Jatkuva melu sairastuttaa

Vesiä ja ilmaa suojellaan, mutta melua pidetään yhä usein toisarvoisena ongelmana. Maailmalla on tehty paljon melun haittoja koskevia tutkimuksia, ja onneksi pikkuhiljaa meluhaittojen torjuntaan on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Helsingin yliopiston dosentti, filosofian tohtori, tutkija ja Trafin johtava asiantuntija Outi Ampuja tutkii hiljaisuutta.

Hullunkurista kyllä, tämä blues- ja rockmuusikkonakin toimiva tutkija huomasi kiusaantuvansa metelistä. Opiskellessaan historiaa pääaineenaan Helsingin yliopistossa Ampuja asui pienessä yksiössä, jonne kantautui jatkuva liikenteen melu.

Outi Ampuja innostui melun tutkimisesta ja teki aiheesta gradunsa. Kun professori Juha Siltalankin mielestä aihe oli hyvä ja kiinnostava, Ampuja teki melusta myös väitöskirjan.

Väitöskirjassaan Ampuja tutki, miten meluongelma on muodostunut ja miten äänet on määritelty meluksi. Erityisen kiinnostava seikka tutkijan mielestä oli, miten melu politisoituu ongelmaksi, eli milloin aletaan vaatia toimia melun torjumiseksi, niin että siitä tulee osa ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä.

Salakavala meteli

Olemme tottuneet, että kaikenlaista melua on jatkuvasti ympärillä, eikä siihen aina osata edes kiinnittää huomiota, saatika pohtia, miksi sitä on ja voidaanko sille tehdä jotain. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö melu aiheuttaisi vaurioita. Ihmisen elimistö ei totu meluun, vaikka ihminen itse ei altistumista tiedosta.

– Melun suurin aiheuttaja on liikenne. Etenkin lisääntyvä liikenne, kovat ajonopeudet ja nastarenkaat aiheuttavat melua. Nopeusrajoitukset ovat tehokkaita melun vähentämistoimia, mutta kaavoituksella on myös suuri merkitys ääniympäristölle.

– Melun aiheuttamia terveysriskejä tutkitaan ja tietoa on paljon. Melua pyritään myös torjumaan lainsäädännöllä, mutta nopea kaupungistuminen lisää liikennettä ja tiivistää asuinalueita, jolloin meluongelma hankaloituu. Ihmisiä houkutellaan käyttämään joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä, jotta liikenteen melu vähenisi.

– Meluväylien varteen ei pitäisi rakentaa asutusta eikä muita meluherkkiä kohteita, kuten kouluja, päiväkoteja, sairaaloita tai vanhainkoteja.

– Hiljainen asfaltti vaimentaisi hyvin liikenteen melua, mutta se kuluu nopeasti, joten sen ajatellaan tulevan yhteiskunnalle liian kalliiksi.

Jos työpäivämme kuormittuu ympäristömelulla, on myös vapaa-aikana hankala päästä melua pakoon. Siitä pitävät huolen ravintoloiden, kauppojen, jumppasalien ja urheilutapahtumien taustamusiikit.

Melua tuottavat yhä lisääntyvät tekniset vempaimet, mopot, moottorikelkat, vesiskootterit, lehtipuhaltimet, lumilingot, painepesurit sun muut härpäkkeet, joten meidän vapaa-aikammekin kuormittuu melulla.

– Kun eletään visuaalisessa kulttuurissa, kovaa taustameteliä ei helposti havaita. Melusta pitäisi puhua enemmän, sillä mitä enemmän siitä puhutaan, sitä helpompaa on myös vaatia laadukasta ääniympäristöä.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimusten mukaan jopa sadat tuhannet ihmiset sairastuvat vuosittain melun takia sydänsairauksiin.

– Arvioidaan, että ainakin miljoona hyvän elämän vuotta menetetään vuosittain liikenteen melun takia länsi-Euroopan maissa.

Melu aiheuttaa stressiä ja aggressiivisuutta, heikentää immuniteettia, lisää väsymystä, onnettomuusriskiä sekä sydän- ja verisuonitautiriskiä. Melu voi viedä kuulon, yöunet sekä mielenterveyden ja voi jopa tappaa.

– WHO:n arvion mukaan läntisessä Euroopassa tieliikenne on syynä noin 1,8 prosenttiin kaikista akuuteista sydäninfarkteista. Suomen tilanteesta ei ole tarkkaa arviota. Luultavasti Suomessa tieliikenteen osuus on jonkin verran alhaisempi.

Päiväkodeissa on mitattu jopa 65–70 desibelin keskimääräisiä melutasoja, vaikka tiedetään, että lyhytkestoinen muisti ja keskittyminen heikkenevät ja esimerkiksi lukemaan oppiminen hidastuu melussa.

– Hetkellinen yli 140 desibelin ääni aiheuttaa kuulovaurion ja kahdeksan tuntia päivässä yli 85 desibelin metelissä aiheuttaa vuosien mittaan melukuulovaurion.

Viherkeitaat rauhoittavat

– Olemme evoluution kautta jo aikoinaan sopeutuneet luonnontilaiseen ympäristöön, jossa ei ole ollut teknologisia ääniä. Siksi ihminen saa melusta stressiä. Kova ääni on aikoinaan merkinnyt aina uhkaa, eli ”pakene tai taistele” -tilannetta, kuten sapelihammastiikerin hyökätessä.

Ampuja tutki, miten kaupunkilaiset ovat arvioineet urbaania äänimaailmaa, eli millaiselta kaupungissa pitäisi kuulostaa, että olisi hyvä olla.

– Tietysti kaupunkiin kuuluu aina jonkin verran melua, mutta sen vastapainona tulee olla hiljaisempia paikkoja, joihin voi mennä rauhoittumaan. Kaupunkipuistot, viheralueet, lähimetsät sekä meren rannat ovat paikkoja, joihin pääsee melua pakoon.

Ampuja väitteli 2007 tohtoriksi ja on sen jälkeen jatkanut hiljaisuuden tutkimista, mitä hiljaisuus on ja mihin sitä tarvitaan.

– On tutkittu, että mitä lähempänä puistoa tai metsää asutaan, sitä useammin siellä käydään hakemassa hiljaisuuden elvyttäviä vaikutuksia. Kun ihminen menee hiljaiseen puistoon tai metsään, jo viiden–seitsemän minuutin kuluttua verenpaine ja syke alkavat laskea.

– Eli, mitä useammin ihmiset pääsevät tällaisille alueille, sitä paremmin he voivat ja sitä vähemmän stressaantuneita he ovat.

Hiljaisuus hellii

Hiljaisuus on arjen voimavara ja luovan työn elinehto. Outi Ampuja ideoi suomalaisen hiljaisuus-keruukilpailun, jossa olivat mukana Suomalaisen kirjallisuuden seura, Svenska litteratursällskapet i Finland sekä muita yhteisötahoja.

Ampuja sai suomalaisilta upeita vastauksia ja kuvauksia siitä, mihin hiljaisuutta tarvitaan ja missä elämänvaiheessa milloinkin hiljaisuus on ollut erityisen tärkeä voimavara. Moni vastaaja hakeutui akkuja ladatakseen joka päivä hiljaisuuteen. Hiljaisuus myös ravitsi ja lohdutti vaikeissa elämäntilanteissa.

– Hiljaisia alueita koskevissa kyselyissä on havaittu, että jopa yli 60 prosenttia väestöstä kokee, että hiljaisia alueita pitäisi suojella enemmän. Varsinkin, jos kaupungin hiljaiseksi koettu paikka, puisto tai jokin muu keidas on uhattuna, kansalaiset alkavat puolustaa aluetta.

– Onneksi yhä enemmän aletaan kiinnittää huomiota äänimaailmaan. On havaittu, että hiljaisuudella on terveydelle ja hyvinvoinnille suuri merkitys. Kaupungin hiljaiset keitaat voivat vähentää melun aiheuttamia haittoja. Elvyttävät hiljaiset paikat lisäävät positiivista ajattelua ja voivat vähentää elimistön kuormitusta sydän- ja verenkiertosairauksiin.

– Hiljaisuus sisältää potentiaalia, kuten eräs maisematutkija sanoi hienosti. Hiljaisuuden tyhjää tilaa ei ole vielä täytetty millään, eli mitä tahansa voi tapahtua.

– Kun suunnitellaan uusi hieno julkinen rakennus, ajatellaan yleensä ensisijaisesti rakennuksen visuaalista ilmettä, sitten esteettömyyttä sekä muita pakollisia asioita. Rakennuksen akustinen laatu ei aina vieläkään ole prioriteettikysymys.

Outi Ampuja on hiljaisuuden ystävä. Hänellä on erämaamökki Keski-Suomessa, jonne hän kaupunkilaisen tietokonepäätetyön vastapainoksi matkustaa etsimään rauhaa ja hiljaisuutta.

– Kun teen tutkimustyötä työhuoneellani, kesämökki on minulle tärkeä hiljentymispaikka. Tykkään seurata vuodenaikojen mukaan muuttuvaa äänimaailmaa: tuulen suhinaa, lintujen laulua, veden solinaa ja lehtien kohinaa. Kevät on minulle ykkösaikaa, silloin kun ensilehdet ilmestyvät puihin ja tuuli niitä heiluttaa.

– Ihmisen historiasta ja filosofiasta tunnetaan, että mietiskelijät ja ajattelijat ovat kautta aikojen etsiytyneet hiljaisuuteen. Sillä hiljaisuus mahdollistaa sisäänpäin kääntymisen ja itsetutkiskelun. Meidän yhteiskuntamme ei sitä oikein tunnusta.

– Parasta olisi tasapaino, kuten Aristoteles sanoi. ”Kohtuus kaikessa”. Vaikka maailmaan melua mahtuukin, pitäisi olla myös valinnanvapaus hiljaisuuteen.

Hyvän laadun elämänvuosia menetetään läntisessä Euroopassa seuraavasti:

• 61 000 vuotta sydäntautien takia
• 45 000 vuotta lasten kognitiivisten haittojen takia
• 903 000 vuotta unen laadun heikkenemisen takia
• 22 000 vuotta tinnituksen takia
• 654 000 vuotta melun häiritsevyyden takia

Kirjallisuutta:

Outi Ampuja: Melunsieto kaupunkielämän välttämättömyytenä, SKS 2007.
Outi Ampuja: Oikeus hiljaisuuteen, WSOY 2008.
Outi Ampuja, Miikka Peltomaa, toim. Huutoja hiljaisuuteen, ihminen ääniympäristössä, Gaudeamus 2014.