Siirry sisältöön

Sopivasti metsittynyt huippukokki

Keittiömestarina kaiken saavuttanut Markus Maulavirta, 59, on tyytyväinen mies. Koska vatsahaava ja ympäripyöreät työpäivät ovat taaksejäänyttä elämää, Maulavirralla on aikaa kuunnella itseään ja luontoa.

Leila Itkonen, Kari Pekonen
Julkaistu 3.2.2016
Päivitetty 12.9.2018
Markus Maulavirta on koko vapaan taiteilijan uransa ajan työskennellyt osin kokkinakin. – Olin Mikkelin Anttolanhovissa kesäkokkina peräti viisi kesää.

Vaikka valo pakenee pian kaamos-Suomen kartalta, huippukokkina tunnettu Markus Maulavirta ei kiirehdi.

Muun muassa Suomen ensimmäisen designhotellin Klaus Kurjen keittiömestarina työskennellyt mies tietää, mitä tekee – metsässäkin.

Hänen elämänasenteensa ja tapansa toimia ovat tulleet tutuiksi kuluneen iltapäivän aikana.

Haastattelutilanne on toiminut samalla muistutuksena siitä, että elämässä on vaihtoehtoja. Aina.

Kokkina niin mainetta, kunniaa kuin televisiojulkisuutta esimerkiksi Kokkisota-ohjelman kautta niittänyt Maulavirta on ollut ”vapaa” mies pian kymmenen vuotta.

Hän irtisanoutui ravintola Klaus K:sta vuonna 2006 vain muutamaa päivää ennen kuin tieto ravintolalle myönnetystä Michelin-tähdestä tuli.

Työ vei koko käden

Se, että Suomessa harvinainen Michelin-hypetys jäi Maulavirralta väliin, ei miestä harmita.

– En koskaan katso taaksepäin. Maastopyöräilyä harrastaessanikin tein lenkkini aina niin, että menin vain eteenpäin – vaikka olisin joutunut välillä kantamaan pyörää suolla.

Ilman samaa periksiantamattomuutta Maulavirrasta ei olisi tullut myöskään maailmanluokan kokkia.

Perhe tuki ja ymmärsi, vaikka huippukokki lähes asui töissä.

– Vaimoni, tyttäreni ja poikani tulivat tapaamaan minua ravintolaan.

Hurjan työtahtinsa aikaan Maulavirta uskoo olleensa vapaa-ajallaankin tylsä seuramies.

– Puhuin lomapäivinäkin vain ruoasta.

Vapaapäiviä vuoteen mahtui vain muutamia. Uhrauksia Maulavirta ei koe silti joutuneensa tekemään.

– En ajattele, että olisin missään vaiheessa elämääni joutunut tinkimään mistään. Olen vain aina keskittynyt tekemään sellaisia asioita, joihin minulla on ollut kulloinkin aikaa.

Keittiömestarin uransa Maulavirta hahmottaa erilaisina kehitysvaiheina.

Huipulle nousu – ja siellä pysyminen – ei olisi ollut mahdollista, jollei hän olisi antanut työlleen koko kättä.

Irtiotto Lapissa

Monet huippukokit vaihtavat kevyemmälle rattaalle huomattavasti nuorempina kuin Markus Maulavirta.

– Monille kolmekymppisille tulee vastaan sellainen rajapyykki, että ei jaksa enää. Gourmet-paikoista siirrytään henkilöstöravintoloihin, joissa illat ja viikonloput ovat vapaita.

Maulavirta oli viisikymppinen ravintola Klaus K:sta irtisanoutuessaan.

– Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tekisin seuraavaksi.

Irtioton aikaan Maulavirran mieleen tulivat Sallan poromiehet: porukka, jonka luona hän oli hyvän poronlihan alkuperää selvittäessään saunonutkin.

– He ehdottivat, että mitä jos tulisin pohjoiseen porohommiin.

Ensin Maulavirta osallistui poroerotteluun ja seuraavaksi häntä pyydettiin lihanleikkaajaksi.

– Sillä tiellä olen osin edelleenkin, vuosittain niin poroerotteluun kuin vasojen korvamerkintään osallistuva mies kertoo.

Kiireestä vatsahaava

Nuotiopaikalla meitä lämmittävät Maulavirran lahjaksi saamat porontaljat.

Poroporukoissa Maulavirta kertoo pärjänneensä nöyrällä asenteella.

– Kerran, kun valitin kiirettäni, seitsemänkymppinen Lauri sanoi, että mikä se sellainen on, kiire! Sitten pitää tehdä tulet ja keittää kahvit!

Tänään Maulavirta on juonut nokkipannukahvien sijaan pakuriteetä.

– Pidän flunssakauden alussa alkavan pakuriteekuurini avulla flunssat loitolla. Pakuri on antioksidanttimäärältään ylivertainen jopa mustikkaan verrattuna, Maulavirta sanoo.

Hän uskoo olevansa tänä päivänä kovemmassa fyysisessä kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten työtahtiaan hidastaessaan.

– Koin vatsahaavan huippukokkiaikana. Vatsahaava oli meille kaikille tyypillinen vaiva, onhan huippukokin työ kellon kanssa pelaamista koko ajan.

Hauki sopii hiillokselle

Maulavirran uusimman taidonnäytteen, Avotulilla-kirjan, kansi on kuvattu meidän tämänpäiväisessä nuotiopaikassamme.

Avotulilla – ruokaa luonnon antimista (WSOY 2015) käsittelee suomalaisten luonnonantimien valmistamista luonnossa.

Kirja sisältää niin kala-, riista- kuin kasvisherkkujen ja jälkiruokien reseptejä.

– Oma suosikkini on hauki hiilloksella, mutta se ei ole ehkä kaikille helppo resepti. Ihan kaikentasoisille kokkaajille suosittelen loimukalaa.

Avotulilla valmistettavan kalan kaveriksi Maulavirta suosittelee puolukkamajoneesia.

– Majoneesin voi ostaa kaupastakin, mutta kannattaa katsoa, että hankkii hyvälaatuista, luomuruoan puolestapuhuja sanoo.

Samalla Maulavirta paljastaa, miksi hänestä on tänään erityisen kiva palata kotiin.

– Minulla on häränhäntäpata uunissa hautumassa.

Tytär vanhempien jalanjäljillä

Maulavirrankaan keittiössä ei valmista täydellisiä aterioita joka päivä – siitä huolimatta, että myös rouva Maulavirralla on kokin koulutus.

– Einekset eivät saa kuulua jokapäiväiseen ravintoon, mutta kyllä joustoja voi olla. Me haemme vaimon kanssa välillä myös take away -ruokaa kiinalaisesta.

Kahden kokin perheessä ammatti on periytynyt myös toiselle lapsista.

– Nyt on tyttäremme vuoro työskennellä kokkina.

Markus Maulavirta valmistui erä- ja luonto-oppaaksi vuosi sitten.

– En koe, että olisin opiskellut uutta ammattia, vaan hankin laajennusta ydinosaamiseeni, Maulavirta sanoo.

Ruoka on hänelle edelleen isoin osa työelämää.

– Perustimme äskettäin eräretkeilyn ja kokkaamisen yhdistävän Arctic Hike -yrityksen ystäväni kanssa, Maulavirta kertoo.

Kahden miehen yritys vie ryhmiä luontoon Sallassa ja Sipoonkorvessa.

Oman itseni kuuntelua

Maulavirran johtamat patikoinnit huipentuvat aina ruoanlaittoon luonnossa, mutta Arctic Hiken retkillä hassutellaankin.

– Saatamme esimerkiksi kerätä käpyjä matkan varrella ja tehdä kävyistä installaatioita perille päästyämme.

Välillä patikoijat keräävät kasveja, joista painetaan kuvat muistoksi luonnossa vietetystä päivästä.

– Toivon, että retkeilijät olisivat läsnä hetkissä eikä niin, että kännykkäkameroilla kuvattaisiin koko ajan.

Maulavirrasta itsestään on tullut niin metsien mies, että tänäänkin häntä on luultu kertaalleen metsänhoitajaksi.

Järvenpäästä kotoisin oleva ja Helsingin Puistolassa asuva mies hämää välillä myös Lapissa.

– Kyllä minä menen turistien silmin katsotusti usein paikallisesta.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset