Arjen väri on elämän ja kasvun vihreä
– Värit kuuluvat ihmisen tunnekieleen, sanoo pastori Elina Rajala. – Jo aivan pienet lapset, vauvat, joille sanoilla ei ole välinearvoa, ymmärtävät värejä. Ne elävät heille, vaikka värisymboliikalla on merkitystä vasta aikuisille.
Väreillä voi puhua silloin, kun sanoja ei ole tai ääni pettää. Ne ulottuvat syvälle, sisimpään. Siinä niitä voi verrata musiikkiin. Ne vaikuttavat – lohduttavat, antavat voimia.
– Tunne välittyy, vaikkei symbolia tietäisikään, Elina Rajala vakuuttaa. Hän tunnustautuu itse väri-ihmiseksi, jonka elämään on mahtunut monta värikautta, kuten kirkkaanpunaisen ja aniliinin, tai violetin ja sinisen kausi. Joskus sielu on huutanut lehdenvihreitten ikkunaverhojen sekaan oranssia, ja sekös on kauhistuttanut beigeen mieltyneitä.
Liturgiset värit kantavat mukanaan tunteita ja ikiaikaisia viestejä
Suomessa kristillinen värisymboliikka vakiintui vasta 1800–1900-lukujen vaihteessa ja uudelleen toisen maailmansodan jälkeen, vaikka paavi Innocentius III loi jo yli 800 vuotta sitten pohjan katolisen kirkon tänä päivänäkin käyttämälle värien kielelle. Hitaan, pohjoiseen saakka yltäneen vaelluksen aikana osa väreistä ehti siilautua pois ennen kuin ne nivoutuivat evankelisluterilaiseen liturgiseen perinteeseen. Hopeinen, kultainen, keltainen tai vaaleanpunainen kuuluvatkin lähinnä katoliseen palettiin.
Meillä valkoisen, punaisen ja surun mustan lisäksi liturgisiin väreihin kuuluvat vihreä, sininen ja violetti. Arjen väri vihreä tuo mukanaan valoisia ja rohkaisevia elementtejä, kuten kylvöä, kasvua ja sadonkorjuuta, elämää ja toivoa. Se – ei harmaa eikä ruskea – on kirkkovuoden arkisen, työntäyteisen jakson väri.
Minulle on sykähdyttävää pukeutua punaiseen
Violettiin siirrytään ennen juhla-aikoja, adventtia ja pääsiäistä. Violetti kantaa itsessään paitsi odotusta ja valmistautumista myös hiljaisuutta. Se johdattaa itsetutkiskeluun ja katumukseen ja parannukseen. Sen vaihtoehto sininen luo ainakin rannikolla mielleyhtymän mereen, kalastukseen ja tuuleen. Sininen muistuttaa myös Neitsyt Mariasta.
Punainen on Pyhän Hengen, Jumalan rakkauden mutta myös tulen ja veren väri. Se liittyy helluntaihin, menneiden sukupolvien muistelemiseen pyhäinpäivänä ja apostolien muistopäivään kesällä sekä marttyyrien muistopäiviin.
Tapaninpäivä on Stefanuksen, ensimmäisen kristityn marttyyrin muistopäivä; samoin Pyhä Henrik oli marttyyri.
– Minulle on aina sykähdyttävä kokemus pukeutua punaiseen, Elina Rajala paljastaa.
– Palaudun silloin oman papintyöni alkutaipaleelle, sillä pappisvihkimyksessä minut puettiin punaiseen kasukkaan.
Lue myös Anne Kuusiston artikkeli Tunnista omat vahvuudet