Jussi Jäppinen elää historian pauloissa

Jussi Jäppinen teki melkoisen matkan valokuvaaja Hans Wagnerin jäljillä. Kilometrejä ja valokuvia kertyi. Tuotoksena syntyi kirja Viimeisen kesän maisemia.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 31.10.2019
Jussi Jäppinen on palkittu tietokirjailija ja kulttuuriympäristön tutkija. Kuva: Silmu Ruth.

Saksalainen Hans Wagner kiersi Suomea kameroineen kesällä 1939. Vuosikymmeniä myöhemmin tietokirjailija ja kulttuuriympäristön tutkija Jussi Jäppinen tutustui valokuvaajan tuotantoon. Tuolloin Jäppinen työskenteli graafisena suunnittelijana kustannusyhtiö Gummeruksessa. Elettiin 1980-lukua.

Wagner oli tehnyt kuvausmatkansa Suomen Matkailijayhdistyksen ja Suomen Matkat -yhdistyksen tilauksesta. Aineistosta oli tarkoitus koota värikuvateos seuraavan vuoden olympialaisten isäntämaasta. Tuli sota, eikä kirjaa eikä olympialaisia tullut.

Tavattuaan Hans Wagnerin lesken Margarethe Wagnerin Jäppinen sai tehtäväkseen koota ja toimittaa kuvista teos. Viimeinen kesä – Ainutlaatuinen värivalokuvakertomus Suomesta kesällä 1939 ilmestyi vuonna 1985.

Kriitikko Carl Hemming kirjoitti teoksesta arvostelun Helsingin Sanomiin. ”Tuntuu aavemaiselta tarkastella viidenkymmenen vuoden takaista Suomea värivalokuvista, jotka liikuttavalla ja oudolla tavalla muistuttavat nykyaikaa. Erityisen aavemaisilta tuntuvat ne värivalokuvat, jotka esittävät sitä Suomea, joka jo seuraavana vuonna 1940 tai viimeistään 1944 lakkasi olemasta: Viipuria, Sortavalaa, Valamoa, Petsamoa, sen ajan matkailu-Suomen vaikuttavimpia nähtävyyksiä…”

Historian tutkimus vie mennessään

Kiinnostus historiaan ja varsinkin rakennetussa kulttuuriympäristössä aikojen kuluessa tapahtuneeseen muutokseen tarttui Jussi Jäppisen tekemisiin jo nuorena.

Hyvän pohjan siihen antoivat kouluaikojen kesätyövuodet mittamiehenä, kun nopeasti kasvavaan Jyväskylään mitattiin katuja ja tontteja uusille asumalähiöille keskelle metsiä. Lisäinnostusta toi neljän kuukauden stipendiaattiaika Villa Lantessa Roomassa, jossa aikavertailu muuttui kymmenistä vuosista satoihin vuosiin, jopa tuhansiin, Jäppinen kertoo.

Opiskeluaikojen työpaikat arkkitehtitoimistossa, kaupungin asemakaavaosastolla, yliopiston taidehistorian laitoksella ja Keski-Suomen museossa vahvistivat herännyttä kiinnostusta. Ensimmäinen pitkäaikainen työpaikka tietokirjatoimittajana ja valokuvaajana kustannusliike Gummeruksella johdatti lopulta Jäppisen siihen oivallukseen, että hankittua tietoa voi myös havainnollisesti levittää kirjallisuuden ja näyttelyiden avulla.

Matka Hans Wagnerin jäljillä

Sitten 80-luvulla ilmestyneen Viimeinen kesä -kirjan Jussi Jäppinen on tehnyt tai ollut työryhmissä mukana tekemässä eri puolilta Suomea kymmeniä kirjoja ja näyttelyitä. Aiheina ovat olleet arkkitehtuuri, maisema ja rakennettu kulttuuriympäristö sekä niissä tapahtuneet muutokset.

– Varsinkin ennen–nyt-tyyppisten kirjojen ja näyttelyiden kohteena on ollut paljolti kotikaupunkini Jyväskylä ja sen lähiympäristö.

Vähitellen Jäppistä alkoi kiinnostaa, mitä Suomessa oli tapahtunut vuoden 1939 jälkeen. Vanhat värikuvat palautuivat tietokirjailijan mieleen.

Kesällä 1939 Wagner aloitti matkansa Helsingistä. Ensin Karjalaan, Savoon ja Lappiin ja sieltä Hämeen kautta Turkuun.

– Aloin kiertää Hans Wagnerin käymiä kuvauspaikkoja ja katsoa miltä näkymät näyttivät nyt. Tutkin myös, mitä muuta hänen kulkemallaan reitillä oli tapahtunut.

Jäppiselle konkretisoitui kuten kriitikko Carl Hemmingillekin hyvin tiedossa ollut asia: monet keskeiset kohteet, Viipuri, Sortavala, Valamo ja Petsamo eivät kuuluneet enää Suomeen.

– Niihin ei niin vain menty kuten kesällä 1939. Vaadittiin passia, viisumia, valuutanvaihtoa, kielitaitoa ja odottelua. Tuli myös pääsykieltoja. Erityisen mieleenpainuvia olivat joidenkin kohteiden löytäminen pienen salapoliisityön, haastattelujen ja puskissa pyörimisen jälkeen.

Etsiessään Hans Wagnerin vuonna 1939 kuvaamia kohteita hän sai ystävällisen vastaanoton. Avuliaisuus eri kohteissa jäi matkaajan mieleen. Jäppisen sinnikkyys palkittiin. Viimeisen kesän maisemia. Aikamatkailua Suomessa 1939–2019 ilmestyi syksyllä 2019.

Erityisesti yksi asia vahvistui Jäppiselle kirjaprojektin aikana: – Suomi on hieno maa. Joku etelänmatka kannattaa korvata hyvin suunnitellulla kotimaan kiertomatkalla.

 

Lue myös: Kuviollinen mieli tarjoaa välineitä luovuuteen

Lue seuraavaksi