Tahdistin asennettiin nopeasti – toipuminen vei kuukausia
Tammikuun puolivälissä 2025 suuntasin Meilahteen elektrofysiologiseen tutkimukseen luottavaisin mielin. Marraskuussa tehdyn rasitus EKG:n tulokset olivat olleet paremmat kuin kertaakaan sitten sairastumiseni vuonna 2017, ja kortisonihoito sydänsarkoidoosiin oli selvästi parantanut oloani.
Tutkimuksiin lähdin pitkän odotuksen jälkeen. Sydänsarkoidoosi oli todettu vasta maaliskuussa 2024, ja nyt tuntui, että suunta oli oikea.
Sydänkeskukseen astellessani vatsanpohjassa tuntui silti jännitys. Ajattelin, että tutkimus menisi nopeasti ohi. Rasitus‑EKG ei ollut nostanut esiin mitään erityistä, joten uskoin, ettei tässäkään paljastuisi vaarallisia rytmihäiriöitä.
Tahdistin asennettiin
Tutkimus jouduttiin keskeyttämään nopeasti, sillä tulokset olivat niin selkeät. Kardiologi tuli kertomaan, että tulisin tarvitsemaan ICD‑tahdistimen. Se pysäytti. Lyhyen keskustelun jälkeen annoin luvan asennukselle saman tien. Kardiologi sanoi, että parhaimmillaan asennus kestää 25 minuuttia. Ajattelin, että sen kyllä kestän.
Minun asennukseni ei kuitenkaan ollut helppo. Epikriisissa lukee, että asennus oli erittäin haasteellinen. Vaikka vointini heikkeni toimenpiteen aikana, koin olevani hyvissä käsissä. Oma hoitajani reagoi heti sanomaani ja piti minusta hyvää huolta.
Yön vietin sairaalassa
Seuraavana aamuna huomasin, että olin saanut puutteelliset kotiutusohjeet. Tahdistimeni käyttää etäseurantaan älylaitetta, mutta ohjeet eivät vastanneet laitetta. Osastolla ei osattu auttaa, vaan minut ohjattiin soittamaan tahdistinpolille.
Puhelimeen vastannut hoitaja totesi: “Taidat olla vielä Kolmiosairaalassa, tule pari kerrosta alaspäin.”
Olin onnekas. Tahdistinpolilla minut otettiin heti vastaan. Muuten en olisi ohjeilla pärjännyt lainkaan, eikä tahdistin ollut edes linjoilla.
Kotiuduttuani tiesin, että rauhallinen vaihe kestäisi ainakin pari viikkoa. Autolla ajaminen ei onnistunut kuin vasta kuukauden kuluttua. Kuntoutumisohjeet olivat kuitenkin niukat. Meilahdesta ei löytynyt tarkempia ohjeita tahdistinasennuksen jälkeiseen kuntoutukseen, joten otin itse yhteyttä oman hyvinvointialueeni fysioterapiaan.
Sain viisi ohjauskertaa
Vaikka fysioterapeutilla ei ollut aiempaa kokemusta tahdistinpotilaista, etsimme yhdessä liikkeitä ja venytyksiä, jotka auttoivat. Työterveyden kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä, ja lopulta pystyin palaamaan töihin osa‑aikaisesti, 40 prosentin työajalla, pari kuukautta toimenpiteen jälkeen.
Minulle oli kerrottu, ettei tahdistin tahdista jatkuvasti, vaan on varalla pahimman varalta. Silti tunsin kehossani outoja tuntemuksia. Ajattelin niiden johtuvan toimenpiteestä ja siitä, että keho tottui vierasesineeseen.
Työhön paluun yhteydessä kävin kontrollissa Meilahdessa. Silloin selvisi, että tahdistimessa on automaattisia testauksia, joilla se varmistaa yhteyden toimivuuden. Lisäksi laite alkoi tahdistaa, jos syke nousi yli 130. Minulla nämä säädöt aiheuttivat voimakkaita ja pelottavia tuntemuksia.
Kun pystyin kertomaan, että saan kaksi kertaa päivässä samoihin aikoihin voimakkaita sätkyjä, kerran jopa huutaen parkkipaikalla kaupasta poistuessani, päätettiin automaattitestaukset poistaa. Kun sekään ei täysin auttanut, raja‑arvoja säädettiin uudelleen.
Vasta 8. toukokuuta 2025 alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Tahdistin säädettiin toimimaan vain, jos syke laskee alle 40 tai nousee yli 200. Tallennus alkaa 180 lyönnin kohdalla.
Seuraavana päivänä tuntui kuin kiristysvanteet olisi otettu pois ylävartalosta. Sain migreenikohtauksen, mutta hartiat ja rintakehä alkoivat vihdoin rentoutua. Tuntui, että varsinainen kuntoutuminen saattoi alkaa.
Pääsin Kelan kuntoutukseen
Kävelytesti osoitti karulla tavalla, kuinka huonoon kuntoon olin päässyt tahdistinasennuksen jälkeen.
Kuntoutumismatka on ollut pitkä ja raskas. Täyteen työaikaan pystyin palaamaan vasta tammikuussa 2026. Tahdistinasennus voi aiheuttaa hermovaurioita, joiden paraneminen vie jopa pari vuotta. Tämä koskee minua edelleen, mutta eteenpäin mennään – pienin askelin.
Kuka? Paula Mäkelä on 48-vuotias ja työskentelee asiantuntija-tehtävässä.
Lue lisää:
Sydänsarkoidoosin omahoidossa painottuvat lääkehoidon säännöllinen toteuttaminen, hoito-ohjeiden noudattaminen ja mahdollisten voinnin muutoksien sekä oireiden seuranta. Sairauden kanssa elämiseen on tarjolla tukea.
Sydämeni pysähtyi lavalla – sain elämän takaisin
Näyttelijä Eeva Soivio kaatui Ryhmäteatterin lavalle kesken esityksen. Sydän oli pysähtynyt lähes neljäksi minuutiksi. Elvytyksen, sairaalajakson ja sydämentahdistimen asennuksen jälkeen hän palasi näyttämölle ilman kuolemanpelkoa. Nyt Soivio elää, työskentelee ja rakastaa tietoisemmin kuin koskaan.