Jorma Heinonen: Maski auttoi uniapneaan

– Uniapneani on osin isäni peruja. Lapsena katsoimme, kun isän nukkuessa tämän pallea liikkui, mutta hengitys ei kulkenut. Ajattelimme, että isä vain pelleilee, kun ei hengitä. Myös minä aloin vanhemmiten kuorsaamaan. Ääni oli niin kova, että kun olin rakentamassa serkkupojalle kesämökkiä ja purkamassa entistä pois, serkku tokaisi, että ihme on, ettei vanha ja laho mökki hajonnut jo pelkästä kuorsausäänestäni. Kuorsaamiseni kehittyi uniapneaksi 90-luvun alussa. Olin jopa kaksi minuuttia hengittämättä. Kun vedin henkeä sen jälkeen, havahduin joka kerta hereille ja minusta tuntui siltä, että keuhkot räjähtävät. Pomppasin istumaan vuoteellani ja haukkomaan henkeä.

Huonontuneen unenlaadun seuraukset olivat karmivia. Väsymykseni oli päivällä niin totaalista, että nukahtelin jopa kesken lauseen. Kun ajoin autolla, minun piti ennakolta tietää, missä tienvarren levähdyspaikat sijaitsivat, ja saatoin nukahtaa rattiin aivan varoituksetta. Kävin muutaman kerran ojanpohjalla ja havahduin siinä vaiheessa, kun alkoi kolista. Onneksi mitään vakavaa ei koskaan sattunut. Myös muistikatkokset piinasivat. Lapseni saivat monesti korjailla kertomuksiani, kun en muistanut, mitä aiemmin tuli sanottua.

Minulla ei ollut kapasiteettia tyhjentää keuhkoja

Kävin tutkimuksissa ja päädyin sieltä leikkaukseen, jossa muotoiltiin muun muassa nielurisojani sekä pehmeää kitalakeani. Aluksi tuntui, että leikkaus olisi auttanut; todellisuudessa operaatio vei vain kuorsausäänen pois ja hengityskatkokset jatkuivat entisellään. Menin uusiin tutkimuksiin ja sain CPAP-laitteen. Vuosittaisessa kontrollitarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kun normaalilla nukkujalla on veressään happea noin 12 ja hiilidioksidia alle 7 yksikköä, minulla lukemat olivat tasan päinvastoin: happea seitsemän ja hiilidioksidia 12. Tuo ensimmäinen laite oli sellainen, että se puhalsi koko ajan painetta keuhkoihini. Minulla on vaikea astma, ja sairaus teki sen, että uloshengitysvaiheessa minulla ei ollutkaan kapasiteettia tyhjentää keuhkoja. Niinpä jouduin ojasta allikkoon: unenlaatuni pysyi edelleen huonossa jamassa.

Tarvitsin kaksoisventilaatiolaitteen, eli BPAP-kojeen. Toinen laitekokeilu onnistui. BPAP-laite lopetti puhaltamisen heti uloshengitysvaiheessa ja sain tyhjennettyä keuhkot ongelmitta. Happitilanne kehossani korjautui normaaliksi lähes saman tien. Tällä hetkellä minulla on VPAP-laite, joka on hieman kehittyneempi versio BPAP:ista. Olen siihen erittäin tyytyväinen.

Laitteen kanssa nukkuminen oli aikoinaan opeteltava kantapään kautta. Vei kokonaista puoli vuotta tottua kasvoille asetettavaan kapistukseen. Ensimmäisten kuukausien aikana riuhtaisin naamarin päästäni keskellä yötä. En kuitenkaan pystynyt hengittämään, joten jouduin aina laittamaan maskin takaisin.

Käyn kerran vuodessa unitutkimuksissa

Nukun tätä nykyä oikein hyvin. Vanhemmiten unen määrä on tosin vähentynyt, mutta niinhän käy monelle, kun ikää kertyy tarpeeksi. Käyn kerran vuodessa unitutkimuksissa, eikä VPAP-laitteen vakiosäätöihin ole tarvinnut tehdä muutoksia viiteen vuoteen.

Päiväväsymystäkään en ole potenut enää pitkiin aikoihin. Toki joskus säryt ja kolotukset vaivaavat, ja silloin tulee nukuttua huonommin.  Laite kuitenkin korjaa kaikki uniapneasta johtuvat, unen laatuun liittyvät puutteet. Luotan maskiini sataprosenttisesti.

Essi Kähkönen 5.11.2015