Siirry sisältöön

Valo ja varjo yhdistyvät kirjailijan tekstissä

Katriina Ranne löytää fysiikasta symboliikkaa ja runollisuutta. Niinpä hän kirjoitti romaanin, jossa fysiikan lisäksi huokuu yksinäisyys.

Tiina Eloranta
Julkaistu 18.9.2017
Katriina Ranne. Kuva Marek Sabogal

Romaani Miten valo putoaa ilmestyi syyskuussa. Siinä kirjailija ja runouden suomentaja Katriina Ranne (s.1981) kuljettaa herkkävireistä ja tarkkasanaista tarinaa päähenkilöistä Aarosta ja Lalasta.

Nykyisyys tapahtuu Lontoossa, menneisyys Suomessa ja Bulgariassa.

Lala jättää ilmoituksen lontoolaisen kaupan ilmoitustaululle. Yhtenä päivänä hän löytää postilokerostaan ison ruskean kirjekuoren. Sen sisältä löytyy toinen, katuosoitteella varustettu kirjekuori ja kahdenkymmenen punnan seteli.

Aaro muistaa hänen ja vaimon yhteisen tutkimusprojektin vaiheet, kaiken fysiikasta oppimansa. Mutta kokonaiskuva elämästä vaimon kanssa katoaa. Hän muistaa vain väläyksiä. Joka päivä Aaro kävelee samaa reittiä kauppaan. Yhtenä päivänä kaupan ilmoitustaululle on ilmestynyt ilmoitus, joka pysäyttää miehen ja muuttaa hänen elämänsä suuntaa.

Lala kirjoittaa käsin, Aaro kirjoituskoneella. Naisen lähetykset rakentavat miehelle muistikuvaa pala palalta, sävy sävyltä. Kirjeiden sisältö yllättää.

”Lala puristi hetken tiukasti mennyttä ja tulevaan kuvittelemaansa, ja irrotti sitten otteensa kuin vappupallosta, joka oli vuosia sitten noussut hänen lapsuudenkotinsa kattoon. Hän käveli eteenpäin ja hänen askelensa nousivat kevyesti.”

 

Katriina Ranne: Miten valo putoaa. Gummerus 2017

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset