Liisa Kallio kuvittaa hahmoja lasten ehdoilla

Liisa Kallio loi piirroshahmo Pikku Papun, joka on seikkaillut jo vuodesta 2010. Pikku Papun ansiosta Liisa palkittiin Suomen Kulttuurirahaston lastentaiteen Kylli Koski -palkinnolla vuonna 2010.

Liisa kuvittaa lastenkirjoja erilaisilla tekniikoilla ja tyyleillä.

– Jos saan lapsilukijan intoutumaan kirjastani, on se parasta mitä voi olla. Pikku Papu -kirjasarja on minulle rakas, ja sitä on ihana tehdä. Sen lisäksi kuvitan ja kirjoitan muitakin kirjoja, näin mieli pysyy uteliaana ja avoimena, ja opin koko ajan jotain uutta.

Liisa Kallio innostui kuvittamisesta jo nuorena. Hänelle tarjoutui tilaisuus tehdä ensimmäinen kirjankuvitus, kun hän oli Ylellä freelancergraafikkona. Lastenohjelmat teki joulukalenterin, ja tuottaja pyysi Liisaa animoimaan siihen pieniä hahmoja, tonttuja ja lintuja.

Eppu Nuotion kirjoittama joulukalenteritarina Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus julkaistiin myös kirjana, ja kustantaja tilasi Liisalta sen kuvituksen. Kirja pääsi Finlandia Junior -palkintoehdokkaaksi, ja siitä Liisa tiesi olevansa oikealla tiellä.

Nyt pitkän ajan jälkeen Eppu ja Liisa tekevät taas kirjoja yhdessä. Työn alla on ensikirjasarja, jonka ensimmäinen kirja ilmestyy keväällä.

Vauva-arjesta se lähti liikkeelle

Liisa Kallion ideat kirjoihin syntyvät arjen keskellä. Kävely, lenkkeily tai uiminen ovat hyviä tapoja hyräyttää aivot käyntiin. Joskus idea voi tulla unissakin.

– Öiseen aikaa ideat yleensä tuntuvat valtavan hienoilta ja ihmeellisiltä, vaan aamulla ne kutistuvat ja haalistuvat. Silti, joskus öinen idea kantaa vielä aamulla. Siitä tiedän, että sen täytyy olla aika hyvä.

Ensimmäisen oman kuvakirjan Liisa teki esikoisen syntymän jälkeen. Tuo kirja, Meidän oma Nuppulotta, kertoi – kuinkas muutenkaan – perheen vauva-arjesta.

Pitkään Liisan kirjoissa seikkaillut Pikku Papu on kilpikonna.

– Meillä on kotona sen esikuva, pieni kreikankilpikonna, ja siksi tuo pikku Papu on läheinen. Toinen suosikkini kirjan hahmoista on Hannu leppäkerttu. Se on vähän särmikkäämpi tyyppi, ja ulkonäöllisesti olen pelkistänyt sen niin simppeliksi kuin mahdollista. Kun olen pitänyt työpajoja lapsille, joissa väritetään kirjan hahmoja, on Hannu ollut aina suosituin.

Liisa Kallio luo värejä lasten iloksi

Lastenkirjojen vahvat värit pysyvät pääasiassa lastenkirjoissa, vaikka Liisan kotoakin niitä jonkin verran löytyy. Hän haluaa antaa kirjojen hahmoille väriä nimenomaan siksi, että kirjat ovat lasten luettaviksi ja katsottaviksi tarkoitettuja: lapset ansaitsevat väriä ja iloa maailmaansa.

– Olen alkanut piirtää kuvia aikuisillekin, ja osa niistä on mustavalkoisia, hiilellä piirrettyjä. Monokromaattisen kuvan tekeminen on oivaa vastapainoa väri-iloittelulle. Se auttaa pelkistämään asioita ja löytämään ytimen tunteesta tai tilanteesta, jota piirtäessäni kulloinkin tavoittelen.

Mustavalkoisista kuvista huolimatta keltainen väri antaa Liisalle energiaa varsinkin näinä harmaina marraskuun päivinä.

– Puiden keltaiset lehdet ovat uskomattoman kauniita. Ne kykenevät valaisemaan harmaan päivän, kun hehkuvat pimeässä katulampun valokeilassa kirkkaina pilvinä.

Runojen ja musiikin riemua

Kylli Koski -palkinnon lisäksi kirjailijan uralle mahtuu muitakin kohokohtia. Yksi niistä on Pikku Papun Orkesterin konsertti huvilateltassa pari vuotta sitten. Orkesterilaiset esittivät Liisan kirjoittamia runoja, jotka he olivat säveltäneet ja sovittaneet lauluiksi. Huvilateltta oli loppuunmyyty. Lavan edessä tanssi valtava joukko lapsia, ja lavan takaseinälle heijastettiin Liisan tekemiä kuvia isoon kokoon.

– Yksin kammiossaan kirjoittavalle ja kuvittavalle työmyyrälle oli uskomattoman ihanaa istua keskellä yleisöä ja nauttia siitä innostuksesta ja ilmapiiristä, joka huvilateltassa vallitsi.

Liisa Kallio: Pikku Papun ystävät, Tammi 2020.

Lue myös:

Luonnossa tapahtuvat muutokset näkyvät Ulla Sainion sadussa

Pieneen ihmiseen mahtuu paljon tunteita. Tunteiden tunnistamisen ja käsittelemisen opettelun kautta lapsi oppii hyvän mielen taitoja, joista on hyötyä päivittäin koko elämän ajan.