Ruusu tuo iloa, lohtua ja hyvää mieltä

Ensimmäinen silmäys Ali-Marttilan ruusutarhan kasvihuoneeseen hämmentää ja ilahduttaa. Erivärisiä nupullisia ruusuja silmänkantamattomiin.

Ruusunkeruu on tänään jo tehty, loistoonsa puhjenneet kukat on leikattu, ja siksi näkyvissä on vain nuppuja.

Ulkona on koleaa, kasvihuoneessa miellyttävän lämmintä ja sopivan kosteaa – ja tietenkin ruusuntuoksuista. Viljelijät kertovat, että kun kasvihuoneen ilmanala miellyttää ihmistä, se on sopiva myös kasveille.

Joka aamu tilan työporukka käy leikkaamassa valmiit ruusut ja kiikuttaa ne kasvihuoneelta jatkohuoltoon toiseen rakennukseen. Siellä jokainen ruusu käydään tarkasti läpi ja huolletaan kauppakuntoon.

Käsityötä ja hienosäätöä

Työ ruusujen parissa on käsityötä alusta loppuun. Kangasalla viljellään kysynnän mukaan 20 ruusulajiketta. Suomalaisten suosikkeja ovat punaiset ja valkoiset ruusut, mutta tänä aamuna kasvihuoneelta on kerätty myös keltaisia, oransseja ja persikanvärisiä kuningattaria.

Sadonkorjuu on hienosäätöä. Jokainen lajike korjataan eri tavoin, avautumisen asteen mukaan. Ruusun kasvattaminen on työlästä, hoitotyötä tarvitaan paljon.

Ruusu on kukkien kuningatar, joka tuo iloa sekä hienon tuoksunsa että kauneutensa takia. Ruusuun liittyy paljon mystiikkaa. Kukkaa pidetään toivon ja ilon symbolina. Matti Marttila sanoo, että suomalaiset pitävät eniten punaisista ja valkoisista ruusuista.

Punaista ruusua pidetään rakkauden ja intohimon symbolina, Afroditen kukkana. Valkoista ruusua puolestaan pidetään puhtauden, rakkauden ja viattomuuden symbolina sekä surun ja salaisuuksien kukkana.

Jaakko ja Heikki Marttila käsittelevät myyntiin lähteviä ruusuja. He ovat eläköityneet mutta jatkavat työntekoa osa-aikaisesti. He ovat halunneet antaa nuorelle polvelle vapaat kädet viedä yritystä eteenpäin omalla tavallaan.

– Emme ole tohtineet puuttua mihinkään. Pojat osaavat. He ovat sitä paitsi aina tulleet hyvin toimeen keskenään, kertoo Jaakko Marttila.

Työt saa viedä kotiin

Ali-Marttila tuottaa vain osan Suomessa myydyistä ruusuista eli noin kaksi miljoonaa ruusua vuodessa. Tuontiruusuja tulvii maahan muun muassa Hollannista ja Keniasta. Ali-Marttilan ruusut menevät omien jakeluautojen kautta suomalaisiin kukkakauppoihin ja kukkatukkuihin.

Kotimainen ruusu päätyy kuluttajalle parhaassa tapauksessa vuorokausi poiminnasta.

Reetta Hakavainio ja Ninni Hyvärinen laittavat pitkävartisia eli ykkösluokan ruusuja kauppakuntoon. Jokainen ruusu tarkastetaan, käsitellään ja leikataan erikseen.

Ruusut niputetaan lajikkeittain ja ne laitetaan yhdeksi yöksi kylmään veteen. Kun näin tehdään, kukkien kuningatar saadaan säilymään mahdollisimman hyvänä asiakkaalle. Ruusun pitää olla parhaimmillaan eli avoin ja kaunis, kun se ojennetaan saajalle tai viedään kukkakaupasta kotiin.

Reetta Hakavainio sanoo, että työ ruusujen parissa on mukavaa. Ruusuntuoksussa on kiva tehdä työtä. Hyvä puoli työssä on myös se, että töitä saa viedä kotiin.

– Ruusun tuoksu kohottaa mielialaa. Lomalla tulee aina yhtäkkiä tunne, että jotakin tästä puuttuu – siis ne ruusut, hän sanoo ja tuoksuttelee isoa kuningatarkimppua.

Matti ja Olli Marttila kertovat vievänsä niin ikään ruusuja kotiin ja ystävillekin.

– Ruusun antaminen on toisen ihmisen huomioon ottamista.

Lähiruusu on arvossaan

Kevät on ruusutarhan kiireisintä aikaa. Ruusuja ostetaan runsaasti ylioppilaille ja valmistuneille sekä ystävänpäiväksi, äitienpäiväksi, morsiuskimppuihin sekä hautajaisiin.

– Meidän ruusut ovat lähituotteita, tuoreita ja jäljitettäviä, serkukset kertovat. Ali-Marttilan ruusujen kasvinsuojelu on ollut pitkään biologista, ja kasvihuoneet lämpiävät metsähakkeella. Yrityksellä on yhteinen voimala naapuriyrityksen, Honkasen puutarhan kanssa.

Ruusujen viljely muuttuu kovaa vauhtia. Tekniikat kehittyvät ja suunta on kohti entistä vihreämpää tuotantoa. Yhteydenpito muiden viljelijöiden kanssa on tärkeää.

Hollanti on alan edelläkävijä, ja siellä on hyvä käydä haistelemassa uusia tuulia. Koronan jälkeen alan messujakin järjestetään taas.

Sukutila on kunniatehtävä

Matti Marttila ja Olli Marttila ovat siis serkuksia ja vuodesta 2017 asti tilan yrittäjiä. Heidän isänsä ovat kaksoisveljekset Jaakko Marttila ja Heikki Marttila. Tila on ollut suvun hallussa kolmisensataa vuotta. Serkusten pappa Pentti Marttila kasvatti täällä aikanaan tomaattia ja kurkkua. Isät keksivät 1980-luvulla alkaa kasvattaa ruusuja, ryhtyivät toimeen, oppivat ja onnistuivat.

Matti ja Olli leikkivät pikkupoikina päivät pitkät tilalla. He muistelevat olleensa jo kymmenvuotiaista kesätöissä kasvihuoneissa kitkemässä rikkaruohoja ja tienaamassa jäätelörahaa. Kumpikin on sisarusparvensa esikoinen. Kun sisarukset lähtivät muille urille, he jäivät koulut käytyään tilalle ensin töihin ja sitten yrittäjiksi.

– Mikään muu ammatti ei käynyt mielessäkään. Ei kai siitä asiasta koskaan edes keskusteltu isommin. Ensi kesänä tänne tulee minun kymmenvuotias poikani kokeilemaan työntekoa, Olli Marttila kertoo.

Serkukset sanovat, että sukutilan ja Suomen ainoan ruusutilan jatkaminen on kunniatehtävä. On myös arvokasta säilyttää tärkeä alan ammattitaito Suomessa maan ainoina ruusunviljelijöinä.

Lue myös: Kuoro on sydämen asia