Maarit Tyrkkö käsi sydämellä

Maarit Huovinen, olet ollut haamukirjoittajana Tauno V. Mäen kirjassa ”Iloista kyytiä päämiehen mukana kairassa ja tunturissa” (Otava, 1975). Siinä liikutaan paljon ulkoilmassa – mikä oli luonnon vaikutus UKK:n terveyteen?

– Luonnossa liikkuminen vaikutti presidentti Kekkoseen henkisesti ja fyysisesti virkistävästi. Toisaalta hän nautti esimerkiksi hiihtämisestä aurinkoisella säällä Seurasaaren jäällä tai Lapissa. Ja toisaalta hän kertoo, että jo nuorena poikana hänen teki mieli lähteä ulos, kun satoi ja tuuli. Myräkkä sää oli haaste, siihen piti syöksyä, sitä ei auttanut mennä piiloon.

– Presidentti on myös kertonut, miten hänen ajatuksensa – ja varmaan myös sydämensä – lepäsi, kun sai hiihtää kauniissa Lapin tunturimaastossa ja kiusata omaa kehoaan saavutuksiin. Esimerkiksi noustessaan Porojärven keväthiihtojen aikana Saivaaralle, meno saattoi olla raskasta ja tuskaisaa. Mutta kun hän oli kavunnut huipulle, saavuttanut päämääränsä, silloin hän oli saattanut havaita, että jokin häntä pitkään kiusannut asia oli ratkennut. Alitajunta oli työskennellyt ilman, että ajatus olisi sitä painanut. Pelkkä fyysinen ponnistelu oli tuottanut henkisen voiton.

– Hiihto- ja eräretkillä vaeltaminen luonnossa oli aina retken päällimmäinen tarkoitus. Jotta se toteutui, jotta kunto kesti, tuli ravinnon olla maittavaa ja terveellistä. Presidentin suosikkiruokia erämaassa olivat paikalliset tuotteet: erämaan kalat ja linnut. Niitä tuotiin myös kotiin Tamminiemeen ja tarjottiin sinne kutsutuille vieraille.

– Kun Lapissa keskityttiin hiihtämiseen ja jään alta kalastamiseen, niin Keski-Suomessa ohjelmassa oli kesäisin Siikakoskella heitteleminen ja taimenten sekä harrien narraaminen. Siellä myös käytiin nuotalla ja nautittiin kesäisestä järvimaisemasta. Jo pelkästään kauniin, sinisen järven näkeminen teki hyvää sydämelle – ja jos päivän päätteeksi saaliina oli useampi kookas kala, niin sitä parempi oli mieli.

– Luonnon, kehon rasittamisen ja hyvän ravinnon lisäksi sydäntä pitivät kunnossa tuttu kaveriporukka, vapaa seurustelu ja hyvä huumori. Rentoutuminen ja vapaus. Tuttujen asioiden toistuminen, iloinen laulu ja nauru. Kaikki ne olivat oivallisia sydänvoiteita.

Maarit, kerrot kirjassasi ”Tyttö ja nauhuri” (WSOY, 2014) miten presidentin kuntoa ylläpidettiin kesällä 1975 ETYKin lähestyessä. Miten?

– ETYKin lähestyessä lääkintöneuvos Rikhard Sotamaa otti asiakseen presidentin kunnon kohottamisen ja ylläpitämisen. Hänen lääkkeitään olivat aurinko, Konnevesi, Siikakoski, Käpysaari ja kalastaminen. Ohjelmaan Laukaassa Rikke ja Aimi Sotamaan kotona kuuluivat myös juoksu- ja kävelyretket Peurungan kuntoutuslaitokseen, missä oli mahdollisuus saunoa, uida ja saada hierontaa.

– Laukaassa oli myös Aimin herkulliset lounaat ja illalliset. Niillä syötiin usein kalaa ja metsän riistaa. Lisänä oli usein sieniä ja lähes aina jälkiruokana jollakin tavalla tarjottuja marjoja – tai hedelmiä. Aimin bravuureita olivat koivunkantosienikeitto ja vesimelonin sisään tehty hedelmäpommi. Rikke tarjoili mielellään graavia lohta ja lintupaistia – mutta myös todellisten miesten herkkuja, kuten lahnan poskea tai hirventurpaa. Kaikki herkullisia sydänruokia oikein valmistettuina.

– Eikä Aimi unohtanut koskaan salaattia, jonka kastikkeena oli usein sitruunamehua.

– Liikunta, hyvä seura ja maittava ruoka olivat myös hyvän yöunen takuuna. Tällaisena viikonloppuna sydän ja mieli lepäsivät ja olivat valmiita uusiin ponnistuksiin, Maarit Huovinen kertoo.