Ei pöllömpi iltalenkki
Satakielikävely 12.6. on kuulunut koillishelsinkiläisten traditioihin jo 34 vuoden ajan. Tänäkin vuonna satakunta kiinnostunutta oli saapunut Malmin lentokentän lenkkipolun parkkipaikalle iltakymmeneltä valmiina osallistumaan kolmen tunnin linturetkeen.
Satakielikävely alkaa. Joukossa on oikeita ornitologeja, mutta myös meitä pihabongareita. Kello lähestyy iltakymmentä, mutta aurinko lämmittää vielä niskaa. – Onneksi tuuli alkaa tyyntyä, kuuluu väkijoukosta.
Jakaudumme ihan sattumanvaraisesti kolmeen aktiivisen lintuharrastajan vetämään ryhmään. Ryhmät etenevät vajaan kuuden kilometrin pururataa hiljakseen kävellen parinsadan metrin päässä toisistaan ja pysähtelevät aina välillä kuulostelemaan, josko satakieli, lehtokurppa, luhtakerttunen tai joku muu lurauttaisi sävelen.
Satakieli aloittaa liverryksensä vasta auringonlaskun tietämillä, mutta lintubongareiden odotuksista huolimatta satakielet piileskelevät. Yhdessä puskassa satakieli pyrähtelee oksalta toiselle, mutta laulua lintu ei suostu lurauttamaan.
– Jokohan paras lauluvireys on mennyt, tuumii ryhmän opas Markku Varhimo.
Mustarastas vai satakieli
Lehtokurppa esittelee lentotaitojaan ja näyttäytyy useampaan kertaan. Räkättirastas osallistuu äänimaailmaan omalla äänellään.
Kesälomien alkaminen näkyy ja kuuluu lenkkipolulla mopoilevien nuorien joukkoina. Liikenteen hurina kantautuu nyt myös lähikaduilta ja Lahdentieltä kokeneen oppaamme mukaan paljon aikaisempia vuosia häiritsevämmin. Satakielikävely on perinteisesti toteutettu Helsinki-päivän iltayönä vasta sen jälkeen, kun lentokentän liikenne on hiljentynyt.
Tällä kerralla ei päästy lähellekään parhaiden vuosien havaintomääriä. Melua suurempi syy on aikainen kevät. Useimmat linnut ovat jo pariutuneet ja pesimispuuhissa, eikä laulelulle ole tarvetta. Vuonna 2017 lajeja havaittiin peräti 18 ja satakieliä yhdeksän.
Ahkeria laulajia metsään toki mahtui, kuten entuudestaankin kovin tuttu mustarastas. Niillä taisi olla meneillään jo kesän toinen parinetsintävaihe! Myös hyönteisten väheneminen näkyy lintukantojen pienenemisenä. Ilahduttavaa elpymistäkin tosin näkyy mm. kottaraishavainnoissa.
Puolimatkassa, Tuulipussikukkulan levähdyspaikalla, linturetkeilijöitä odotti herkullisilla tarjoiluilla varustettu kahvipöytä ja viuluesitys, jota myös satakieli intoutui säestämään. Tietenkin suviyön kokoontumiseen kuuluin myös linturetkeilijöiden yhteislaulua ”…Kun kimmeltää kesänen aamu ja linnut ne laulelee.”