Luonto hoitaa ja metsäretki opettaa

Perhe Metsä matkasi Nurmijärven Klaukkalasta telttaretkelle Jäämeren rannalle. Vesi taisi olla kylmää, koska Talvikki Lyytinen muistaa retken vieläkin niin hyvin. Useimmiten lapsuusperheen retket ulottuivat kuitenkin lähimetsään. Siellä hän oppi tunnistamaan kasveja ja lintuja.

– Ei niiden opettelua varten metsään menty. Samalla sitä oppi, kun retkeiltiin ja patikoitiin ja lintuja ja kasveja tuli matkanvarrella vastaan. Mutta ennen kaikkea opin rakastamaan luonnossa oleilua, jopa niinä harmaanvaljuina tihkusadepäivinä.

Luonnon ihmeitä Talvikki Lyytinen oppi myös Vihdissä Hiidenveden rannoilla. Siellä hän retkeili lapsuusperheen kanssa, ja isovanhempien kanssa hän kävi soutu- ja uintiretkillä. Luonnonvesissä tyttö oppi uimaan ja soutaminenkin alkoi sujua, telttailuun löytyi ihania kallioisia rantoja ja talvella hiihtäjät sivakoivat jäätä pitkin.

– Jäällä opin, kuinka tuuli vaikuttaa kylmän tunteeseen. Joskus piti kääntyä jo aiottua aiemmin takaisin, kun poskia uhkasi paleltuminen. Toisaalta keväämmällä saatoin tuntea auringon lämmittävän vaikutuksen.

Talvikin isovanhemmat arvostivat luontoa. Isoisä ja -äiti maalasivat upeita maisemakuvia ja varsinkin isoisä teki pitkiä kävelyretkiä. Mummi rakasti kasveja upeassa rehevässä puutarhassaan.

– Mummilani vieressä kasvoi valtava koivu, jonka taimen mummini oli pienenä tyttönä istuttanut. Vieläkin käymme Vihdissä yleensä lasten kanssa ainakin muutaman kerran kesässä.

Kesällä ongelle tai telttailemaan

Nykyisinkin Talvikki Lyytinen irtautuu arkikiireistä luonnossa. Mukaan haluavat myös 11- ja 13-vuotiaat lapset, jotka ovat retkeilleet pienestä pitäen.

Telttaretki vaatii vähän enemmän vaivaa ja valmistautumista, mutta se kannattaa, Talvikki kertoo. Varsinkin lapsille yöpyminen teltassa on suuri elämys. Kaikki teltan sisään kantautuvat metsän äänet lisää jännittävyyttä: tuulen humina, yölaulajat, kaikki risahtelut ja rasahtelut.

Talvikille tulee mieleen kerta, jolloin hänen poikansa oli kaverinsa kanssa nukkumassa kesäyötä teltassa.

– Heräsivät ääniin ja kurkkasivat hiljaa teltan raosta ulos. Siinä ilves liikuskeli aivan lähellä.

Yöretkelle kokenut retkeilijä suosittelee varustautumaan huolella, ettei illan ja yön viileys pääse yllättämään: pakkaa mukaan yöasu, jossa on pitkät hihat ja lahkeet, sukat sekä villapaita.

Onkiretkellä Talvikkia ja lapsia viehättää kohon liikkeiden seuraaminen ja laineiden liplatus. Kalansaaliin odottelu on niin lapsista kuin aikuisistakin jännittävää puuhaa.

Kuitenkin hänen mielestä yksi elämys on  yli muiden.

– Keskiyöllä paistavan auringon katseleminen Lapin luonnon keskellä on yksi mieleen painuneimmista luontomuistoista.

Vaikka toukokuun kylmyys ei vielä houkuttele ongelle, kesän lämmössä onkiminen on kivaa. Silloin Talvikkia ja lapsia viehättää kohon liikkeiden seuraaminen ja laineiden liplatus. Kuva Talvikin kotialbumista.

Syksyn vähenevä valo

Syksyllä Talvikki Lyytinen ihastelee puiden lehtien uskomattoman kirkkaita värejä ja nauttii syysilman ihanasta kirpeydestä. Hän seuraa, miten metsä ja muu luonto hiljenee vähitellen, kun linnut muuttavat etelään ja siilit kömpivät talvipesiinsä. Suuret muuttolintujen parvet taivaalla tekevät vaikutuksen.

Syksy tuo tullessaan myös kesän leikeistä poikkeavat vesileikit.

– Lätäköissä loiskuttelunkaan ei tarvitse olla pelkästään kevään riemuja, vaikka syyssäässä toteutettuna se onkin melko viileää puuhaa.

Vähenevä valo tekee luontokokemuksista erilaisia – ja jännittäviakin.

– Piiloleikki pimeässä on hauskaa ja pimeys antaa mahdollisuuden piiloutua eri paikkoihin kuin päivänvalossa. Kun kuutamon kalpeassa valossa kylpevä metsä aukeaa ympärillä, mielikuvitus laukkaa ja arki ympärillä tuntuu kaikkoavan.

Parhaat metsäleikit

Talvikki Lyytisen mielestä parhaita metsäleikkejä ovat:

Ötökkäsafari

Siinä tulee ihasteltua pienimpiäkin ötököitä. Tarkan safarilaisen on mahdollisuus löytää paljon erilaista ja kiehtovaa katseltavaa. Mikä ötököistä on vikkelin? Kuka huomaa hämähäkin kauniin selkäkuvion? Ötökät eivät ole ällöjä, vaan oikeastaan aika mahtavia otuksia.

Etana-jahti

Lähde lämpöisen kesäsateen jälkeen luontoon etsimään etanoita, kotiloita, lieroja ja muita märänsään eläimiä. Kuinka monta onnistutte löytämään? Entä huomaako kukaan iloisesti loikkivaa sammakkoa?

Käpykisa

Käpyjen avulla osallistujat käyvät tarkkuusheittokilpaa heittämällä käpyjä erikokoisiin maahan piirrettyihin ympyröihin.

Hippaleikit

Erilaiset hippaleikit kuten Varjonmetsästäjä, jossa yksi leikkijöistä yrittää napata muiden varjon hyppäämällä tai astumalla sen päälle tai Älä vain sano… -hippa, jossa hipalta voi pelastautua sanomalla jonkin metsäneläimen. Samaa eläintä ei kuitenkaan saa käyttää kahdesti ja se leikkijöistä, joka hätäpäissään huudahtaa yhdessä sovitun älä vain sano -eläimen jää heti uudeksi hipaksi.

Metsälaulu

Valitkaa kaikille tuttu laulu, jonka sanoitatte omin itse keksityin sanoin. Sanat ja tunnelman haette metsästä. Eikä sävelkorvaa tarvita, ilman kultakurkkuakin saa laulaa.

Metsänpeikko käskee

Yksi leikkijöistä asettuu metsänpeikoksi muiden leikkijöiden eteen. Peikko ilmoittaa, mitä muiden pitää tehdä: hypi yhdellä jalalla, mene kyykkyyn, tanssi tai vaikka tömistä. Peikko voi myös yrittää keksimillään liikkeillä naurattaa muita niin, etteivät pysy perässä.

Syyslehtien koppari

Tuulisena syyspäivänä voit kokeilla, onnistutko sieppaamaan putoilevia lehtiä. Sopii myös aikuisille! Kokeile myös syyslehdillä askartelua, rentouttavaa luovaa puuhaa aikuiseenkin makuun.

Lisää vinkkejä Talvikki Lyytisen kirjassa Metsäretki – Lasten kanssa luontoon. Karttakeskus 2020.

Koronaviruspandemia on kaventanut monen suomalaisen arjen kotiin ja sen läheisyyteen. Tähän sosiaalisen eristäytymisen ja koronavirusepidemian aiheuttamaan stressiin moni on jo löytänyt lääkkeeksi luontoliikunnan, eikä suotta, sillä luonnolla on todettu olevan monia stressiä lievittäviä vaikutuksia. Lue Merike Ojalan ja Elina Lindbergin artikkeli Luontoliikunnasta apua mielen ja kehon hyvinvointiin