Myötätuntoa itselle ja keholle

Elämänkokemusten myötä opimme ajattelemaan asioita monesta eri näkökulmasta. Harva tulee ehkä ajatelleeksi, että ajattelumme muokkautuu ja kehittyy koko aikuisiän ajan. Myös suhtautumistapamme omaan itseen ja kehoon muuntuvat aikuisiässä. Asia on merkityksellinen, sillä ajattelu- ja suhtautumistapamme vaikuttavat sekä meidän omaan että myös lähipiirimme hyvinvointiin.

Myötätuntoinen suhtautuminen itseen

Useimmat meistä ovat ymmärtäväisempiä ja ystävällisempiä muita ihmisiä kuin itseään kohtaan. Itsekritiikin ja itsensä piiskaamisen eetos on osin kirjoitettu myös kulttuuriimme. Itsemyötätunnolla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että suhtautuu itseensä ystävällisesti ja sydämellisesti. Tämä tarkoittaa, että kohtelee itseään kuin hyvää ystävää, erityisesti vaikeina hetkinä.

Miten toimisit tilanteessa, jossa ystäväsi kertoisi kohdalleen sattuneista vastoinkäymisistä. Halaisitko häntä, laittaisitko käden olkapäälle ja kertoisit huomaavasi ystäväsi kärsimyksen, kuuntelisitko aktiivisesti, tarjoaisitko apuasi, loisitko hyväksyvää tilaa ja osoittaisitko tukeasi? Näin varmasti toimisit ystäväsi kohdalla. Näin toimimalla myös itseäsi kohtaan vähennät henkistä kipuasi. Myötätuntoinen suhtautumistapa itseen lisää myös elämään tyytyväisyyttä ja iloa. Suhtautumistapa voi lisätä rohkeutta elää omannäköistä elämää sekä vahvistaa luottamusta kohdata tulevaisuuden vastoinkäymisiä.

Itsemyötätunto ei ole löysäilyä

Moni voi luulla, että itsemyötätunto tarkoittaa jonkinlaista löysäilyä itseä kohtaan. Tämä on kuitenkin väärä luulo. Tiedetään, että itsemyötätuntoiset ihmiset viivyttelevät vähemmän epämieluisten tehtävien kohdalla, ottavat enemmän vastuuta omista virheistään ja ovat tilanteen vaatiessa myös jämäkämpiä kuin ihmiset, jotka suhtautuvat itseensä kylmemmin ja kriittisemmin. Itsemyötätuntoiset myös kestävät paremmin vastoinkäymisiä. Tämä johtuu siitä, että itsemyötätuntoiset ovat ystävällisempiä itselleen virheiden tai vastoinkäymisten osuessa kohdalla, ja tämän vuoksi he palautuvat näistä kokemuksista nopeammin ja jaksavat yrittää uudelleen. Hyvin itsekriittinen ihminen voi sen sijaan lamaantua vastoinkäymisten myötä.

Itsemyötätuntoon tutustuessa mieleen voi nousta ajatuksia: ”kuulostaapa höttöiseltä” tai ”toimii ehkä jollakin toisella, mutta ei minulla”. Tällaiset ajatukset ovat hyvin tyypillisiä. Kuitenkin pieni uteliaisuus asian suhteen voi avata uudenlaisen näkökulman ja tuoda helpotusta elämän haasteissa.

Itsemyötätunto on taito, jota voi ja kannattaa harjaannuttaa. Tietoinen läsnäolo on itsemyötätunnon ensimmäinen taito. Taidon avulla tulee tietoiseksi myös elämään kuuluvista epämiellyttäviltä tuntuvista asioista ja kokemuksista. Tulemalla tietoiseksi ja kääntymällä näitä kokemuksia kohden, ei etene autopilotilla, vaan saa päätäntävallan itselleen. Eli tällöin voi päättää, miten suhtautuu näihin epämiellyttäviin asioihin. Myötätuntoista suhtautumista oppii harjoittelemalla. Harjoittelu kannattaa ja sen myötä myös itsekriittisen mielentilan voi kohdata myötätuntoisesti.

Kehonkuva muokkautuu aikuisenakin

Ihmisen kehonkuva muodostuu ja kehittyy elämänkulun aikana. Kehonkuvalla tarkoitetaan käsitystä omasta kehosta. Myönteinen kehonkuva näkyy oman kehon arvostamisena ja kunnioittamisena, itsemyötätuntona ja lempeytenä, haluna huolehtia omasta kehosta ja hyvinvoinnista.

Aikuisuudessa kehonkuva on vakiintuneempi kuin lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta muutoksia voi ilmetä matkan varrella. Nämä voivat liittyä elämänmuutoksiin kuten vanhenemiseen, sairauksiin tai elämäntapojen muutoksiin. Lisäksi aikuisen naisen keho muuttuu raskauden ja imetyksen aikana. Merkittävä kehomuutosten aika liittyy myös vaihdevuosiin.

Muutokset voivat aiheuttaa tyytymättömyyttä eli kielteisiä ajatuksia ja tunteita omaa kehoa kohtaan. Käsitys omasta kehosta voi olla valikoitunut eli omassa kehossa kiinnittää huomiota vain tiettyihin osa-alueisiin. Kehon voi kokea myös suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se todellisuudessa on.

Ympäristöstä kumpuavat vaatimukset

Omaa kehoa saatetaan vertailla aikuisiälläkin vallitsevaan kauneusihanteeseen. Median ja kulttuurin luomat ihanteet ja kehokuvasto voivat tiedostamattomastikin vaikuttaa ajatteluumme. Kriittisyys ja vaativuus omaa kehoa kohtaan on voitu oppia jo lapsuudessa kuulemalla vanhempien ihmisten keskusteluja omista ja muiden vartaloista.

Ulkopuolelta tulevat ihanteet voivat muuttua sisäisiksi vaatimuksiksi. Oma keho voi alkaa tuntua puutteelliselta ja riittämättömältä, jos se ei yllä asetettuihin vaatimuksiin. Tyytymättömyys nostaa päätään ja myötätunto omaa kehoa kohtaan unohtuu. Tämä voi johtaa ajatukseen, että on normaalia soimata kehoaan ja painottaa sen puutteita ja vajavaisuuksia.

Nämä tiukassa istuvat kriittiset ajatukset eivät yleensä palvele ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. On lupa miettiä, mistä tällaiset käsitykset ovat peräisin, ja pitääkö niihin luottaa. Tämä ei tarkoita sitä, että kehoon pitäisi suhtautua välinpitämättömästi. Sen sijaan on hyödyllistä pohtia, mikä on pitkällä aikavälillä kehon ja mielen hyvinvointia edistävää.

Myötätuntoinen suhtautuminen itseen nousee esille myös Laura Syväsalmi-Astalan haastattelussa (sydan.fi)