Elämää pyöräilyn ja sydänsairauden kanssa
Satu Korpikoski nauttii pyöräilystä niin paljon, että osti sekä hybridin että maastopyörän.
– Kaupunkialueella ajellessani poikkean usein sattumanvaraisesti vastaani tuleville ulkoilureiteille, joissa maastopyörä on verraton kulkija. Mutta kun haluan lähteä pidemmälle reitille, jolloin ajelen pääosin asfaltoituja teitä, silloin valintani on herkästi kulkeva hybridi.
Satu sai trabekuloiva kardiomyopatia -diagnoosin vuonna 2020. Helmikuun alusta lähtien hän on ollut kardiologin määräämässä autolla ajokiellossa, mikä on pakottanut käyttämään enemmän omia jalkoja julkisten kulkuneuvojen lisäksi. Se on puolestaan vaikuttanut siihen, ettei hän työpäivän jälkeen ole juurikaan jaksanut enää lähteä minkään liikuntamuodon pariin.
– Tuolloinkin minua on ulkoiluttanut narun päässä juuri 16 vuotta täyttänyt kääpiömäyräkoirani Micce. Hän kyllä huolehtii, että näistä treeneistä ei luisteta ja hyvä niin.
Sisältöä elämään
Satu on nuoruudessaan kilpaurheillut useammankin lajin parissa. Urheilu ja liikunta, olivat ne sitten itse suoritettuja tai katsomosta käsin katseltuja, ovat hänelle äärettömän tärkeitä.
– Ne tuovat iloa elämääni ja tukevat monin tavoin hyvinvointiani. Elämässäni iloa tuovat myös kolme rakasta tytärtäni, ihana yhden vuoden ikäinen tyttärentyttäreni, vävy sekä muut läheiseni. Tietenkin myös ystäväni ovat tärkeä osa niin arjessa kuin juhlassa.
Myös työ on Sadulle tärkeä. Hän työskentelee järvenpääläisessä yhdistyksessä Werkko ry:ssä ja siellä Kettuluuta-vertaispalveluohjaushankkeessa.
– Voin sanoa, että siellä aloitettuani yhdistysmaailma nielaisi minut syövereihinsä ja pelkästään hyvässä mielessä. Pidän työstäni ja työyhteisöstäni valtavasti. Voin sanoa rehellisesti, että töihin on aina kiva mennä ja se tuntuu olevan tässä maailman menossa harvinaista.
Sadun työpäivän ovat usein melko hektisiä, jolloin kotona hän kaipaa ihan vaan aivokapasiteetin nollaamista.
– Toisinaan kuuntelen musiikkia. Musiikinmakuni vaihteleekin suuresti mielialan tai tunnetilojen mukaan. Aika usein kun päädyn kuuntelemaan musiikkia, kuuluu korvanapeista Nightwishiä. Se tavallaan ravistelee mielialaa neutraaliksi.
Satu myöntää olevansa kuin juna, joka menee eteenpäin vaikka hampaat irvessä. Hän tykkään myös haastaa itseään.
– En osaa oikein olla armelias itseäni kohtaan ja huomioida jaksamistani muun muassa sydänlihassairauteni suhteen. Olen nyt elänyt viisi vuotta trabekuloiva kardiomyopatia -diagnoosin kanssa, ja tuota armeliaisuutta itseäni kohtaan joudun kyllä muistuttelemaan itselleni päivittäin.
Lue myös:
Stressi syntyy usein ajatuksista – Näin voit rauhoittaa mieltäsi arjessa