Siirry sisältöön

Stressivapaa vyöhyke

Elämä Metsänkylän tilalla kertoo samaa kuin monet tutkimustulokset: eläimet parantavat ihmisten hyvinvointia. Ja lievittävät stressiä.

Leila Itkonen
Julkaistu 10.3.2015
Pia Kuurma uskoo kiireettömyyteen ja eläinten merkitykseen hyvän olon ylläpitäjinä. – Metsänkylässä on kautta aikojen oltu eläinrakkaita, Kuurma sanoo puolisonsa sukutilasta. Kuva: Tiiu Kaitalo

Moni kaasujalka hiljentää tahtiaan Hämeenlinnan ja Hattulan välisellä tiellä: mitähän eläimiä Metsänkylän laitumella on tällä kertaa?

Metsänkylän tilalla asuu hullunkurinen perhe mitä lemmikkieläimiin tulee.

Espanjassa lomaillessaan Pia, Kimmo, Karlo, Klaudia ja Kira Kuurma ihastuivat naapuritalon aasiin, ja lomaromanssin seurauksena Kuurmat hankkivat aasin myös oman eläinjoukkonsa jatkoksi.

Tänään tienviereisellä laitumella ei näy aasia, mutta kaikki Metsänkylässä hoidossa olevat shetlanninponit ovat ulkona kuin vastaanottokomiteana.

– En usko, että kukaan ei-eläinrakas ihminen voisi olla meillä edes töissä, perheensä sukutilalla Domus Classica -kauppaa ja sunnuntaisin auki olevaa kahvilaa pyörittävä Pia Kuurma sanoo.

Myös Mokka-koira tulee tervehtimään vieraita.

Yhdeksänvuotias, tanakka labradorinnoutaja on asunut koko elämänsä ajan täällä Hämeenlinnan ja Hattulan rajalla.

Kun Mokan isäntäperhe muutti Metsänkylään vuonna 1997, aluetta alettiin herätellä henkiin ruususen unesta.

Käytännössä kyse oli isosta korjausurakasta.

Kuurmien sukutilan kaikki kolmisenkymmentä rakennusta olivat ränsistymässä, eikä isossa hevostallissakaan ollut enää eloa.

Tallista Pia ja Kimmo Kuurma työstivät perheelleen kodin.

Punatiiliset seinät saivat jäädä, mutta sisätiloissa kaikki meni uusiksi – tai uusvanhaksi – muuntuihan tallirakennus perinnerakentamista ja käsityöläisyyttä arvostavan perheen kodiksi.

Eloa Kuurmat halusivat myös pienempiin tallirakennuksiinsa.

– Ensimmäiseksi meille tuli Gilbert-niminen vuohi. Se kulki minun perässäni, ja vaikka Gilbert söi anoppini ruusunnuput, minun ruusunnuppuihini se ei koskenut, Pia Kuurma kertoo.

Pian Metsänkylään muutti myös alpakoita. Tällä hetkellä alpakkalauma on yhdeksäntoistapäinen.

– Enimmillään alpakoita oli 35. Enää emme raaski luopua yhdestäkään, Pia Kuurma sanoo.

Perheessä, johon kuuluu alpakkalauman lisäksi niin kaksi kissaa, kolme koiraa, neljä lainaponia kuin aasikin, eläimet eivät ole erityisen paijauksen kohteita, vaan osa ydinyksikköä.

Esimerkiksi Eetu-kissa haluaa viipottaa illat omilla teillään. Aina aamuyhdeksältä Eetu odottaa kuitenkin, että Piia Kuurma avaa sille ikkunan ja päästää kissan ”töihin”.

Eetu on ikään kuin emäntänsä assistentti. Se loikoilee Pia Kuurman työpöydällä koko Kuurman työpäivän ajan.

– Minä huomaan, että käteni alkaa rapsuttaa Eetua aina silloin, kun minun on ratkaistava joku kinkkinen työtilanne. Itse en koe kuitenkaan stressaavani koskaan, mikä voi kuulostaa hämmentävältäkin, omannäköistään elämää elävä Pia Kuurma sanoo.

Muillakin tilan eläimillä kuin Eetulla on vaikutusta Metsänkylän emännän stressinsietokykyyn. Tutkitustikin kun on todettu, että jo pelkkä katsekontakti eläimeen laskee ihmisen verenpainetta, ja eläimen silittäminen saa aikaan hyvänolonhormoni oksitosiinin erittymistä.

Pia Kuurma ei osaa oikein edes kuvitella Metsänkylää ilman eläimiä.

Isäntäperheen lisäksi eläimet tuovat hyvää mieltä myös Metsänkylän asiakkaille.

Monesti, kun vaimot kiertävät katselemassa kodin entisöintitarvikkeita, miehet kaappaavat Eetun tai Lyylin syliinsä, eikä odottelu tunnukaan enää pitkältä

– Tutut ihmiset kysyvät kissoja heti ostoksille tultuaan, Pia Kuurma sanoo.

Tilan alpakoillakin on oma tehtävänsä perheyrityksessä: niiden turkki keritään kerran vuodessa, ja alpakoiden lankaa sekä alpakan villasta kudottuja sukkia myydään tallilta kivenheiton päässä sijaitsevassa myymälässä.

– Eivät alpakat kuitenkaan rahan lähteitä ole. Kyllä ne syövät paljon enemmän kuin mitä tienaamme langalla, Pia Kuurma virnistää.

Alpakkavajassa päivä alkaa kahdeksalta: Silloin avataan pinkki talliradio ja eläimet saavat vettä ja heinää.

Viimeinen ruokinta on iltakuudelta.

– Minä käyn välillä myös vaan istuskelemassa alpakoiden luona. Eläinten seura rentouttaa, ja on jännä katsoa, kuinka lähellä ihmistä alpakoidenkin laumahierarkia on.
– Kaikki niistä ovat omia persooniaan. Ja kaikki pojat ovat poikia. Näin keväisin poika-alpakat ovat sekaisin ja käyvät kamppailua siitä, kuka on kingi seuraavan kesän laitumella, Pia Kuurma kertoo.

Joulun alla Kuurmille muuttaneen Eloisan-aasin kanssa Metsänkylän emäntä elää vasta tutustumisvaihetta.

– En ole vielä ihan perillä aasin sielunelämästä, hän virnistää.

Suomalaiset alpakoiden omistajat pitävät yhteyttä toisiinsa, ja Pia Kuurmakin on perillä myös Metsänkylästä pois muuttaneiden alpakoiden kuulumisista.

– Meiltä lähteneen Perlan vesa käy virallisestikin terapiareissuilla uuden omistajansa kanssa. Sirpa ja Börje ovat vierailleet ainakin vanhainkodissa.

Metsänkylässäkin eläimet ovat lähellä myös sellaisia vieraita, joilla ei ole mahdollista hankkia itselleen lemmikkiä.

– Viime jouluna meidän kissat saivat postikortinkin yhdeltä ihmisystävältään, Pia Kuurma nauraa.

Metsänkylän vakiovieraat tietävät, että porkkanaviipaleet ovat alpakoiden herkkua – ja tapa saada isosilmäiset, lempeät eläimet luokseen.

Tänään johtaja-ainesta oleva Carlos vie parhaat porkkananpalat. Lauman vauva, 1,5-vuotias Bonita, on sekin luottavainen, eikä lainkaan säikky.

Heinää alpakoilla pitää olla tarjolla aina. Tälläkin hetkellä tallissa on puolitoistametrinen, ympyränmuotoinen paali odottamassa sitä, että edelliset heinät on syöty.

– Alpakat elävät suurin piirtein yhtä kauan kuin hevoset, eli parikymppisiksi. Ne eivät juuri edes sairastele, sillä ne eivät ole pitkälle jalostettuja, Pia Kuurma kertoo.

Yhdentoista alpakan kanssa samassa tallissa olevat ponit odottavat jo Kuurman perheen kuopuksen koulusta tuloa.

11-vuotias Klaudia on perheen poniekspertti. Poneja hän hoitaa päivittäin.

– Minä huomaan Klaudiasta ja muistakin lapsista sen, miten rauhoittavaa eläinten seura on lapsille, Pia Kuurma sanoo.

Eläimillä taas on välillä sitä parempi, mitä lähempänä ne ovat toisiaan. Kun vieraiden tuliaisporkkanat on syöty, Metsänkylän alpakat menevät melkein kuin kerälle keskenään.

Lisätietoja eläinten vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin muun muassa seuraavilla sivustoilla: www.suomenkennelliitto.fi/media/julkaisut sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkojulkaisussa: Pia Sirola, Outi Töytäri. Avustajakoirajärjestelmä (Helsinki 2014).

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset