Eilistä ei voi unohtaa
Kipeät muistot värittävät Linda Olssonin romaania Sisar talossani. Kirja osoittaa anteeksiannon merkityksen.
Tapahtunut mikä tapahtunut, sille ei voi mitään. Menneisyys ja puhumattomuus kaipaavat kuitenkin selitystä. Kuusi päivää Espanjassa, joiden aikana kaksi sisarusta etsivät sovitusta.
Kirjailija Linda Olsson (s. 1948) kirjoitti kirjaa Sisar talossani juuri siellä, mihin kirjan tapahtumat sijoittuvat: pohjoisespanjalaisessa Cadaquésin kylässä.
Äidin kuolema ei ollut yllätys kenellekään. Muistotilaisuudessa he tapaavat pitkästä aikaa, sisarukset. Maria kutsuu sisarensa luokseen kyläilemään. Aikaa kuluu, eivätkä sisarukset kuule toisistaan pihahdustakaan. Yllättäen Emma ilmoittaa, että hän voisi tulla muutamaksi päiväksi kylään. Maria ehtii jo katua koko kutsua: joku tunkeutuu luvatta hänen elämään ja häiritsee hänen vaivoin rakentamaansa tasapainoa.
Olsson ripottelee pikkuhiljaa tarinaan yksityiskohtia, jotka kokoavat menneisyyttä kokonaiseksi tarinaksi. Vaikka lukija haluaisi kiirehtiä tapahtumien kulkua, kirjailija jarruttelee, tiputtelee tiedon jyväsiä sisarkateudesta, kuolemasta, menetyksestä. Kunnes menneisyys ryöpsähtää esille hallitsemattomana ryöppynä.
Vaikka Sisar talossani ripsoo alakulon siemeniä, huokuu tekstistä lämpö ja anteeksianto – uuden alku. Johtuneeko tuo lämpö kylästä, jossa kirjailija romaaniaan kirjoitti. Varmaankin.
Linda Olsson: Sisar talossani. Gummerus 2017. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi