Kun arvostus ja rakastaminen puuttuvat
Hanna Haurun pienoisromaani Jääkansi kietoo lukijansa tarinaan, joka irrottaa vasta, kun kaikki päättyy.
Hanna Haurun (s. 1978) tekstissä sanat ovat harkittuja, lauseet jämäköitä. Lukija jää kiinni tapahtumiin, jotka järkyttävyydessään ja koruttomuudessaan koskettavat. Jääkansi on Hanna Haurun kahdeksas teos.
Eno palasi lautalootassa, silloin äiti itki. Mutta ei sen jälkeen.
Juna-asemalla isää ei näy, isä jäi sotaan. Isän tilalle junasta astelee vieras mies, joka ottaa isän paikan. Sota on jättänyt mieheen jälkensä.
Kun pikkusisko syntyy, se on pieni kuin pullakäntty. Kunnantäti hakee sen pois. Nälkä riepoo perhettä ja tyttö raapii pöydän pintaan jämähtäneen puuronkin. Kotimökki muuttuu maanpäälliseksi helvetiksi, josta on päästävä pois.
Elämä sodanjälkeisessä pohjoisen pitäjässä koettelee.
Teos oli oikeutetusti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Suosittelen lämpimästi.
Hanna Hauru: Jääkansi, Like 2017
Lue myös Aikaa mittaavat runot