Suomen taiteen tarinoita lyhytelokuvina
Helene Schjerfbeck maalasi Toipilasta vuonna 1887 Cornwallissa Englannissa. Ateneumin taidemuseo tuotti Toipilaasta ja kahdestatoista muusta taideteoksesta lyhytelokuvat.
Lyhyt piipahdus nuoren Helene Schjerfbeckin (1862–1946) teoksen Toipilas äärelle kannattaa. Jos katsoja ei pääse paikan päälle, Ateneum mahdollistaa taide-elämyksen lyhytelokuvana.
Elokuva vie katsojan lähelle taideteosta. Kamera kulkee teoksen yksityiskohdissa ja poimii Toipilas-maalauksen pinnasta yksityiskohtia, joita katsoja ei ehkä muuten huomaisi: eloisat siveltimenvedot ja yksityiskohdat. Sairas lapsi oli tuohon aikaan usein toistuva aihe. Teoksessa katsoja näkee uskon tulevaisuuteen, kun lapsi toipuu sairaudestaan. Suomessa nuoren Schjerfbeckin teosta pidettiin modernina ja pörrötukkaista tyttöä liian realistisena.
Kuvataide valikoituu harvoin elokuvan aiheeksi
Elokuvat kuvaavat usein taiteilijoiden elämää, ei niinkään itse taideteoksia.
– Halusimme näyttää, että maalaukset ovat paljon muutakin kuin vain kuvia, Ateneumin taidemuseon johtaja ja elokuvien tuottaja Susanna Pettersson sanoo elokuvien ensi-illassa.
– Elokuva on erinomainen väline nostaa esiin maalausten yksityiskohtia.
Elokuvien keskiössä ovat taideteokset. Taiteilijat ovat mukana kerronnassa. Elokuva tarjoilee uuden tavan tutkia taideteosta erityisen tarkkaan.
Pettersson esittää yleisölle toiveen: – Käytetään ja näytetään elokuvia mahdollisimman laajasti.
Jos katsoja innostuu elokuvan tavasta esittää taidetta, hän voi tutustua myös Ateneumin tuottamiin kahteentoista muuhun lyhytelokuvaan. Teokset ovat Alexander Lauréuksen Tulipalo yöllä talonpoikaistalossa (1809), Robert Wilhelm Ekmanin Pentti Lyytinen lukee runojaan savolaisessa pirtissä (1848), Werner Holmbergin Maantie Hämeessä (1860), Erik Johan Löfgrenin Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär (1864), Ferdinand von Wright (1886), Albert Edelfeltin Pariisin Luxenbourgin puistossa (1887), Helene Schjerfbeckin Toipilas (1888), Eero Järnefeltin Kaski (1893), Ellen Thesleffin Omakuva (1894–1895), Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti (1897), Hugo Simbergin Iltaa kohti (1903), Magnus Enckellin Heräävä fauni (1914) ja Otto Mäkilän Torni (1950).
Elokuvat on ohjannut Terhi Amberla ja kuvaajana toimi Hannu Pakarinen. Elokuvat käsikirjoitti erikoistutkija Anja Olavinen.
Kaikki elokuvat löytyvät Ateneumin YouTube -kanavalla. Kunkin elokuvan kesto alle 10 minuuttia.
Lue myös: