Hyvä sydän pitää kehon terveenä ja toimintakykyisenä
– Koko kehoa voidaan pitää kunnossa, kun hoidetaan verisuonia, muistuttaa professori Timo Strandberg. Hän puhuu sydän- ja verisuonisairauksien ja muistisairauksien yhteydestä huhtikuussa Espoon Sydänmessuilla.
Dementiaa on opittu pelkäämään, mutta Timo Strandberg muistuttaa, että dementia on muistisairauden loppuvaihe, jota voidaan useimmiten ehkäistä tai lykätä myöhemmäksi elintavoilla. Myös muita vanhuusiän sairauksia, kuten hauraus-raihnausoireyhtymää eli gerasteniaa, kaatumisia ja osteoporoottisia murtumia, kroonista kipua ja inkontinenssia on mahdollista ehkäistä samalla kun ehkäistään sydän- ja verisuonisairauksia.
Useimpia muistisairauksia on mahdollista ehkäistä
– Yleensä ajatellaan kognitiivisten vaikutusten tulevan suurista suonista, joihin tukokset tekevät sydän- ja aivoinfarkteja. Verisuoniperäinen eli vaskulaarinen muistisairaus on ajateltu perinteisesti niin, että infarkti on tullut sellaiseen kohtaan, joka vaikuttaa muistiin ja voi tehdä oireita saman tien, Strandberg kertaa.
– Mutta sitten on nämä pienet suonet. Pienten suonten tauti ei ilmene sillä hetkellä, kun yksi pieni suoni menee tukkoon. Vaikutus tulee kumulatiivisesti, kun tukkeumia tulee vähitellen. Ne näkyvät sitten magneettikuvissa valkean aineen muutoksina, mikromuutoksina, pieninä pilkkuina. Kun niitä on riittävästi tietyssä kohdassa, se vaikuttaa aivojen tietojenkäsittelyyn.
Suurien suonien tauti on klassinen vaskulaarinen dementia, pienten suonten vaskulaarinen tauti taas näyttäisi usein olevan mukana Alzheimerin taudissa. Tämä sekamuoto on ehkä kaikkein yleisin muistisairaus.
– Valtaosa muistisairauksista on vanhuusiän sekamuotoa. Olen käyttänyt siitä nimitystä krooninen aivojen vajaatoiminta. Siinä on kyse enemmän toiminnanohjauksen häiriöistä. Geneettistä, amyloidiproteiinin kertymiseen liittyvää Alzheimerin tautia on ainoastaan pari prosenttia, mutta tämän tautimuodon me tunnemme parhaiten mm. elokuvista.
Suomalainen FINGER-tutkimus osoitti vakuuttavasti, että kognitiivista toimintakykyä on mahdollista ylläpitää vielä vanhuusiässä yhdistämällä liikuntaa, ruokavaliomuutoksia, toimintakykyä ylläpitävää harjoittelua ja valtimotautiriskien hallintaa. Tavanomaista elintapaneuvontaa saaneella ryhmällä oli peräti 31 prosenttia suurempi riski muistitoimintojen heikkenemiseen kuin tehostettua elintapaohjausta saaneilla.
Timo Strandberg muistuttaa, että dementia on muistisairauden loppuvaihe, jota voidaan useimmiten ehkäistä tai lykätä myöhemmäksi elintavoilla. Kuva: Tiina Eloranta
Hauraus ja raihnaus eivät kuulu normaaliin vanhenemiseen
Muistisairauksien ohella gerastenian ehkäisy on gerontologian toinen suuri tutkimusalue, jota Timo Stranberg on itsekin tutkinut.
Strandberg kertoo uudesta suuresta brittiläisestä biopankkiaineistosta, jossa on paljon potilaita. Aineisto jaettiin tupakoinnin, kolesteroli-, verenpaine- ja verensokeritason, painoindeksin ja fyysisen aktiivisuuden perusteella pienen, kohtalaisen ja suuren riskin luokkiin. Havaittiin, että sydän- ja verisuonitautiriski ennusti myös muistisairauden, haurastumisen, kaatumisten, murtumien ja kroonisen kivun ilmaantumista.
Helsingin yliopisto on mukana Strandbergin johdolla suuressa eurooppalaisessa SPRINTT-kuntoutustutkimuksessa, jossa selvitetään säännöllisen liikunnan ja ravitsemusohjauksen vaikutuksia toimintakykyyn ja lihaskadon etenemisen ehkäisyyn. Liikkumiskyvyn ylläpitäminen on tärkeää, koska siten voidaan katkaista haurastumiseen johtava kierre ja pysyä omatoimisena.
Kaksivuotisen tutkimuksen kohderyhmänä ovat sellaiset yli 70-vuotiaat, joilla on jo hieman vaikeuksia liikkumiskyvyssä ja esimerkiksi laihtumista tai uupumusta ilman selvää syytä. Osallistujat on arvottu kahteen ryhmään, joista toiseen kuuluvat saavat yksilöityä ravitsemusneuvontaa, käyvät heille järjestetyssä liikuntaryhmissä ja toteuttavat kotiharjoitteluohjelmaa. Toiselle ryhmälle järjestetään terveys- ja hyvinvointiaiheisia luentoja. Kaikki osallistujat saavat säännölliset terveystarkastukset ja seurantakäynnit.
Tutkimukseen rekrytoidaan noin 1 500 osallistujaa yhdestätoista Euroopan maasta. Siinä tarkastellaan kuntoutuksen vaikutusta liikkumiskykyyn, jota mitataan 400 metrin kävelytestillä. Osallistujilta mitataan myös muutoksia lihasmassassa ja -voimassa, kaatumisia, toimintakykyä, terveyspalvelujen käyttöä ja elämänlaatua.
Lääkehoito täydentää elintapamuutoksia
Kaikkia verisuoniperäisiä sairauksia voidaan ehkäistä samoilla keinoilla kuin sydän- ja verisuonitauteja. Tämä pätee myös lääkehoitoon. Timo Strandberg korostaa, että lääke ei koskaan ole vaihtoehto.
– Elintavat ovat aina ensisijaisena, mutta usein lisäksi tarvitaan lääkehoitoa.
Keskeinen ja usein ensimmäinen sydänkohtausten ja aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyn lääke on vanha tuttu aspiriini (ASA). Se ehkäisee veren hyytymistä sekä isoissa että pienissä suonissa. Veren hyytymistä estäviä lääkkeitä käytetään ehkäisemään eteisvärinäpotilaiden aivoverenkierron häiriöiden riskiä.
Verenpaine on keskeinen aivoverenkierron häiriöiden riskitekijä ja siksi verenpaineen lääkehoito on niin tärkeää. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että niillä, joiden verenpaine on hoidossa, esiintyisi vähemmän muistisairauksia ja dementiaa.
Kolesterolia alentavilla statiineilla on monipuolinen vaikutusmekanismi. Toisaalta niiden avulla voidaan ehkäistä aivoverenkierron häiriöitä ja toisaalta ne korjaavat pienten suonten endoteelin toimintahäiriötä. Useissa tutkimuksissa statiinien käyttäjillä on todettu vähemmän dementiaa.
Usein puhutaan ylilääkitsemisestä erityisesti statiinien kohdalla. Strandberg myöntää, että valitettavasti sitäkin esiintyy silloin, kun lääkehoidon kokonaisuutta ei ole tarkastettu ja potilaalle on jäänyt päällekkäistä lääkitystä. Ainakin yhtä yleistä on kuitenkin vajaalääkitys. Määrättykään lääke ei tehoa, jos sitä ei edes noudeta apteekista.