Taikuri-kirurgin poika Kettil Cedercreutz: Sirkus loi pohjan uralle kokeellisen oppimisen parissa

Kettil Cedercreutzin isän, ylilääkäri Claes Cedercreutzin perustama Suomen ensimmäinen teinisirkus täytti viime marraskuussa 40 vuotta. Se elää ja voi hyvin Haminassa, eikä sirkus ole pyyhkiytynyt Kettil Cedercreutzinkaan arjesta.

Taikurin korttipakka on Cincinnatin yliopistossa kokeellisen oppimisen ohjelmaa vetävän professorin salainen ase.

– Claesilla oli monta tasoa, poika Kettil muistelee isäänsä. – Hän oli kirurgi, joka näki itsensä katalysaattorina. Claesilla oli tapana sanoa, että ”luonto parantaa, mutta lääkäri saa kiitokset”. Lääkkeistä mies ei perustanut, sielunvoimista kylläkin.

Hän toi hypnoosin terapiamuotona Suomeen vuonna 1947 ja väitteli amputaation jälkeisen aaveraajasäryn hypnoosihoidosta lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1952.

Aloittaessaan uraansa Haminan sairaalan ylilääkärinä 1954 Cedercreutz panosti laitoksen kehittämisen ohella alkoholismin hypnoosihoitoon. Siihen upposi mittaamattomasti aikaa tulosten jäädessä vaatimattomiksi. Hän joutui toteamaan, että suggestiot tepsivät hyvin kipuihin ja neurooseihin, mutta eivät sanottavammin addiktioihin.

Perhe ja sirkus

Legendaarisen ylilääkärin sirkusinnostuksella oli pitkät juuret. Isoisä Edvardin ja hänen veljensä, kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin lapsuudenkodissa Köyliön Vanhakartanossa ratsastus oli arvossaan ja luonnollisesti myös sirkukset hevosineen kiinnostuksen kohteena. Emil Cedercreutzin ikuistama tamma ja varsaÄidinrakkaus-patsaassa Helsingissä Varsapuistossa Pitkän sillan kupeessa on kaikille tuttu.
– Vähemmän tunnettua on, että Emil 40-luvulla julkaisi kirjan Sirkusliv i Norden (Sirkuselämää Pohjolassa), joka oli silhuetein kuvitettu teos sirkuksen arjesta.

Edvard käytti lapsiaan 20-luvulla sirkuksissa, kun niitä paikkakunnalle ilmaantui. Claes ja hänen veljensä Calle innostuivat teini-iässä pyöräakrobatiasta, ja osasivat ajaa pyörää satulalla seisten ja kengänkärjellä ohjaten. Jatkosodan aikana nuori lääkintäluutnantti Cedercreutz pyrki viihdyttämään JR4:n sotilaita Karhumäessä ja Syvärillä. Sielut tarvitsivat huoltoa, joten nuoruudessa opituille taikatempuille oli sosiaalinen tilaus.

Sodan loputtua Claes liittyi taikuri Julius Sundmanin perustamaan Suomen Taikapiiriin sen toisessa kokouksessa ja löysi samanmielisen porukan, joka toi elämäniloa sodanjälkeisiin vuosiin.
– Uskon, että nämä kaksi virtaa, harrastus ja alkoholismin hoito, yhdistyivät Haminan Teinisirkukseksi 1970-luvun alussa.

Siskoni Ca, Mae ja Sue olivat kävelleet nuoralla, ajaneet historiallisilla pyörillä kulkueissa, ja osallistuneet tanssiesityksiin kymmenkunta vuotta aiemmin. He olivat Teinisirkuksen syntyessä nuoria aikuisia, minä taas 13-vuotias poika, jolla oli sen ikäisen pojan mieli ja kaverit, Kettil Cedercreutz muistelee ja huomauttaa, että Anssi Kelan kappale ”Nummela” kuvaa hyvin silloisen poikajoukon tuntoja… Teinisirkuksen harjoituksissa pojat löysivät sirkustempuista sisäisen kaaoksen haastajan: uhkarohkeus pysyi aisoissa; ei tarvinnut ihan ”sillan kaiteilla kävellä” kuten Anssi Kela lauluissaan kuvailee – mitä nyt leikittiin talvella sokkoa rakennusvarastojen katoilla, mutta siellähän olivat kinokset turvana.

Hamina oli ja on yhä tunnettu varuskunta- ja markkinakaupunkina. Sirkuksia vieraili syysmarkkinoilla vuosittain. Vaikutteiden kirjo näkyi Cedercreutzien kotielämässäkin: – Ennen Reserviupseerikoulun kurssijuhlia saattoi kotonamme cocktailkutsuilla koreilla muutama kenraali, eversti ja majuri. Seuraavilla kutsuilla taas saatettiin nähdä nuorallatanssija, jonglööri ja taikuri.

Sirkuksen opetukset

Kettil Cedercreutz muistuttaa, että sirkus ei ole pelkkä taiteen laji; se on elämänmuoto.
– Sirkuksessa yleisölle tuodaan elämyksiä nimenomaan nykyhetkeen. Artistin puolesta jännittäminen yhdistettynä ”tässä ja nyt” -tunteeseen on sirkuksen ainutlaatuinen piirre. Siinä joukko hyvinkin erilasia taiteilijoita lähtee toteuttamaan kokonaisuutta, jossa kaikki voivat olla voittajia. Toiminnan mittareina ovat henkeäsalpaavat tunteet ja yleisölle tuotetut – usein elinikäiset – muistot. Tärkeää ei ole, monellako pallolla jongleeraat, kuinka monta ihmistä seisoo toistensa harteilla, tai kuinka korkealle ponnistat. – Olennaista on, miltä se yleisössä tuntuu, miten porukka kohahtaa, naurahtaa, tai taputtaa. Juuri tämä tunnesidonnaisuus tuo mielikuvituksen mukaan peliin. Tietysti hyvä kunto, tarkka koordinaatiotaito ja näppärät sormet ovat tärkeitä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin osata olla omalla tavallaan henkeäsalpaava, hulvaton, kiehtova, uhkarohkea tai karmaiseva. Tässä jokainen artisti voi löytää paikkansa, jos vain jaksaa hakea.

Tällaisessa yhteisössä oppii, että kaikilla esiintyjillä on avain menestykseen; oppii, että muiden aplodit eivät ole itseltä pois, eivätkä tulokset synny ilman yhteispeliä. Henkilökohtaisesti sirkus (omalla kohdallani etenkin taikuus) on harjoittanut ”thinking outside the box” -taitoja. Vikkelämmin pääsee perille, kun katsoo asioita kokonaisvaltaisesti ja osaa ohittaa karikot.

Sirkus, arki ja elämänura

Sirkus ei ole jäänyt teinivuosiin. Korttipakka on Kettil Cedercreutzin taskussa vielä tänäkin päivänä, ja lasso pyörii käsissä kun on tarvis. Mutta miksi?
– Korttitemput laukaisevat jännitystä ja luovat uutta ulottuvuutta. Niiden avulla voi ripeästi muuttaa hitaasti etenevien neuvottelujen dynamiikkaa. Kortit rentouttavat työpäivän jälkeen. Ne luovat turvallisuutta, hallittavuuden tuntua kaoottisessa maailmassa, erittelee Kettil Cedercreutz.

– Minulle sirkus loi pohjan uralle kokeellisen oppimisen parissa. Vedän tällä hetkellä University of Cincinnatissa USA:n suurinta julkisrahoitteista experiential learning -ohjelmaa. Tiimimme auttaa opiskelijoita edistämään kykyjään yli 5 000 työpaikassa vuosittain. Yliopistossamme kokemus ajaa teorian edelle. En usko, että olisin lähtenyt tälle saralle, ellen olisi ollut vakuuttunut kokeellisen oppimisen ylivoimaisuudesta – mikä taas tuli opeteltua sirkuksessa.

– Kortit ovat avain taikuriyhteisöön, joka on pysynyt tärkeänä kautta elämän. Kolme taikuria ja kiertävä korttipakka raottaa kokeellisen oppimisen ydintä. Miten tämä ammatti, johon ei voi kouluttautua, jolla ei ole teoriaa, joka on tutkintoja vailla, voi vuosi vuodelta synnyttää yhä vakuuttavampia alansa taitajia? Sitä ihmetellessä voi hyvin viettää kokonaisen elämän…

Sirkuslaisuuden hinta

Kettil Cedercreutzilla on sydämellään myös sellaista, mitä sirkusmaailman ulkopuolella elävät eivät kenties koskaan tule ajatelleeksi.
– Sirkus ammattina ja sirkus harrastuksena ovat kaksi eri asiaa, hän painottaa. – Harrastelijoille sirkus on rentoutumista työn tai koulupäivän päätteeksi. Ammattilaisille sirkus taas on työtä ilman sosiaalista suojaverkkoa. Leipä ei yksinkertaisesti lohkea ilman lipputuloja. Kuluja katetaan pääsylippu pääsylipulta. Yltiöpäiset suoritukset vetävät kansaa maneesiin, mutta kaikella on hintansa. Siksi ammatillisessa sirkusyhteisössä on tavattomasti sekä jännitteitä että yhteenkuuluvuutta. Sen jäsenet tuntevat kaikki elämän maut. Sirkuksen teltan ulkopuolella heillä ei sitä vastoin välttämättä ole identiteettiä. Ammattilaissirkuksessa vietetyt kesät ovat opettaneet minulle paljon siitä, mitä ihmisestä syvimmiltäni tiedän.