Kaverina lemmikki
Lemmikki tarjoaa virikkeitä elämään ja lisää ihmisen vastuuta eläimestä ja omasta itsestään. Eläin kokee ja ymmärtää paljon enemmän kuin monet kuvittelevatkaan, vakuuttavat Turun yliopiston tutkijat Nora Schuurman ja Jussi Lehtonen.
Jussi Lehtonen on asunut viimeiset 20 vuotta samassa taloudessa lyhytkarvaisten collieiden kanssa. Kaikki koirat ovat olleet persoonia ja yksilöitä. Joku on ehkä enemmän ulospäin suuntautunut tai määrätietoinen, toinen sitten taas vähemmän.
– Eläin on kokeva, tunteva ja oppiva yksilö ja tätä pyrin tuomaan ihmisten tietoisuuteen, Turun yliopistossa ihmisten arkielämää ja tulevaisuutta tutkiva kansatieteilijä kertoo.
Lehtonen on koiransa kanssa hyvin läheinen ja joka on perheenjäsen muiden joukossa. Nisäkkäille ominaiset tunteet kuten ilo, pelko, suru, kipu ja kaipaus ovat yhdistäviä tekijöitä niin ihmiselle ja koiralle, kuin sialle tai lehmällekin.
Lehtonen kokee merkitykselliseksi elää koiran kanssa sen lajityypilliset tarpeet huomioiden. Kun perheessä tehdään päätöksiä, lemmikin osuus ei ole erikseen alisteinen ihmisten tarpeisiin nähden. Tällä ajattelutavalla on selvää, että koirasta tulee läheinen.
– Väittäisin, että kun viettää paljon aikaa yhdessä tasavertaisena kumppanina, huomaa toisen luonteenpiirteet entistä helpommin ja pystyy toimimaan yhdessä luontevammin ja molempia enemmän tyydyttävällä tavalla.
Se, että ihmisellä on eläin asumassa kanssaan, lisää ihmisen vastuuta sekä eläimestä että omasta itsestään. Tämä taas toimii motivaattorina elämiseen ylipäätään, niin vaikeina kuin vähemmän vaikeinakin aikoina. Eläin tarvitsee huolenpitoa ja hoivaa ja se myös antaa näitä asioita ihmiselle takaisin. Eläin on elävä yksilö, joka kokee ja tuntee – se ei ole robotti tai tunteeton kone, joka toimii vaistojensa varassa ilman ajattelua. Useimmat eläimen kanssa asuvat ihmiset tiedostavat tämän. Joka tapauksessa eläin on merkittävästi virikkeellistämässä yksin asuvan ihmisen elämää, on hän sitten opiskeleva nuori aikuinen, työssäkäyvä sinkku tai leskeytynyt ikäihminen. Koira tai kissa voi tulla ovelle vastaan ja osoittaa iloisuuttaa ihmisen nähdessään, haluaa ruokaa ja hellyyttä, leikkiä ja ulkoilua. Kotona ei tunne olevansa yksin, kun eläin on paikalla, Lehtonen kertoo.
Yhteistä arkea lemmikin kanssa
Nora Schuurmanin perheeseen kuuluu koira ja kolme hevosta. Hänelle ne ovat perheenjäseniä, jotka ovat rakkaita ja joiden kanssa hän elää yhteistä arkea. Siihen kuuluu yhdessäolon ja yhdessä tekemisen lisäksi toisen hoitoa ja toisesta oppimista. Schuurmanille on tärkeää tietää, mitä hänen koiralleen ja hevosilleen kuuluu.
Schuurman on dosentti ja akatemiatutkija Turun yliopistossa. Nyt hän tutkii lajienvälistä hoivaa, eli käsityksiä ja käytäntöjä siitä, miten hoiva syntyy vuorovaikutuksessa ihmisen ja eläimen välillä.
Lemmikin kanssa ihminen ei ole yksin. Hoitaessaan lemmikkiä ihminen voi kokea olevansa tarpeellinen jollekulle toiselle. Tieto siitä, että osaa hoitaa eläintä, vaikuttaa positiivisesti myös identiteettiin. Ei niin helposti koe olevansa taakka toisille, eivätkä ajatukset pyöri esimerkiksi oman sairauden ympärillä niin paljon, Schuurman kertoo.
– Linnullekin voi jutella, jos ei ole muita juttukavereita. Eläimet osoittavat kiintymystä läheisille ihmisilleen, ja kodin jakaminen jonkun toisen kanssa on aivan eri asia kuin asua kokonaan yksin.
Eläimet ovat yksilöitä, mutta osa niistä pyrkii aktiivisesti hoivaamaan sairasta perheenjäsentä ja pysyttelemään tämän lähellä. Lemmikille on myös helppo puhua, ja sen silittely helpottaa omaa stressiä. Tutkimusten mukaan tämä vaikutus on sitä suurempi, mitä läheisempi ihmisen ja eläimen suhde on. Sillä, että lemmikki ei ole ihminen, voi myös itsessään olla merkitystä. Eläin ei esimerkiksi tiedä, miksi lääkärikäynti tai sairaalajakso stressaa, eikä sille tarvitse sitä selittää. Tämä voi olla vapauttavaa, jos kokee lähipiirin kyselyt raskaina.
Lue myös:
Intohimona hoidon kehittäminen
Kari Kaikkonen on potilashoidon kehittäjä, joka elää niin kuin opettaa. Oulujärveltä sielunmaisemansa löytäneen kardiologin mielestä tärkeintä on uskaltaa nauttia elämästä.
Kuorossa laulaminen lisää hyvinvointia. Kuorolaisen ei tarvitse olla yksin. Toisesta laulajista tulee kuorosiskoja. Esiintymiset ovat tärkeä osa harrastusta, samoin kuoroleirit. – Kuorossa laulaminen on terapeuttista, tietää Nota Benen johtaja Ive Riihimäki.