Siirry sisältöön

Suvenihanainen, keväänlempi ja lehmänkieli

Miten hoidettiin särkevää hammasta? Millä lievitettiin kuukautiskipuja? Miten meneteltiin käärmeenpuremassa? Kasvit entisajan elämässä vastaa näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin.

Tuula Vuolle-Selki
Julkaistu 30.6.2016
Päivitetty 10.9.2018
Nokkonen on ravintoarvoiltaan ylivoimaisin villiyritti. Kuva: Tiina Eloranta

Kasvit entisajan elämässä -kirja käsittelee kasvien kautta esivanhempiemme elämää kaukaisesta menneisyydestä viime sotien pula-aikoihin. Kirjoittaja FL Merja Leppälahti on folkloristi ja kansanperinteen asiantuntija. Vähäisestä sivumäärästään huolimatta kirja on tiivis tietopaketti luonnonvaraisten kasvien monipuolisista hyödyntämismahdollisuuksista.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Sellaiset kasvit, jotka viihtyivät ihmisasumusten liepeillä ja joita käytettiin hyödyksi, saivat myös helpommin useita nimiä. Varsinkin kasvin lääkinnällinen käyttö ilmenee nimestä kuten köhäheinä, leiniruoho ja ramparuoho. Hyvä esimerkki kasvien monikäyttöisyydestä on siankärsämö, jota on käytetty niin rohdoksena, mausteena kuin värjäyksessä. Sitä käytettiin myös kiroheinänä, jolla haudottiin kipeää paikkaa, jonka alkusyynä uskottiin olevan kiroaminen, eli pahansuopa taikuus.

Kasvien kerääminen

Kasveja käytettiin tuoreeltaan, mutta monia lääkekasveja kerättiin varastoon ja kuivattiin myöhempää tarvetta varten. Vanhan kansantiedon mukaan lääkekasvit oli kerättävä juhannuksen ja Pietarin (Penkanpäivän) välillä, jolloin niiden teho oli parhaimmillaan. Jo 1700-luvulla jokseenkin jokaisessa kaupungissa oli apteekki ja tavallista oli, että apteekeilla oli oma kasvitarhansa, joissa viljeltiin lääkekasveja.

Nokkonen – ravintoarvoiltaan ylivoimaisin

Leppälahden kirjan lisäksi kannattaa tutustua Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen vuonna 2007 toimittamaan Agricolan yrtit. Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla. Monia Agricolan suosittelemia yrttejä on käytetty jo paljon ennen Agricolaa. Osa kasveista kasvaa luonnonvaraisena Suomessa ja niitä on todennäköisesti käytetty pitkään kansanlääkinnässä. Tällainen on esimerkiksi Agricolan mainitsema nokulainen eli nokkonen, jonka käytöstä löytyy viitteitä jo esihistorialliselta ajalta. Sitä on käytetty niin ravinto- kuin lääkekasvina sekä kuitukasvina tekstiilien valmistuksessa. Paljon ravinto-arvoja sisältävä nokkonen kannattaakin kerätä aikaisin kesällä ennen kukintaa.

Merja Leppälahti. Kasvit entisajan elämässä. Apatura. 2015. 108 s.

Häkkinen Kaisa; Lempiäinen Terttu: Agricolan yrtit. Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla. Turun yliopisto 2007. 117 s.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset