Veturitalli puhkuu elämää
Salon taidemuseosta Veturitallista on tullut lajissaan julkkis. Syitä on useampia, kuten kiehtova näyttelytila – avarat salit, kierreportailla varustettu torni käsikirjastokerroksineen ja kolme eriluonteista videopistettä – ja kansainvälisesti mestaritasoa edustavien valokuvataiteilijoiden näyttelyt.
– Valokuvataiteen suosio on jatkuvasti kasvanut. Siinä on tarinallisuutta, ja se on helposti lähestyttävää, arvioi museonjohtaja Laura Luostarinen, jonka omalta työuralta löytyy niin Kuopion VB-valokuvakeskusta kuin valtion valokuvatoimikunnan jäsenyyttäkin.
Leikkauspintoja tähän aikaan
Salo on maaseutukaupunki, ja sen vuoksi taidemuseokin joutuu tekemään luovia ratkaisuja kotiyleisön tavoittamiseksi. Tärkeä valinta on ollut pysyvien kokoelmien hajauttaminen kaupungin virastoihin ja laitoksiin kaupunkilaisten arjen iloksi. Sen ansiosta museotilat on voitu pyhittää vaihtuville, usein itse tuotetuille näyttelyille.
– Niin niistä tulee persoonallisia, Luostarinen vakuuttaa, – ja työ on innostavaa ja mukavaa.
Salossa on ollut käyttövaroja rakentaa näyttelyjä.
– Se näkyy laadussa, kuittaa Luostarinen ja jatkaa puhumalla ammattitaitoisen tiedottamisen puolesta: on kerrottava, miksi näyttely on tehty, mikä yhteiskunnallinen merkitys sillä on. Historiallisten näyttelyiden kohdalla on vielä parempi, jos löytää leikkauspinnan tälle ajalle.
Vapaakäyntejä ja ystäviä
Toimivaksi havaittu keino salolaisten houkuttelemiseksi näyttelyihin on ilmainen sisääntulopäivä kerran kuukaudessa. Noin kolmetuhatta henkilöä hyödynsi vapaakäyntimahdollisuutta vuonna 2015, ja moni heistä huomasi, että taidemuseokäynnit voi ottaa tavaksi.
– Myös museokortti madaltaa kynnystä. Meillä sen hankkineet asiakkaat saattavat käydä samassa näyttelyssä kaksi–kolme kertaa.
Museo saa lisää elinvoimaa myös Veturitallin ystävistä, jotka ovat ottaneet sydämen asiakseen mm. tapahtumien järjestämisen ja varainhankinnan mm. konsertteja järjestämällä. Lahjoitusten turvin on muutaman vuoden välein hankittu uusia teoksia.
Kevätkaudella Veturitallissa voi heittäytyä Heikki Willamon sisäisiä näkyjä heijastavien, tunnelmaa tihkuvien eläin- ja maisemakuvien taikapiiriin. Syksyä ensi vuoden puolelle hallitsee yhdysvaltalaisen huippuvalokuvaaja Elliott Erwittin (s. 1928) retrospektiivi, joka kattaa hänen elämäntyönsä vuoteen 2005 saakka.