Siirry sisältöön

Tyttärestä kasvoi perheen muutoksentekijä

Los Angelesissa asuvan Teresan kokkikurssi puri koko perheeseen.

Leila Itkonen
Julkaistu 7.9.2015
Päivitetty 12.9.2018
Naapurimme ovat seuranneet meillä tapahtunutta muutosta, ja osa heistäkin on keventänyt ruokavaliotaan, Teresa ja Hilda kertovat. Kuva: Robert Lindström

Vaatimattomien rivitalojen ryppäässä kaikki asukkaat tuntevat toinen toisensa.

Pihan lapset huutelevat Teresaa, kun he huomaavat vieraat tämän kodin ovella.

Teresan kodin ja naapuritalon välinen kuja on niin kapea, että kujalle mahtuu hädin tuskin sohva ja muutama leluröykkiö.

12-vuotias tyttö pahoittelee, että hänen äidillään on siivous vielä vähän kesken.

– Bienvenidos, tervetuloa, tyttärensä perässä oven suuhun ilmestyvä Hilda Nevarez huikkaa kuitenkin.

Meksikosta Yhdysvaltoihin muuttanut Nevarez ei puhu juuri lainkaan englantia, toisin kuin hänen lapsensa, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Los Angelesissa.

Kylässä mallioppilaan kotona

Yksinhuoltajaäiti, hänen neljä lastaan ja perheen isoäiti asuvat kahden huoneen ja keittokomeron asunnossa.

Makuuhuoneen puolelta kuuluu haukahdus: koiraäiti haluaa suojella vastasyntyneitä pentujaan.

Olohuoneen sängyllä istuva isoäiti tervehtii vieraita espanjaksi.

Isot, 16-ja 18-vuotiaat pojat eivät ole kotona. Kaksivuotias April painaa päänsä äidin syliin.

Me olemme tulleet juuri tähän perheeseen Amerikan Sydänyhdistyksen (AHA) ehdotuksesta.

– Meidän Teresa oli Sydänyhdistyksen Kids Cook -koulutuksen mallioppilas, Hilda Nevarez sanoo tyttärestään.

Kasvikset kelpaavat myös veljille

Teresa Castro osallistui lasten kokki- ja ravitsemuskurssille edelliskesänä.

– Nykyisin teen meille aamuisin smoothiet, käytän pinaattiakin, Teresa sanoo.

Perheensä innokkaimmaksi kokkaajaksi paljastuva tyttö oppi tekemään kokkikurssilla myös sydänystävällisiä pääruokia.

– Ruokalajit vaikeutuivat pikku hiljaa. Loppupuolella kokkasimme kalaa.

Teresan 18-vuotias isoveli on kävelevä esimerkki siitä, miten pikkusiskon kurssi on vaikuttanut koko perheen ruokailutottumuksiin ja hyvinvointiin.

– Veljeni on laihtunut parikymmentä kiloa sen jälkeen, kun meillä alettiin käyttää enemmän hedelmiä ja vihanneksia, Teresa sanoo.

Hilda Nevarez hakee vuosi sitten otetun valokuvan tyttärensä sanojen vakuudeksi: ryhmäkuvassa poseeraa huomattavasti kookkaampi nuorimies kuin se nuorukainen, jonka mekin tapaamme.

Kouluruuassa paljon petrattavaa

Kaikki Hildan ja Teresan perheen naapurit ovat latinoperäisiä.

Naapurusto valmistaa ruokaa meksikolaiseen tapaan.

– Minäkin olen tottunut tekemään lähinnä patoja ja burritoja, joihin tulee reilusti juustoa ja suolaa, Hilda Nevarez sanoo.

Kuusihenkisessä perheessä naposteltiin paljon myös sipsejä ennen kuin Teresa alkoi vaatia suolaisten herkkujen vaihtamista kasviksiin ja hedelmiin.

Kokkikurssilla tyttöä muistutettiin siitäkin, että ravintolaruoka on koostumukseltaan usein kotiruokaa epäterveellisempää.

– Nykyisin emme käy hampurilaisilla enää kuin kerran kuukaudessa, Teresa kertoo.

Kaikkiin varhaisteineihin kokkikurssi ei purrut yhtä lailla kuin häneen.

– Monet kaverini osallistuivat kurssille vain syömisen takia. Meidän ryhmässämme oli viisi osallistujaa, mutta vain minä ja ystäväni Angel halusimme oppia valmistamaan ruokia myös itse, Teresa sanoo.

Kouluruokaansa ravintotietoinen tyttö ei kiittele.

– Se on eineksistä tehtyä ja pahaa. Usein en syö lainkaan koulupäivän aikana.

Äitikin pääsi eroon lääkkeistä

Hilda Nevarez on työtön yksinhuoltajaäiti. Hän ei häpeile tunnustaa sitä, että perheen varat ovat tiukoilla, eikä ruuanlaitossa ole aina varaa parhaisiin raaka-aineisiin.

– Yritämme kuitenkin hankkia joka päivä edes salaattia tai hedelmiä ja vihanneksia, Nevarez sanoo.

Ponnistukset eivät tunnu vain hänen esikoispoikansa kadonneina kiloina. Myös 38-vuotias äiti voi entistä paremmin.

– Minulla oli korkea kolesteroli ja verenpainelääkitys, mutta pääsin lääkityksestä eroon.

Hän osallistui Teresan kokkikurssin vanhempien osioon. Kurssitietous mietityttää häntä edelleen.

– Suhtaudun vakavasti siihen, että sydänkuolemat ovat naisten yleisin kuolinsyy USA:ssa. Täällä naisia kuolee sydänkohtauksiin enemmän kuin rintasyöpään, Nevarez sanoo – ja on hetken hiljaa.

Sitten hän katsoo kaksivuotiastaan ja jatkaa:

– Minun on pakko jaksaa kuopukseni takia. Lasteni isät eivät ole mukana meidän elämässämme.

Lenkkeily mahdollista vain pihapiirissä

Hilda Nevarezia harmittaa se, että hän ei liiku enää entiseen malliin.

– Kuin olin yhdessä kuopukseni isän kanssa, asuimme sellaisessa paikassa, jossa oli mahdollista lähteä lenkille, ja painonikin pysyi paremmin kurissa.

– Eron jälkeen jouduimme muuttamaan tänne Inglewoodiin, missä kaduilla liikkuminen on vaarallista.

Perheen nykyisillä kotikulmilla on niin väkivaltaa kuin huumekauppaakin.

Asuinaluetta tuntemattomankaan ei tarvitse kuin piipahtaa Hildan ja Teresan lähikaupassa turvattomuuden aistiakseen: kaupan myyjät työskentelevät kattoon saakka ulottuvien, luodinkestävien lasien takana.

– Yöaikaan täällä tuntuu siltä, kuin olisimme huvipuistoalueella. Hälytysajoneuvojen sireenit ulvovat joka puolella, Teresa kuvailee.

Sinnikäs tyttö toivoo, että edes hänen koulussaan olisi enemmän liikuntaa. Ja sinnikäs on hänen äitinsäkin.

– Lenkkeilen joka päivä niin, että kuljen ees taas täällä meidän aidatulla piha-alueellamme, Hilda Nevarez sanoo.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset