Suomi on luonnon suurvalta, jossa mennään metsään

Koska meillä on siihen sisäänrakennettu kaipuu, uskovat FT Adela Pajunen ja maantieteilijä Marko Leppänen.

– Olemme osa luontoa, ja solumme ja mielemme tunnistavat tämän, on Pajunen havainnut. – Suomalaisille metsä on vielä aivan erityinen paikka, jossa koemme tulevamme kotiin. Metsässä on luonnollista olla, rentoudumme ja koemme itsemme kokonaiseksi. Myönteiset tunteet valtaavat mielen.

Vaikka ympäristöherkkyys vaihtelee ihmisestä toiseen, Pajunen kokee, että me osaamme arvostaa metsää. Tutkimuskin vahvistaa luottamusta monen omaan kokemukseen siitä, että luonto auttaa voimaan paremmin. On kuitenkin tärkeää, että yhä useammat hyvinvoinnin ammattilaiset ottavat asiakseen kannustaa ihmisiä luontoon.

– Olen itse koulutukseltani alun perin biologian opettaja ja vienyt työurani aikana paljon erilaisia ryhmiä luontoon. Kokemukseni siitä on osoittanut kuinka hyvää luonto tekee meille. Uskon asiaan vahvasti.

Marko Leppänen vakuuttaa, että viherympäristössä oleilu on tehokas stressinsäätelykeino, ja luettelee perusteluksi faktoja: Luonto rentouttaa, laskee verenpainetta ja leposykettä. Luonnossa myönteiset ajatukset lisääntyvät ja kielteiset vähenevät.

– Luonnossa tulemme liikkuneeksi, mikä edistää muun muassa sydänterveyttä. Sama liikuntamäärä tuntuu luonnossa kevyemmältä kuin urbaaniympäristössä, radoilla tai saleilla. Moni itseään ei-liikunnallisena pitävä ihminen tosiasiassa ulkoilee reippaastikin luonnossa.

Ihmeellinen mustikka, hoitava puutarha

Luonnon syötävästä annista varsinkin tuttuja ja turvallisia marjoja voi lämpimästi suositella sydänsairauksia poteville.

– Professori Sinikka Piippo kirjoittaa esimerkiksi mustikasta, että ne estävät valtimonrasvoittumista ja verihiutaleiden toisiinsa tarttumista, laajentavat verisuonia, laskevat verenpainetta, alentavat kolesterolia ja suojelevat angina pectorikselta. Ja nämä ovat vain eräs osa mustikan hyvistä ominaisuuksista, Leppänen muistuttaa ja huomauttaa perään, että myös puutarhatyöt sopivat sydämelle. Vakuudeksi hän kertoo, että Englannissa on sairaaloiden puutarhoja käytetty menestyksellä infarktista toipuvien kuntoutukseen.

– Itse olen liikkunut luonnossa pienestä pitäen. Aluksi kodin lähimetsässä ja -niityllä Helsingin Vartiokylässä, ja ala-asteikäisenä perhosharrastuksen myötä jo varsin laajasti – myös öisin, paljastaa Leppänen.

Hänestä aivan tavalliset ja arkiset metsäpiipahdukset ovat arvo arvaamaton:

– Niiden kautta suomalaisten suuri enemmistö hoitaa hyvinvointiaan ja terveyttään luonnollisella ja mutkattomalla tavalla, asiaa sen kummemmin ajattelematta. Silti luontoon – sen lajeihin, ilmiöihin ja prosesseihin – tutustuminen syventää entisestään luontosuhdetta. Niin kuin suuri maantieteilijä, professori Reino Kalliola (1909–1982) sanoi: ”Kestävä rakkaus edellyttää aina kohteensa tuntemista”.

Oppaan kanssa luontoon

Opas tai opastusaineisto johdattaa luonnon tuntemukseen ja luonnon tarkempaan havainnointiin ja sitä kautta, kuin huomaamatta, lisääntyvään luonnon arvostukseen. Hyvinvointiteemaisilla retkillä (ja terveysluontopoluilla) ohjaus sisältää monipuolisen luontotiedon ohella inspiroivaa tietoa luonnon terveysvaikutuksista. Erilaisten harjoitteiden kautta opas voi auttaa keskittymään esimerkiksi luonnon näkymiin, ääniin, tuoksuihin ja makuihin. Tieto luonnossa oleilun tutkituista terveyshyödyistä motivoi altistumaan niille tietoisella tavalla.

– Omaa erityisantiani on erilaisten paikkojen esittely ja niiden herättämien tunnelmien havainnointi, Leppänen selvittää. – Erilaiset paikat vaikuttavat meihin eri tavoin. Yleisesti miellyttävänä esimerkiksi pidetään yhdistelmää, jossa on mahdollisuus nähdä kauas mutta samalla itse vetäytyä suojaan.

– Toivon, että voin auttaa ihmisiä tunnistamaan itselleen mieluisia ympäristöjä ja löytämään oman kotiseutunsa paikkahelmet. Aina kun mahdollista yhdistän myös kulttuurihistorian luontoon: erilaiset tarinat voivat synnyttää ylisukupolvisuuden kokemusta ja juurruttaa meitä paikkoihin.

Antiikin ajoista asti…

Leppänen muistuttaa, että viherympäristön terveyshyötyjen tiedostaminen ei ole uusi asia.

– Siitä on viitteitä antiikin ajoista alkaen. Etenkin 1800-luvulla erilaiset parantolat kautta läntisen maailman hyödynsivät monin tavoin luontoa hoitomuotona. Silti luonnon hyvinvointivaikutusten systemaattinen tutkimus käynnistyi vasta runsaat kolmekymmentä vuotta sitten.

– Tutkimustiedosta kumpuavat uuden sukupolven palvelut, kuten esimerkiksi terveysluontopolut, on siis hyvin tuore ilmiö. Ne istuvat hyvin omaan aikaamme: teknologisen ja kulutuspainotteisen elämänmallin pyörteissä kaipuu ”aitoihin” ja yksinkertaisiin elämyksiin on kasvanut ja samalla myös keskimäärin tietoisuus ja vastuunotto omasta terveydestä. Vaikka monella on edelleen mutkaton luontosuhde, moni hyötyy luontosuhteen tukemisesta.

Tutkimusten tärkein viesti on Leppäsen arvion mukaan ehkä se, että ihminen on lajina täysin kehittynyt luonnonympäristöön ja siksi kokee automaattisesti (muun muassa parasympaattisen hermoston tasolla) elpymistä luonnossa. Myönteinen vaikutus voidaan havaita jo vihreästä ikkunanäkymästä tai huonekasvista, puhumattakaan kunnon luontoretkestä.

Metsäsuomalaisten lahja Euroopalle

Suomalaisten metsäsuhde on eurooppalaisittain vahva, kiitos myöhäisen rakennemuutoksen ja siihen liittyvän muuttoliikkeen maalta kaupunkiin. Harvaan asutussa maassamme on kansalaisen keskimääräinen matka lähimpään metsään edelleen vain muutamia satoja metrejä, ja oikeata metsää on suurimmissa kaupungeissakin.

Tiheästi asutun ydin-Euroopan silmissä olemme luonnon suurvalta, jossa riittää hiljaisuutta, omaa tilaa ja puhtaita vesistöjä. Luonnon hyvinvointivaikutusten tiedostamisen myötä Suomella olisi paljon annettavaa muillekin eurooppalaisille. Haasteemme onkin sovittaa yhteen metsien aineellisten ja aineettomien antimien hyödyntäminen. Puuntuotannon ohella on syytä ottaa huomioon luonnossa liikkumisen merkitys kansanterveydelle ja matkailulle.