Työstressi vei eläkkeelle – mielen haavat paranevat hitaasti

Lähellä Mikkeliä sijaitsevan mökin Kari ja Riitta-Maija Paavilainen rakensivat ruuhkavuosien keskellä, hieman ennen Karin sairastumista. Nyt mäntymetsien reunassa kesäpäivä tarjoaa luonnon vaihtuvaa näytelmää, aurinkoa, sadekuuroja ja myrskyn jälkeistä rauhaa. Siellä täällä kalat pulahtavat järven tyyntyneeseen pintaan. Elämä mökillä on huoletonta, puuhailua ja oleilua lasten ja lastenlasten kanssa.

– Kun olisin ymmärtänyt huolettomuuden nuorenakin, mutta olin työnarkomaani, Kari sanoo.

Nuorena Kari haki rautakaupan varastoon töihin, mutta päätyikin myyjäksi. Hän oli kova puhumaan, piti asiakkaistaan ja asiakkaat hänestä. Kauppaa syntyi.

– Ei mennyt kauaa, kun ylenin ensin osaston hoitajaksi ja myöhemmin vastaamaan koko rautakaupan työkalupuolesta.

Työmäärä ja vastuu kasvoivat huomaamatta. Kari matkusti eri puolilla maailmaa, hankki ruohonleikkureita Italiasta ja kävi tehdaskäynneillä Saksassa. Aina kun mahdollista, hän oli myös palvelemassa asiakkaita Mikkelin liikkeessä. Kesämökkikin rakennettiin.

– Tein töitä hurjan paineen alla. Möin ja ostin lisää myytävää. Työt tulivat kotiin asti ja yömyöhät tein tarjouksia rakennusliikkeille, kouluille ja teollisuuteen.

Parikymmentä vuotta mies painoi työelämässä täysillä. Työstressi vaivasi. Sitten tuli pysähdys.

– Oli vapaapäiväni, kun tunsin kuristavaa tunnetta kaulassa ja käsivarressa. Anoppi oli keräämässä pihavadelmia ja tuli kysymään vointiani ja kysyi, oliko minulla nitroja. Eihän minulla ollut, olin reilu 40-vuotias!

Kari sai anopilta nitron ja olo helpottui. Silti tilanteen vakavuutta ei kukaan täysin ymmärtänyt. Seuraavana yönä kivut alkoivat uudelleen ja Karille tuli kiire lääkäriin.

– Sydän oli jo yhdestä kulmasta kuoliossa, mutta tukokset saatiin hoidettua liuottamalla. Onni oli matkassa, Kari muistelee.

Terveellinen ruoka on Paavilaisen perheessä periytynyt lapsenlapsille asti. Vesimelonin leikkaaminen vaatii hieman voimaa.

Pitkittynyt työstressi vei sairaseläkkeelle

Lasten kikatus kuuluu metsän reunasta. Osa Karin ja Riitta-Maijan lapsenlapsista on mökillä mukana. Kaksi nuorinta, viisivuotiaat serkukset, ovat ihastelemassa valtoimenaan kasvavia mustikan varpuja.

– Ensimmäisen kohtauksen jälkeen olin kolme kuukautta pois töistä, kunnes palasin oravanpyörään. Työstressi jatkui. Sitten meni kolme vuotta, kunnes tuli seuraava kohtaus. Kolmas kohtaus olikin jo sitten paha, sen jälkeen en enää palannut työelämään.

Kolmannella kerralla ambulanssi vei Karin suoraan Mikkelistä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Kahden ohituksen leikkaus muuttui nopeasti viiden ohituksen leikkaukseksi. Tilanne oli hankala.

– Ajattelin, että jos osani on jäädä pöydälle, hyväksyn sen. Meitä tuotiin Mikkelistä silloin kolme samalla kyydillä sydänoperaatioon Kuopioon. Yksi sille reissulle jäi, minä sain jatkoaikaa, Kari sanoo mietteliäänä.

Karin jalasta otettiin ohitukseen sopivia suonia. Leikkaushaava ylti nilkasta korkealle sääreen ja toinen haava oli koko rinnan myötäinen. Viikon päästä leikkauksesta Kari siirrettiin Mikkelin sairaalaan, siellä hän oli vajaan viikon ennen kotiutumista.

– Elämä muuttui radikaalisti, olin ollut työorientoitunut, vilkas, sosiaalinen ja pidin asiakkaista. Kyllä siinä paljon nieltävää oli, kun 47-vuotiaana en enää päässyt työelämään.

Kun Kari oli kotiutunut sairaalasta, vierailulle tuli sydänkuntoutusohjaaja Marjatta Tervaniemi. Hänelle Kari kertoi, kuinka liikkuminen oli alkanut hiljalleen sujumaan. Mies kiersi korttelia ja käveli kotikadun pätkää, sen mitä jaksoi.

– Pahin oli kuitenkin se, että sairastuminen vaikutti psyykkeeseen. En pystynyt keskittymään oikein mihinkään ja mieliala oli hyvin maassa. Se oli kova paikka, Kari muistelee ääni väristen.

Kari on vetänyt Mikkelin sydänkerhoa 20 vuotta. Kevään aikana aktiivinen mies jättää kerhotoiminnan ja keskittyy jatkossa läheisiinsä.

Terapia antoi voimaa

Sydänkuntoutusohjaaja suositteli Karille käyntiä psykologilla, koska tiedossa oli, että sydänoperaatiot koettelevat myös psyykettä. Psykologin luona Kari kävi joka toinen viikko vuoden ajan. Tapaamisissa käytiin läpi koko elämänkaari lapsuudesta työelämää ja sairastumiseen.

– Kerroin työtahdista, paineista ja siitä kuinka kovasti olisin halunnut jatkaa työelämässä. Nyt sydän ei antanut siihen enää mahdollisuutta ja se piti hyväksyä.

Leikkauksen fyysiset haavat parantuivat, mutta mielen haavojen kanssa Kari teki töitä pitkään. Psykologilta Kari sai vinkkejä ja tukea siihen, miten selvitä eteenpäin ja hän ymmärsi, että energia piti suunnata perheeseen ja omaan hyvinvointiin. Karin sairastelun aikaan myös Riitta-Maija sairastui ja kävi läpi rankkoja hoitojaksoja.

– Olimme molemmat kotona toipilaina ja aloimme miettimään, mitä tässä elämässä tekisi. Paikoilleen emme halunneet jäädä, Kari muistelee.

Työelämässä Kari oli ystävystynyt erään maanviljelijän kanssa ja vuosien ajan vieraili usein perheineen miehen luona. Kun ystävästä aika jätti, oli Karille yllätys, että perheetön mies testamenttasi hänelle kotitilansa. Vanha maatalo ennätti kuitenkin olla pitkään tyhjillään. Talon katot olivat rikki ja seinät vinossa.

– Toipilasaikana aloimme etsimään rahaa talon kunnostamiseen. Remontin tekemisestä tulikin henkireikä.

Vanhan maatilan päärakennus oli 20 metriä pitkä ja siellä oli myös navetta. Rautakankien, riimujen ja taljojen avulla Kari ja Riitta-Maija apumiehineen alkoivat suoristamaan ensin sokkelia, sitten korjaamaan kattoa ja seiniä.

– Kaiken tarmon sai purkaa remonttiin, mutta yhtään enempää ei tarvinnut puristaa kuin jaksoi, Kari muistelee.

Karin perhe sai vuosien jälkeen talon remontin valmiiksi ja se laitettiin vuokralle. Hiljalleen elämä asettui uomiinsa. Kari löysi kuoroharrastuksen ja aloitti vertaistyössä Mikkelin sydänkerhossa, jonka puheenjohtajanakin hän toimi vuosikausia.

– Nyt on lopulta tullut aika sanoa kiitos sydänkerholle! Nyt keskityn läheisiin. Se ilo, jonka vaimo, lapset ja lapsenlapset elämääni tuovat, on niin suurta, etten enää hetkeäkään halua sitä menettää.

Karin ja Riitta-Maijan kesämökki on nykyään yhden heidän lapsensa omistuksessa. Perintösuunnittelu tehtiin neljä vuotta sitten. Aikanaan maa kuului Karin isälle.

Vinkit masennuksen hoitoon

Joka viides sepelvaltimotautiin sairastunut kokee voimakasta masennusta. On normaalia, että mieliala heittelee suuren sydänoperaation jälkeen jonkin aikaa. Omaa mielen vointia voi parantaa pienilläkin arjen toimilla.

1. Nuku hyvät yöunet, ulkoile, tapaa ystäviä.

2. Puhu tunteista ja kokemuksista läheisten tai vertaistukihenkilön kanssa.

3. Keskustele ammattilaisen kanssa, se tukee mielialan paranemista.

Hyvää tietoa saat paikalliselta sydänyhdistykseltä ja sydänkuntoutusohjaajalta.

Terveyskeskuksissa, työterveyshuolloissa ja sairaaloissa on mahdollista tavata psykiatrista sairaanhoitajaa tai psykologia.

Työkaluja mielen hyvinvointiin löydät Mielenterveystalosta.

Työterveyslaitos: Työstressi-artikkeli

Perintösuunnittelu kannattaa

Kari ja Riitta-Maija päättivät neljä vuotta sitten jakaa omaisuuden aikuisten lasten kanssa. Sillä he varmistivat, että kaikki olivat saman pöydän ääressä päättämässä perinnöstä. He sopivat kuka ottaa vetovastuun mistäkin osasta perintöä.

Perintösuunnittelulla on mahdollista itse päättää, miten omaisuus perillisten kesken jaetaan. Suunnittelussa kannattaa huomioida veroseuraamukset, jotka vaihtelevat riippuen siitä, miten perintö jaetaan. Ennakkoperintö on paras keino lasten tasapuolisen kohtelun kannalta, siinä jokaisen toiveet on mahdollista huomioida.

Perittävä voi jakaa perintönsä tai osan omaisuudestaan jo ennen kuolemaansa, esimerkiksi ennakkoperintönä tai lahjana. Kolmen vuoden aikana verottomana lahjana voi lahjoittaa 4999 euroa tai sen arvosta muuta omaisuutta. Perilliselle annettu tavallista suurempi lahja on ennakkoperintö, joka huomioidaan vainajan kuoleman jälkeisessä perinnönjaossa. Perittävällä itsellään on mahdollisuus vaikuttaa perintönsä jakoon antamalla ennakkoperintöä, lahjoittamalla omaisuuttaan tai tekemällä testamentin.

Helpointa on lahjoittaa rahaa. Sitä kannattaa lahjoittaa kaikille rintaperillisille saman verran samalla kertaa. Lahjoituksen yhteyteen on hyvä ilmoittaa, ettei kyseessä ole ennakkoperintö.

Omaisuutta, vaikkapa kesämökkiä lahjoittaessa, kannattaa itselle jättää kiinteistön hallinto-oikeus. Jos lahja on suurempi kuin 4999 euroa, perillinen maksaa siitä lahjaveroa. Siihen, miten suuri vero on, vaikuttaa lahjoittajan ja hallinto-oikeuden omistajan ikä. Mitä kauemmin perillinen joutuu odottamaan hallintaoikeuden siirtymistä itselleen, sitä pienempi vero on.

Lähde vero.fi

Lue myös:

Ohitusleikkaus kiertää sepelvaltimon ahtauman

Näkymiä sydämen vajaatoiminnan hoidossa

Sepelvaltimotaudin toimenpidehoito