Raha ratkaisee hoidon

Astiat saavat äänekästä kyytiä kun Hildah, 4, ja Marline, 6, haluavat näyttää tiskaustaitojaan. Ahkerat neidit Länsi-Kenian Meibekistä lakaisevat pihan myös putipuhtaaksi, esittelevät perheen viljelykset, kanat ja vuohet. Isoveli Gilbert, 17, katselee pikkusiskojen touhua sivummalla.

Kaksi vuotta sitten Mercy Jeruto Maiyon, 32 ja Joseph Kimaiyon, 39, perheessä ei tällaisella riemulla remuttu. Kaksi reikää sydämessään syntynyt perheen kuopus oli hyvin heikkona. Lääkärit olivat arvelleet, että reiät umpeutuisivat tytön kasvaessa, mutta toisin kävi. Kasvu oli pysähtynyt ja jatkuva yskä vaivasi. Lääkärit sanoivat, ettei Hildah selviäisi ilman leikkausta.

Keniassa raha ratkaisee, kuka saa hoitoa ja kuka ei. Köyhällä perheellä ei ole mitään mahdollisuutta kalliisiin sairaalamaksuihin ja lääkkeisiin. Leikkauksen kustannusarvio, noin 200 000 Kenian shillinkiä (noin 2 000 euroa) oli tähtitieteellinen.

Hildahin perheellä jo matka Meibekistä Nairobiin, yli 300 kilometrin päähän, kestäisi kellon ympäri ja se tekisi yöpymisineen valtavan loven perheen varoihin. Lähimmän kaupungin Eldoretin sairaalassa, 80 kilometrin päässä, ei ollut riittävää osaamista tytön auttamiseksi.
– Olimme aivan epätoivoisia. On hirveää pidellä kuihtuvaa ja köhivää lasta sylissä voimatta auttaa mitenkään. Kun sitten näin Suomen World Visionin ihmisten vierailevan terveysasemallamme joulukuussa 2012, tartuin heitä hihasta ja kerroin tilanteestamme, Mercy Jeruto Maiyo kertoo.

Rohkea ja päättäväinen

Se, että Maiyo uskalsi isossa joukossa puhua aivan vieraille ihmisille kertoo suuresta päättäväisyydestä ja rohkeudesta. Etenkin maaseudulla kenialaisperheissä mies on perheen ehdoton pää, eikä naisten aktiivisuutta katsota välttämättä hyvällä.

Mercy Jeruto Maiyo on kuitenkin tottunut pitämään perheen lankoja käsissään. Sotilaana Somalian rajalla työskentelevä perheenisä pääsee kotiseudulle kymmenen päivän lomille kolmen kuukauden välein.

Aviopuolisoiden roolit eivät ole perheessä muutenkaan kaikkein perinteisimmät. Joseph Kimaiyo arvostaa selvästi napakkaa vaimoaan, ja hänessä on myös miestä sanomaan se ääneen. Niin ei kovin moni kenialaismies tekisi.
– On Mercyn ansiota, että Hildah on parantunut. En meinannut millään uskoa, kun hän soitti minulle töihin ja kertoi, että aivan tuntemattomat ihmiset lupasivat kerätä rahaa leikkaukseen. Olemme hyvin kiitollisia Suomen World Visionille, joka laittoi keräyksen pystyyn, Joseph Kimaiyo sanoo.

Rahaa antoivat monet suomalaiset ja kenialaiset World Visionilla työskentelevät sekä toiminnassa aktiivisesti mukana olevat kummit. Myös meibekiläisten tuki oli merkittävää.
– Paikalliselta vesiosuuskunnalta saatiin lahjoitus, samoin monilta sukulaisilta, tutuilta ja naapureilta. Heidän apunsa lämmittää hyvin paljon, sillä tiedämme, ettei heilläkään ole ylimääräistä. He voivat kaikki olla varmoja, että me puolestamme autamme heitä, jos he joskus tarvitsevat apua.

Takaisku ja onnenpotku

Mercy Jeruto Maiyo ja Joseph Kimaiyo lähtivät Hildahin kanssa Nairobiin leikkaukseen vuoden 2013 alussa. Tytön vointi oli kuitenkin heikentynyt niin paljon, ettei häntä voinut leikata, vaan lääkärit lähettivät hänet vahvistumaan kotiin.

Sairaalareissulla selvisi myös, että rahaa tarvittaisiin vielä paljon enemmän. Leikkaus olisi suurempi kuin alun perin ajateltiin. Leikkauksesta toipumista seurattaisiin sairaalassa, jälkitarkastuksia olisi useita ja kalliita lääkkeitä tarvittaisiin vielä pitkään. Rahakeräystä jatkettiin ja perhe otti myös pankkilainan, myi vuohia ja lehmiä. Lopulta rahaa oli kasassa 8 000 euron edestä.

Kun leikkauspäivä sitten koitti kesän lopussa, Nairobissa sattui olemaan vierailulla intialainen sydänspesialisti. Hän kertoi, että Hildahin sydämessä oli kaksi lähes sentin kokoista reikää ja kaksi läppääkin pitää korjata. Leikkauksen onnistumistodennäköisyys oli vain viisi prosenttia, mutta ilman leikkausta Hildah ei selviäisi.
– Tiesin leikkauksen menneen hyvin, kun Hildah oli niin kiukkuinen herättyään. Hän olisi halunnut lähteä heti kotiin, Mercy Jeruto Maiyo nauraa.

Sairaalassa vierähti kuitenkin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Molemmat vanhemmat olivat tyttären luona koko sen ajan.
– Hildah toipui pikku hiljaa ja se oli suuri ilo, mutta samalla meillä oli ikävä toisia lapsia. Oli hirveää, kun he itkivät puhelimessa.

Terve tyttö!

Kaksi vuotta leikkauksen jälkeen Hildah on esikoulussa, kuten muutkin ikäisensä kenialaislapset. Älykkäällä ja uteliaalla tytöllä on oppimisen nälkä. Nairobissa pitää edelleen käydä aika ajoin sydänkontrolleissa, mutta vauhdista päätellen tyttö on kunnossa.

Samaa sanoo myös Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa kliinisen mikrobiologian erikoislääkärinä työskentelevä Pirkko Hautala, joka tapasi Hildahin ja hänen äitinsä helmikuussa. – Reipas ja terve tyttö aivan selvästi. Sydänäänet ovat vahvat ja tasaiset.

Hautala oli mukana Suomen World Visionin suomalaiskummien opintomatkalla Nairobiin ja Länsi-Kenian maaseudulle. Matkalla 25 suomalaiskummia tapasi kummilapsensa ja tutustui hankkeisiin, joita heidän rahoillaan on toteutettu.

Yksi hankkeista on vuonna 2005 Meibekin Chebororwan terveysasemalle rakennettu synnytysosasto, jossa Hildahkin on syntynyt. Terveysasema palvelee 42 kilometriä pitkän Meibekin laakson 35 000 asukasta. Matkat ovat hankalat kiemuraisilla ja kuoppaisilla hiekkateillä. Etenkin sadekaudella linnuntietä muutamien kilometrien matka voi venyä tunneiksi.

Ennen synnytysosastoa valtaosa äideistä synnytti kotona. Osaston valmistuttua komplikaatiot ovat vähentyneet, kun apuna on kätilö. Lapset saavat myös automaattisesti syntymätodistuksen, joka lapsella on oltava, jotta hän pääsisi aikanaan kouluun.

World Vision on perustanut terveysasemalle myös muun muassa naisten ryhmän, jossa annetaan terveys- ja ravitsemustietoa ja keskustellaan lasten ja naisten oikeuksista. Hankkeen ansiosta ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut usealla vuodella 16-17-vuotiaisiin. Tytöt pystyvät myös palaamaan kouluun raskauden jälkeen.
Sairaanhoitajien pyörittämä terveysasema on saamassa tämän vuoden sisällä myös oman lääkärin ja lisää hoitajia. Ambulanssia odotetaan vielä.