kestää nelisen tuntia. Ari ja Saara ottivat innokkaina haasteen vastaan.

– Tulivuorelle patikointi oli jotenkin aika jännittävää. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt aktiivisella tulivuorella. Niiden kaasujen haju oli myöskin aika mieleenpainuva, Saara tuumii.

Vaikka Guadeloupen keskilämpötila on vuodet läpeensä 30 asteen paikkeilla ja aurinko paistaa lähes aina siniseltä taivaalta, tulivuorelle kapuajat joutuvat usein pilvien ympäröimäksi ja sateen piiskaamiksi. Näin kävi Arin mukaan myös suomalaisparille.

– Ylöspäin mentäessä aurinko meni pilveen ja tuli jokunen lyhyt sadekuuro. Maasto oli ajoittain mutaista ja oli paljon liukkaita kiviä. Lisäksi oli paljon kohtia, jossa piti kytkeä neliveto päälle eli käyttää käsiä, Ari selittää.

Tulivuoritrekkailun voi suorittaa tavallisissa lenkkareissa, mutta Ari uskoo puolivarrellisten retkeily- tai vaelluskenkien olevan puuhassa hyödyksi. Myös kerrospukeutuminen kannattaa, sillä ylhäällä ilma on useita asteita kylmempää kuin patikointipolun alkupäässä, joka sijaitsee sekin 950 metriä merenpinnasta.

– Huipulle päästyämme ihailimme hetken maisemia, kunnes paksu sumupilvi valtasi ympäristön. Huipulla oli aika viileää ja molemmilla tuulitakit päällä ja pitkät housut, Ari kertoo.

– Matka alaspäin ei ollut fyysisesti niin raskas, mutta joissain kohdissa sai olla todella tarkkana, ettei tule pää edellä alas.

Tulivuorireissun jälkeen Ari ja Saara lähtivät samana päivänä vielä bongaamaan lähellä sijaitsevat Chutes de Carbet -vesiputoukset. Kansallispuiston näköalapaikalta pystyy näkemään niistä kaksi: 115-metrin korkuisen ensimmäisen Carbet-putouksen sekä 110-metriä korkean kakkos-Carbetin. Noin 20-metrinen kolmas Carbet-putous sijaitsee hieman eri suunnassa, mutta on paras uintipaikka ison vesialtaansa vuoksi.

Kaikki kolme ovat suosittuja patikointikohteita. Edestakainen matka putouksista kaukaisimmalle eli ensimmäiselle Carbetille kestää yli kolme tuntia, ja on taatusti hyvää pohjetreeniä – siitä pitävät huolen polulta löytyvät kivenmuhkurat ja juurikot, sekä vuoronperään ylös ja alas viettävä reitti. Matkan hankalin nousu on katettu puisin portain.

Ari ja Saara olivat tulivuoriseikkailunsa jäljiltä sen verran väsyneitä, että he päättivät pitäytyä lähimpänä sijaitsevassa toisessa Carbet -putouksessa. Sen luokse ja takaisin pääsee 45 minuutissa, ja polku on kokonaan päällystetty kiviaskelmilla ja rappusilla.

– Toinen Chutes de Carbet oli todella kaunis. Oltiin superonnellisia polun helppokulkuisuudesta ja reitin selkeydestä, Saara kertoo.

Uintimahdollisuuksia riittää

Jos kesken aktiivipäivän alkaa hiki valua, uimaan voi pulahtaa miltä tahansa Guadeloupen 250 erilaisesta rannasta. Täältä löytyy niin valko-, kelta- kuin mustahiekkaisiakin rantoja. Meren väri vaihtelee Karibian ikonisesta turkoosinsinisestä läpikuultavaan ja smaragdinvihreään. Guadeloupen alkuperäinen Carib-intiaanien sille antama nimi olikin karukera – kauniiden vesien saari.

Erityisen vaikuttavia rantoja löytyy Grande Terren itäisimmästä kolkasta, Pointe des Chateauxin näköalakallion läheisyydestä. Näihin kuuluu mm. kilometrin mittainen valkohiekkainen Anse des Salines, joka on hyvä snorklauskohde. Viereisen St. Francoisin kaupungin keskustan puolikuun muotoinen Raisins Clairs -ranta on myös erittäin kaunis, kuten ovat seuraavankin kaupungin eli St. Annen kaikki rannat. Näistä suosituin on Guadeloupen ainoan ison hotelliketjun Club Medin edessä oleva pitkä ranta, Plage de Caravelle.

Jos kaipaa rauhaa muilta ihmisiltä, kannattaa etsiytyä Grande Terren pohjoisosiin. Le Moulen kaupungin pitkä ranta Plage de l’Autre bord on usein lähes autio, kuten on myös Anse Bertrandin kirkkaan turkoosin meren ääreltä löytyvä Anse Laborde.

Basse Terren puolelta taas voi bongata keltahiekkaisen, noin kilometrin pituisen Grande Ansen, joka vihreine palmuineen muistuttaa enemmän Tyynenmeren rantoja kuin Karibiaa.

Saaran suosikkiranta oli kuitenkin Basse Terren harmaahiekkainen Malendure, sillä siellä pääsee uimaan kilpikonnien kanssa. Niitä voi nähdä helposti snorklaamalla lahdessa kelluvia veneitä kohden.

– Reissun kohokohta oli ehdottomasti merikilpikonnien bongaus. Oli käsittämättömän hienoa snorklata aamuauringossa ja huomata kuinka paljon niitä oli, ja miten aktiivisia ne olivat siihen aikaan päivästä.

– Sitä ei voi oikein selittää, se pitää vaan kokea, Saara hehkuttaa.

Kaksikon loma oli siis erittäin onnistunut.

– Pidin erityisesti siitä, että ympärillä ei näkynyt jättimäisiä resortteja ja yleisfiilis saarella oli valtaosin rauhallinen. Ympäristö oli hyvin hoidettua ja turvallista, kertoo Saara.

Ari suosittelee Guadeloupea varauksetta muille suomalaisille.

– Se sopii ihmisille jotka eivät halua matkustaa mihinkään turistirysään. Ihmisille, jotka tykkäävät eläimistä, luonnosta ja aurinkoisista rannoista, Ari vinkkaa.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset