Hyppää sisältöön
Etusivu / Ruoka & Ravitsemus / Omanissa voidaan pulleasti

Omanissa voidaan pulleasti

Omanin elintaso on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana hurjasti. Samalla kun köyhyys on väistynyt, päätään ovat nostaneet länsimaista tutut ongelmat, kuten ylipaino ja diabetes. Omanilaisnaiset ovat nyt jo lihavampia kuin amerikkalaiset.

Mirva Lempiäinen, Tanja Mikkola
Julkaistu 21.8.2015
Päivitetty 10.9.2018

Omanin sulttaanikunnan pääkaupunki Muscat on autoilijan paratiisi. Tämä 1,2 miljoonan ihmisen metropoli levittäytyy noin 40 kilometrin mittaiselle rantakaistaleelle, jota reunustavat jylhän ruskeat vuoret. Eri naapurustojen välillä liikutaan leveää viisikaistaista moottoritietä pitkin – omalla autolla tietysti. Julkista liikennettä ei ole, eikä kävelyteitä. Bensa maksaa noin 30 eurosenttiä per litra.

Valtateitä pitkin huristaessa ei voi olla huomaamatta länsimaalaisten pikaruokaketjujen suurta määrää: Burger King, Fatburger, KFC, McDonald’s, Hardee’s. Niiden nimet on kirjoitettu englannin lisäksi arabiaksi. Jonoa riittää etenkin iltaisin ja viikonloppuisin.

On selkeää, että omanilaiset ovat jättäneet 40 vuoden takaisen köyhyyden kauas taakseen. Sulttaanikulta oli vielä ennen vuotta 1970 muulta maailmalta eristynyt takapajula, jota hallitsi yksinvaltias Taimur Bin Said. Pinta-alaltaan lähes Suomen kokoisessa maassa oli kaksi koulua, kaksi lääkäriä ja 10 kilometriä asfalttitietä. Elinajanodote oli 45 vuotta.

Kaikki muuttui sulttaani Qaboos Bin Saidin syrjäytettyä isänsä. Hän alkoi panostaa koulutukseen ja hyvinvointiin. Nykyisin omanilaiset elävät keskimäärin 75-vuotiaiksi.

YK:n kehitysjärjestö UNDP valitsikin Omanin vuonna 2008 maailman eniten kehittyneeksi maaksi.

Tänään täällä Arabian niemimaalla eletään yltäkylläisyyden aikaa. Nykyomanit shoppailevat länsimaalaisten tapaan valtavissa hypermarketeissa, kulkevat uudenkarheilla autoilla joka paikkaan ja syövät illalliseksi perinteisten riisi- ja kana-aterioiden sijaan KFC:n uppopaistettua kanaa.

Pikaruoka suosiossa

Roskaruuan hurjan suosion Omanissa on huomannut myös Muscatissa englantia opettava espanjalaisamerikkalainen David Lozano, 27.

– KFC on todella suosittu täällä. Asuin ennen Soharin kaupungissa ja entisen asuntoni lähellä sijaitsi KFC. Joka ilta klo 19 aikoihin se oli aivan tupaten täynnä – autot seisoivat jonossa tiellä odottamassa kanaa, hän muistelee.

– Oppilaani kysyivät aina minulta, ”Opettaja, miksi et syö enemmän KFC:tä? Se on herkullista!” Vastasin, että en todellakaan. KFC on kuin yhdensuunnan lippu ruumisarkkuun!

Omanilaisista nyt jo puolet lasketaan lihaviksi tai sairaalloisen lihaviksi. Maan naisista 38 prosenttia on sairaalloisen lihavia, kun taas USA:ssa vastaava luku on 35 prosenttia. Omanin miehistä sairaalloisen lihavia on 27 prosenttia.

– Erityisesti naisten sairaalloinen lihavuus on täällä suuri ongelma. Yhteiskunta painottaa naisen herkkää heiveröisyyttä. Fyysistä työtekoa pitäisi välttää. Moni nainen ei edes aja ajokorttia, vaikka heillä olisi siihen oikeus, ihan vain siitä syystä, että naisia kuuluu ajeluttaa ympäriinsä.

Myös lasten lihavuus alkaa olla huolestuttavissa luvuissa, muscatilaisista 10–18-vuotiaista jo noin 15 prosenttia on ylipainoisia. Lihomistrendiä ei ole hillinnyt edes hallituksen määräämä koulujen makeis- ja limsakielto.

Lozanon mukaan omanilaisten vyötäröiden leviäminen ei ole yllätys.

– Täällä on koettu muutos yhdessä yössä: kaikki ovat vaihtaneet ruumiillisen työn istumiseen, ja ruokavalioon on ilmaantunut täysin vieraita aineita. KFC:n tapainen ruoka on täynnä hormoneita. Tällaisia ei ollut perinteisessä ruokavaliossa 40–45-vuotta sitten, hän miettii.

Tilanne Omanissa ei sentään ole vielä niin synkkä kuin monessa muussa Arabianlahden maassa: Qatar, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Kuwait ja Bahrain kuuluvat kaikki maailman kymmenen lihavimman kansakunnan joukkoon.

Laihdutusklinikalle, mars!

Pikaruokapaikkojen lisäksi Muscatin valkoisten rakennusten hallitsemaa katukuvaa dominoi toinenkin asia: laihdutusklinikat. Niiden neonkyltit kutsuvat parin kilometrin välein poikkeamaan moottoritieltä.

Tohtori Waseem, muscatilaisen Diet & Nutrition Centerin ravintoekspertti, kertoo asiakkainaan olevan sekä miehiä että naisia. Alle 18-vuotiaita ei oteta mukaan toimintaan.

– Meille tullaan kun halutaan laihduttaa, kärsitään sydänongelmista, tai innostutaan luomuruuasta, hän kertoo.

Klinikoilla asiakkaille laaditaan oma ruokaohjelma, ja joiltakin löytyy myös kuntosali. Omanilaiset luottavat tällaiseen ohjattuun painonhallintaan.

– Se on helpoin tapa laihduttaa, kertoo muscatilainen web-kehittäjä Abdulaziz Al Rashdi, 24.

Nuorella miehellä ei ole itsellään ollut paino-ongelmia, mutta ystäväpiirissä kylläkin.

– Kaverini kävi yhdellä klinikalla. Ravintoekspertti laati hänelle oman laihdutusohjelman terveellisine ruokineen, jota hän sitten noudatti, muistelee Al Rashdi.

Aina sekään ei auta pidemmän päälle. Qais Alraisi, 34, on muscatilainen toimistotyöntekijä, jolla on kokemusta painonhallinnan haasteista.

– Kerran laihdutin ravintoekspertin kanssa. Laihduin silloin todella paljon. Sitten aloin taas löysätä otetta ja lihoin takaisin, mies harmittelee.

Hänen onnekseen omanilaismiesten perinneasu, valkoinen dishasa-kaapu, peittää vatsamakkarat hyvin alleen. Saman tekee naisten musta abaya-kaapu. Sen alla kelpaa piilotella liikakiloja, vaikka toki tiukkojakin versioita katukuvassa näkyy.

Abdulaziz Al Rashdi kertoo omanilaisnaisten koittavan hoikentua usein ennen häitä. Muuten painolla ei ole niin väliä.

– Laihuus ei ole mikään ykkösprioriteetti. Moni lihoo häiden jälkeen. Diabetes toki huolestuttaa ihmisiä, sillä sitä on täällä paljon. Televisiossa varoitellaan siitä ja meitä kehotetaan syömään terveellisesti välttääksemme tämän taudin.

Omanissa on maailman kahdeksanneksi korkeimmat diabetesluvut. Väestöstä arviolta 13 prosenttia on diabeetikkoja, ja pääkaupunkilaisista 17 prosenttia. Työn puolesta usein matkalaukkuelämää viettävä Alraisi ei haluaisi lisätä itseään tilastoihin. Siksi hän aikoo taas ottaa itseään niskasta kiinni.

– Painonhallinta on elämän mittainen asia, pitää ottaa uusi elämäntyyli. Sitä ei voi vain tehdä vähän aikaa, vaan sen pitää kestää koko elämän ajan, hän pohtii.

Hän kertoo olleensa aikaisemmin pikaruuan suurkuluttaja, suosikkeinaan McDonald’s ja KFC.

– Nykyisin oikein välttelen niitä, en ole syönyt niissä pitkään aikaan. Nyt jos minulla on nälkä, käyn Subwayllä. Se ei ole roskaruokaa, ja mukana tulee myös vihanneksia.

Hän uskoo muidenkin omanilaisten seuraavaan pikkuhiljaa perässä.

– Viime aikoina ihmiset ovat tulleet valveutuneemmiksi. Monet naiset käyvät kuntosalilla, miehet ovat laihdutuskuurilla. Ihmiset välittävät terveydestään enemmän nyt kun he ovat koulutettuja.

Myös Omanin hallitus on yrittänyt saada kehitystä kääntymään parempaan suuntaan. Se on luonut Maailman Terveysjärjestön suositusten perusteella ruokaympyrän ja toteuttanut kansallisen ohjelman ravitsemustottumusten parantamiseksi.

Al Rashdin mukaan kyse ei suinkaan ole yrittämisen puutteesta.

– Ihan hiljattain terveysministeriö järjesti terveysaiheisen näyttelyn. Silloin tällöin he pitävät omanilaisille puheita tai tulevat kouluihin kertomaan terveellisestä ruuasta ja hyvistä elintavoista.

– Hallitus yrittää parhaansa, mutta perheet eivät ajattele asiaa ennen kuin tulee ongelmia, hän pohtii.

Perinteinen lounas on vielä voimissaan

Perinteisesti omanilaisen keittiön kulmakivenä on ollut riisi, jonka kanssa tarjotaan kalaa, lammasta, lehmää tai kanaa. Lounasaikaan kotiruoka onkin edelleen suosiossa, kertoo muscatilainen kirurgi Ali Mohamed, 30.

– Pikaruokaa syödään enimmäkseen illallisaikaan tai viikonloppuisin, jolloin pikaruokaravintolat ovat aika täynnä.

– Jos et syö lounaalla riisiä, sitä ei voi kutsua lounaaksi. Se on tyypillinen ajatusmalli Arabianlahden maissa. Jos tarjolla ei ole riisiä ja jotain sen kanssa, emme pidä sitä lounaana ollenkaan, hän nauraa.

Possua islamilaisessa maassa ei tarjoilla koskaan. Kaikista perinteisin omanilainen liharuoka on nimeltään Shuwa.

– Meillä on hyvin erikoinen tapa valmistaa tätä lihaa vanhojen perinteiden mukaan: Kaivamme maahan reiän, ja sitten hautaamme lihan hiilien päälle. Annamme sen olla siinä 72 tuntia. Yleensä kodeissa tämä tapahtuu tynnyrin sisällä, jonne laitetaan santaa, selittää Mohamed.

Hänellä on vaimonsa kanssa yksi lapsi, villinä jaloissa pyörivä nelivuotias Tawfiq-poika. Toinen lapsi syntyy piakkoin. Toisinaan Mohamed joutuu hillitsemään Tawfiqin mielitekoja.

– Hänen suosikkiruokaansa ovat hampurilaiset. Hän saa sellaisen kerran kahdessa viikossa. Yritämme tasapainotella – pikaruoka ei ole hyväksi terveydelle, eikä ole hyvä että hän tottuu siihen jo nyt. Onneksi hän on hyvin aktiivinen, Mohamed kertoo.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi