Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Sairauden kanssa avoimin kortein

Sairaudesta kannattaa kertoa töissä avoimesti, sanoo Jarmo Jalo. Hän vetää sydämestään sairastuneiden taide- ja vertaistukiryhmää Tampereella.

26.8.2015
·
Terhi Friman, Jyrki Luukkonen
·
Sairastaminen on vienyt monia asioita Jarmo Jalon elämässä.

Jarmo Jalo teki työtä kehitysvammaisten ohjaajana ja kuvataiteen tuntiopettajana. Kehitysvammaisten parissa työ oli kolmivuototyötä eikä se ollut rytmihäiriöiselle hyväksi.

Jalo, 63, sairastui sydämestään vuonna 1995. Jatkuvat rytmihäiriöt ja eteisvärinä haittasivat elämää välillä paljonkin. Välillä mies oli ihan puhki ja poikki. Sähköinen rytminsiirto tehtiin 40 kertaa. Lopulta oireisiin löytyi apu vuonna 2012, peräti 17 vuoden sairastelun jälkeen. Hän on sitä mieltä, että sairautta ei kannata piilotella vaan siitä kannattaa kertoa työpaikalla heti.

Työelämässä Jalolla on ollut hyvää tuuria. Kehitysvammaisten yksikössä esimies ymmärsi sairauden luonnetta hyvin, koska hänellä oli sairaanhoitajan koulutus. Esimiehen kanssa saattoi aina puhua sairaudesta. Raskaasta ja sydäntä rasittavasta yötyöstä hänet vapautettiin. Vapautus oli itselle ilon aihe mutta siihen liittyi ristiriitojakin:

– Huono omatunto kalvoi. Kun en tehnyt yövuoroja, työkaverit joutuivat tekemään niitä enemmän. Kukaan ei kuitenkaan sanonut asiasta mitään pahaa vaan asia ymmärrettiin, Jarmo Jalo kiittelee.

Työyhteisössä ollaan avoimin kortein

Jalon mielestä työyhteisö on yhteisö ja siellä pelataan yhdessä. On reilua, että työkaverit tietävät, missä mennään. Kun kaikki tietävät vaikkapa sairaudesta ja sen luonteesta, he osaavat myös ottaa sen huomioon. Sairaus vaikuttaa myös työhön paljon.

Myös esimiehelle kannattaa puhua sairaudesta ja omista toiveistaan, jotka siihen liittyvät. Jalo arvelee, että elimellisestä sairaudesta, kuten sydänsairaudesta, on varmasti helpompi puhua kuin vaikkapa mielisairaudesta. Sairauteen ei hänen kohdallaan liittynyt esimerkiksi häpeää.

Vuonna 2005 Jalolla puhkesi verisairaus, joka vei miehen eläkkeelle. Muutama vuosi sitten Jalo huomasi Sydän-lehdestä, että sydänsairaille tarvittiin vertaistukiryhmien ohjaajia. Hän ilmoittautui saman tien ja kouluttautui vertaisohjaajaksi. Hän vetää Raha-automaattiyhdistyksen tuella Tampereella ryhmää, jossa tehdään taidetta ja puhutaan tarpeen tullen sairaudesta.

Ryhmän ikähaarukka on vähän päälle kolmikymppisestä yli 80-vuotiaaseen. Ryhmä kokoontuu parin viikon välein. Siellä jokainen osallistuja voi tehdä Jalon ohjauksessa omaa taidettaan ja purkaa halutessaan sairauteen liittyviä asioita. Maalaamisen lisäksi kirjoittaminen on loistava tapa käsitellä omia tunteita ja jäsentää asioita.

Ryhmät ovat tarpeellisia:

– Ajatuksena on se, että ryhmään on kiva tulla, koska siellä ei ole pakko puhua. Taide yhdistää.

Jarmo Jalo on tyytyväinen eläkeläinen. Sairauksia elämässä on, olkapää vihoittelee tapaturman jäljiltä ja tänä vuonna on edessä lonkkien leikkaus. Sairastaminen on vienyt monia asioita elämässä. Esimerkiksi matkoja, joista mies kovasti pitää, on pitänyt jättää tuonnemmaksi sairastelujen takia.

– Sairaudet ovat tuoneet paljon hyvää: esimerkiksi ihania ihmisiä. Ilman sairautta en olisi koskaan tavannut näitä mukavia ihmisiä, jotka ovat nyt vertaistukiryhmässäni.

Hän pitää itsensä kunnossa ja virkeänä hoitamalla pihapiiriä mökillä ja kotona. Liikuntaharrastukset ovat jääneet sairauksien takia vähiin. Nyt lenkki tehdään kuntopyörällä.

Akvarelleja miehen siveltimestä syntyy aina kun aikaa on, ja taidenäyttelyissä on mukava käydä. Taide on elämäntapa, joka antaa sisältöä elämään.

Kehitysvammaisten kanssa Jalo työskenteli mielellään, ja hän toimii edelleen kehitysvammaisten parissa. Hän sanoo, että kehitysvammaiset ovat iloisia ja ennakkoluulottomia. Heidän taiteessaan ei ole rajoja – jokainen voi olla pieni Picasso.

– Ehkä parasta kehitysvammaisissa on kiitollisuus. Se on mahtavaa. Voisimme ottaa kehitysvammaisten asenteesta opiksi.

Ota puheeksi

Kuopion yliopiston diabetes-tutkimuksessa löydettiin hyviä käytäntöjä parantaa sairauden käsittelyä ja huomioon ottamista töissä. Hyvät käytännöt soveltuvat myös muiden kroonisten sairauksien hoidossa. Tietoa löytyy Diabetesliiton verkkosivulta www.diabetes.fi.

Tutkimuksen myötä työyhteisölle kehitettiin toimintamalleja diabetestietouden lisäämisestä ja sairauden ottamisesta puheeksi. Puheeksi ottaminen voi olla joillekin vaikeaa, ja siksi hyviä tapoja tarvitaan. Johtamisen ja esimiestyön tueksi kehitettiin työkierron ja tauotuksen käytäntöjä. Työpaikoille laadittiin myös ohjeet ensiavusta.

Työpaikalla esimiehellä on työsuojeluvastuu, ja siksikin olisi hyvä, että hän tietäisi sairaudesta. Tieto lisää turvallisuutta.

Lue seuraavaksi