Suurisydäminen mies

Hoitaja meni niin paniikkiin, ettei pystynyt laittamaan tippaa. Seppo Paakkinen rauhoitteli hoitajaa, ettei hänellä ollut mitään hätää. Hoitaja soitti heti ambulanssin. Ensihoitajat laittoivat tipan ja kiidättivät potilaan Meilahden sairaalaan.

Paakkinen oli puoli vuorokautta tiputuksessa ja sydänlaiteseurannassa, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lääkärit vain totesivat, että potilaalla on niin sanottu urheilijan sydän: se on hidas, iso ja laiska. Lisäksi jälkilyönti on niin voimakas, että EKG antaa väärän diagnoosin. Lääkäri sanoi myös, että potilas on tuomittu loppuiäkseen liikkumaan. Liikunnan lopettaminen olisi haitaksi sydämelle.

– Minulla todettiin olevan kovasta liikunnasta johtuva laajentunut ja laiska sydän. Nuorena päälajini oli seiväshyppy, mutta kun 16-vuotiaana nilkkani vammautui pahasti jalkapallossa, seiväshyppy oli pakko lopettaa.

Toivuttuaan vammasta Paakkinen alkoi kuntouttaa nilkkaansa pitkillä pyörälenkeillä. Parhaana pyöräilykautena mies pyöräili yli 3 000 kilometriä kuukaudessa, ja pisin päivämatka oli 350 kilometriä. Todennäköisesti näillä matkoilla sydän vaurioitui.

– Sydänfilmien perusteella lääkärit sanoivat, että joskus minulla on ollut sydäninfarkti.

– Muistan, kun noin 11-vuotiaana tulin koulusta kotiin ja lysähdin keittiön nurkkaan. Tuntui, että henkeni nousi kattoon ja katseli sieltä ruumistani. En kertonut tapahtuneesta kenellekään, vaikka kokemus pelästytti, sillä arvelin, ettei kukaan voi ymmärtää tapahtumaa.

– Nyt ajattelen, että silloin minulla saattoi olla sydänkohtaus. Meillä on sekä isän että äidin puolen suvussa sukurasitteena sydän- ja verisuonisairaudet. Isän veljistä jotkut kuolivat sydänkohtaukseen alle viisikymppisenä.

Sukurasitteena sydänviat

Seppo Paakkinen syntyi Miehikkälässä 1954 kolmelapsisen perheen kuopuksena. Kaksi vuotta vanhemmalle veljelle on tehty sydämen ohitusleikkaus ja vuotta vanhemmalle siskolle pallolaajennus. Paakkinen sanoo ottavansa vakavasti sairausriskinsä.

– Minä olen kyllä perheen ainoa, joka on harrastanut aktiivisesti liikuntaa. Onneksi en ole koskaan polttanut enkä käyttänyt alkoholia.

Paakkinen liikkuu paljon. Hän pyöräilee kesät, talvet, pelaa jalkapalloa ja sählyä, käy kuntosalilla ja venytysjumpassa, mutta painottaa ennen kaikkea monenlaisen hyötyliikunnan tärkeyttä. Paakkinen viljelee hyötykasveja, kerää sieniä ja marjoja ja pyöräilee työmatkat.

Paakkisen verenpaine on aina ollut alhainen. Sen sijaan kolesteroliarvot ovat olleet hieman koholla. Kun Paakkisen vaimolla, elintarviketieteen kemian tohtori Päivi Ekholmillakin todettiin kohonneet kolesteroliarvot, pariskunta päätti muuttaa ruokavalionsa sydänystävällisemmäksi.

Ravinnon kokonaisrasvamäärää alennettiin, kovia rasvoja vähennettiin ja hyviä rasvoja lisättiin. Eikä aikaakaan, kun kummankin kolesteroliarvot paranivat. Kokonaiskolesteroli aleni ja hyvä kolesteroli nousi.

– Meidän terveydenhoitojärjestelmä nojaa mielestäni aivan liikaa lääkkeisiin. Elintapamuutokset olisivat paljon tärkeämpiä.

– Onnekseni olen aina tykännyt syödä vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Yritän kontrolloida, että kaksi kolmasosaa ruokavalioni sisältämästä rasvasta on hyvää, tyydyttämätöntä rasvaa. Leivän päällä en ole käyttänyt mitään levitettä vuosikymmeniin ja suosikkileipäni on kunnon ruisjälkiuunileipä.

Paakkisen paheisiin kuuluu leivokset. Ja niissähän on yleensä melkoinen määrä kovia rasvoja. Etenkin joulutorttuja miehen on vaikea vastustaa.

Hyvää sydäntä vaativa työ

Seppo Paakkinen on laajentanut sydäntään myös ihmissuhdetyössä. Työskenneltyään vuosia lääketieteellisten laitteiden parissa Helsingin eri sairaaloissa, Paakkinen kouluttautui sosiaalityöntekijäksi.

Hän työskenteli Helsingin kaupungilla kymmenen vuotta, jäi työttömäksi ja perusti matalan kynnyksen paikan työttömille, mielenterveyskuntoutujille, toipuville alkoholisteille, yksinäisille tai muuten syrjäytetyille. Aurinkoisen hymyn toiminnanjohtajana Paakkinen vetää sählytreenejä, jalkapallotreenejä ja ohjaa polkupyöräretkiä.

Paakkinen tietää kokemuksesta, että fyysinen toiminta on oleellinen osa toipumista ja hyvinvointia. Sen kautta kehittyy hyviä ihmissuhteita ja sosiaalisia taitoja. Se taas vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Kun nämä asiat ovat kunnossa, ihminen voi alkaa miettiä taloudellista selviytymistään.

Keväällä Aurinkoisessa hymyssä kunnostetaan asiakkaiden pyöriä ja tehdään pyöräretkiä lähialueille. Viron kieltä ja kulttuuria harrastava Paakkinen on tehnyt 16 pyöräretkeä Viroon – joskus yksin, joskus vaimonsa kanssa ja joskus Aurinkoisen hymyn asiakkaiden kanssa.

– Alkukesällä järjestetään testiajo halukkaille. Ajetaan pyörillä Helsingistä Porvooseen syömään ja poljetaan takaisin. Lähtijöillä on varustepakkaukset mukana, joilla testataan mahdollisuus selvitä tulevasta Viron matkasta.

Aurinkoisella hymyllä on myös halukkaille omia viljelypalstoja. Kulttuurivaihto toimii. Maahanmuuttajille opetetaan suomalaisia viljelytapoja ja he taas puolestaan opettavat kantaväestölle omia viljelymenetelmiään ja kikkojaan.

Sydämellistä kulttuurivaihtoa

Paakkinen muistelee elämäänsä 50–60-luvun Suomessa. Elämä oli puitteiltaan hyvin erilaista kuin nyt. Paakkisen perhe eli sen ajan työläisten elämää. Ruokaa oli riittävästi ja valtaosa vanhempien tuloista meni asuntoon. Silloin ei pröystäilty.

– Nyky-yhteiskunnassa varallisuus jakautuu hirveän väärin. On hurjaa, että ihminen voi olla köyhä siitä huolimatta, että käy töissä. Yhteiskunta on jäsenilleen hyvin epäoikeudenmukainen.

Paakkinen nauttii työstään, koska näkee ihmisten pääsevän elämässään eteenpäin. Työtön löytää työpaikan tai aloittaa opiskelut, syrjään vetäytynyt tai huonokuntoinen tulee mukaan liikuntaryhmiin ja yksinäinen eläkeläinen vapaaehtoistyöhön. Ihmisillä on suuri tarve kuulua johonkin ryhmään. Aurinkoinen hymy tarjoaa paikan, johon tulla.

Myös portugalin kieltä ja kulttuuria harrastavalla Paakkisella on suunnitteilla perustaa Portugaliin Aurinkoista hymyä vastaava matalan kynnyksen paikka. Siellä olisi mukava viettää talvisin eläkepäiviä, ja siellä voisivat asiakkaat lomailla ja tehdä samalla vapaaehtoistyötä sekä työharjoittelua.

– Portugalista voisi vastaavasti tulla meille vaihtoon tänne Helsingin Myllypuroon.

– Totta kai tällainen työ kehittää ihmisyyttä. Oppii ymmärtämään, että erilaisista kulttuuritaustoista huolimatta kaikilla ihmisillä on samat perustarpeet.