Intohimona lihavuustutkimus

Hannele Harjunen toimii Jyväskylän yliopistossa apulaisprofessorina ja tutkii lihavuutta. Hän teki 90-luvun puolessa välissä seminaarityötä naistutkimuksen opintoihin. Aiheeksi Hannele valitsi sen aikaiset kauneusihanteet. Jo työn alkuvaiheessa hän huomasi, että lihavuudesta ei ollut mitään kirjallisuutta saatavilla yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Sen sijaan esimerkiksi syömishäiriöiden näkökulmasta löytyi. Se herätti opiskelijan mielenkiinnon, miksi aiheesta ei puhuttu mitään.

– Lihavat ihmiset eivät olleet läsnä muuta kuin silloin, kun puhuttiin esimerkiksi laihduttamisesta, Hannele kertoo.

Kun väitöskirjan aika oli, hän kiinnostui aiheesta uudelleen.

Tutkijalla on myös itsellään kokemusta lihavuudesta. Hänellä oli henkilökohtaista tietoa ja havainto, että kysymys on paljon muustakin kuin pelkästä lääketieteestä.

– Väitöskirjan tekemisen aikaan julkinen keskustelu pyöri vain laihduttamisen ympärillä. Siinä suhteessa keskustelu on parissa vuosikymmenessä monipuolistunut.

Hannele suosittelee käyttämään lihavuus-sanaa. – Sana ylipaino määrittelee suurimman osan ihmisistä väärän kokoisiksi. Koska käytetään painoindeksilukemia, niin puoli kiloa yli vie sinut ylipainon puolelle. Silloin annetaan viesti, että ollaan jo väärän puolella. Et ole oikeanlainen, pitää muuttua. Moni ajattelee, että se on neutraalein mahdollinen ja välttelee lihavuus-sanaa.

Puhetta vartalosta

Tutkimuksessa on havaittu, että ihmisillä on esimerkiksi hoitohenkilökunnan kanssa asioidessa ja lihavuudesta puhuttaessa ikäviä kokemuksia.

–  Miten heidän vartaloistaan puhutaan, sävy on aina negatiivinen. Kukaan ei ilahdu siitä, että heidän vartalostaan puhutaan negatiivisena asiana.

Tilanteessa kuin tilanteessa asiasta pitäisi puhua kunnioittaen, lihavat ihmiset ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin, Hannele kertoo. – Ja että sairaanhoitajan tai lääkärin kanssa kohtaamisessa lihavuus ei olisi se ykkösasia. Se on kuitenkin useimpien lihavien ihmisten kokemus.

Usein keskitytään vastaanotoille tulleen painoon, vaikka tultaisiin tapaamaan hoitohenkilökuntaa jostain muusta syystä.

– Painoa on kommentoitu usein aika tökeröstikin. Ihmisillä on todella karuja kokemuksia siitä. Lihavuudesta on vaikea puhua niin, että saisi positiivisen reaktion aikaan. Ihminen ei tule kuulluksi eikä nähdyksi muuta kuin painonsa kautta.

Esimerkiksi Hannele kertoo tilanteen, jossa ihmisen tulee vastaanotolle epämääräisten oireiden takia mutta sitten vain keskitytään painoon.

– Voi olla, että henkilö tulee vastaanotolle vaikka flunssan tai korvakivun takia. Silti aletaan puhua painosta. Voihan hoitaja tai lääkäri kysyä, että puhutaanko tällä kerralla painosta. Voi olla, että vastaanotolle tullut haluaa sillä kertaa puhua esimerkiksi siitä korvakivusta mutta seuraavalla kerralla painosta. Silloin se on oma valinta, onko se asia, joka on eniten mielen päällä.

Monet ravitsemusalan ja psykologian ammattilaiset ovat tuoneet esille, miten lihavuus ja paino, kehosuhde ja ruokasuhde ovat monimutkaisia asioita.

Se yksinkertaistava käsitys, että nyt on liikaa painoa, josta pitää päästä eroon, on saanut rinnalleen käsityksen, että lihavuus on monitahoinen asia. Se ei ratkea sillä, että antaa lapun käteen: katso tästä mitä syöt.

– Laihdutustulokset ovat todella huonoja. Vain viitisen prosenttia onnistuu. Eli käytössä oleva menetelmä toimii huonosti.

Hannele myöntää, että sekä akateeminen että julkinen keskustelu on ansiokkaasti haastanut puhetta lihavuudesta.

– Kaikilla ihmisillä ei ole tasavertaiset mahdollisuudet noudattaa tietynlaisia ruokavalioita tai harrastaa tietynlaisia liikuntalajeja. On myös paljon elinolosuhteita, joihin yksilö ei voi vaikuttaa. On kuitenkin tapahtunut iso muutos, vaikka tuntuu turhauttavalta, että samoista puhutaan jatkuvasti. Jokainen sukupolvi joutuu käsittelemään asian ja suhteen siihen. Se kuuluu kehityksen luonteeseen.

Esimerkiksi elinkustannuksen nousu vaikuttaa siihen, että ihmisillä on yhä vähemmän rahaa käyttää ruokaostoksiin.

Hannele Harjunen

• Liikuntasosiologian apulaisprofessori ja tutkija Jyväskylän yliopistossa.
• Asuu Jyväskylässä.
• Hannelen väitöskirja oli ensimmäinen yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta lihavuutta tarkasteleva Suomessa.