Sydänkuntoutusta viimeisen 70 vuoden aikana
Sydänliitto on koko toimintansa ajan panostanut sydänkuntoutuksen kehittämiseen ja tarjoamiseen sairastuneille. Aluksi toiminta keskittyi enemmän asian tutkimiseen, jotta tiedettiin keskittyä oikeanlaisen kuntoutuksen järjestämiseen. Sittemmin Sydänliitolla on ollut erilaisia rooleja kuntoutuksen järjestäjänä Suomessa. Tänä päivänä tarjoamme terveydenhuollolle Tulppa-mallia kuntoutuksen työkaluksi ja valmiiksi malliksi.
Sydäntautiliitolle 1960-luvu oli laajan tutkimustyön ja kuntoutustoiminnan aikaa. Työterveyslaitoksen kuntoutusosastolla tehtiin Työterveyslaitoksen ja Sydäntautiliiton yhteistyönä kuntoutustutkimusta, jossa etsittiin menetelmiä suomalaisten sydänpotilaiden kuntouttamiseen. Osastoon toimintaan kuului jälkihoito, fysioterapia, työkykyisyystutkimukset, sosiaalinen neuvonta ja työllistämistoimenpiteet. Kuntoutettavat olivat osastolla 2–4 viikkoa, noin 80 % heistä palasi työelämään.
Yleisesti Suomessa omaksuttiin Euroopan maita aikaisemmin edistyksellinen ajatus, jonka mukaan infarktin saanut potilas oli syytä ohjata liikkeelle jo melko varhaisessa vaiheessa ja kun sydämen oireet rauhoittuvat, aletaan häntä kuntouttaa takaisin työelämään. Sydäntautiliitto järjesti liikunta-aiheisia tilaisuuksia ja teki materiaaleja murtaakseen käsitystä, että sydänpotilaiden tulisi pysytellä täydellisessä levossa. Vuosikymmenen puolivälissä Tampereella perustettiin ensimmäinen sydänpotilaiden kuntovoimistelupiiri ja vuosikymmenen lopussa perustettiin sinne jo Sydänkuntoutusasema, jota kutsuttiin miesten neuvolaksi. Vuosikymmenen loppuun mennessä kuntoutusvoimistelua oli tarjolla jo laajasti eri puolella Suomea piiriyhdistysten toimesta.
1970-luvulla liitto käynnisti kuntoutusohjelman, joka pyrki sekä lisäämään ammattilaisten osaamista ja ymmärrystä kuntoutuksesta että viestimään suoraan sairastuneille. Ohjelman totutuksen tärkeinä toteuttajina olivat piirit ja yhdistykset yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Paikalliset sydänyhdistykset olivat ottaneet ohjelmaansa kuntoutuksen kaikkialla maassa, sitä tarjosi vuonna 1974 jo 68 yhdistystä. Yhdistyksissä tätä toimintaa ohjasivat sekä sairaanhoitajat että lääkintävoimistelijat. Kuntoutus suunnattiin lähinnä sepelvaltimotautipotilaille. Sydänkurssit käynnistettiin Sydänliitossa vuosikymmenen alussa.
1980- ja 1990-luvuilla sydänkuntoutuksessa keskityttiin sydänpotilaiden työkyvyn parantamiseen. Liitto järjesti edelleen kuntouttamiskoulutusta lääkintävoimistelijoille, sairaanhoitajille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille sekä tuotti kuntoutusta tukevaa painettua materiaalia. Piirit ja yhdistykset järjestivät sopeutusvalmennuskursseja, noin 70 paikallisyhdistystä järjesti kuntoutusryhmiä.
Vuonna 1991 voimaan tulleen kuntoutuslain myötä kuntoutus ja sairastumisen jälkeinen kuntoutumisenohjaus ja suunnittelu tuli terveydenhuollon vastuulle. Heti seuraavana vuonna 1992 liitto julkaisi sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutussuosituksen, jolla pyrittiin kohti nykyaikaista kansainvälistä kuntoutuskäytäntöä.
2000-luvun alussa kuntoutuksen tila oli Suomessa kuitenkin heikentynyt ja terveydenhuolto keskitti voimavaransa akuuttihoitoon. Sydänliitto ja sen piirit jatkoivat edelleen kuntoutuksen ja sopeutumisvalmennuskurssien järjestämistä. Liitto yhdessä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sydänpiirien kanssa kehitti perusterveydenhuollossa toteutettavaa Tulppa-ryhmäkuntoutusohjelmaa vuosina 1999–2001. Kokeilu osoittautui toimivaksi ja näin vastuuta kuntoutuksesta saatiin perusterveydenhuollolle.
Sydänkuntoutuksen tilanne tällä hetkellä Suomessa
Sydänkuntoutuksen sisältöjen painopiste lähti 2000-luvulla siirtymään kohti kokonaisvaltaista kuntoutusta, jolla pyritään parantamaan sairastuneen toimintakykyä, arjessa selviytymistä, omahoidon taitoja, vertaistukea ja elintapamuutosten toteuttamista. Suurimmalla osalla sepelvaltimotautiin tai muuhun sydänsairauteen sairastuneista lääkehoidon ja toimenpiteiden kehittymisen vuoksi fyysinen toipuminen on nopeaa, mutta sen sijaan sopeutumisessa ja omahoidon toteuttamisessa tarvitaan usein tukea.
Sydänliiton kehittämä Tulppa-kuntoutus perustuu tähän kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Terveyskeskuksissa järjestettävä Tulppa-ryhmäkuntoutuksen toimintamalli levisi Pohjois-Karjalan jälkeen myös muille alueille ja pian useat sairastuneet pääsivät terveydenhuollon ammattilaisen johtamiin ryhmätapaamisiin. Myös Kela alkoi hieman Tulppa-kuntoutusta aikaisemmin järjestämään sydänkuntoutuskursseja samankaltaisella ajatuksella.
Vaikka lain mukaan kuntoutusvastuu oli terveydenhuollolla, ei sairastumisen jälkeiseen tukeen ja kuntoutukseen tahtonut löytyä riittäviä resursseja. 2010-luvun loppupuolella kiihtyvä terveydenhuollon palveluiden digitalisoituminen ei jäänyt Sydänliitolta huomaamatta. Terveydenhuolto haki digitaalisista hoitopoluista ratkaisuja resurssipulaan. Vastauksena tähän Sydänliitto lähti kehittämään täysin digitaalista sydänkuntoutusta Tulppa-verkkovalmennusta vuonna 2019, samalla laajentaen terveydenhuollon käyttöön tarkoitettujen sydänkuntoutuksen toimintamallien valikoimaa.
Vieläkään vuonna 2025 sydänkuntoutus ei ole laajasti sairastuneiden saatavilla. Kuntoutukseen pääsy riippuu siitä, miten sairastuneita ohjataan Kelan kuntoutuskursseille ja onko alueella tarjolla Tulppa-kuntoutusta. Erot ovat alueellisesti suuret: Pohjois-Pohjanmaalla sepelvaltimotautiin sairastuneista jopa 70 % ohjataan sydänkuntoutukseen, kun taas Kymenlaaksossa ja Itä-Uusimaalla arviolta vain 4 %. 
Sydänkuntoutuksen tulevaisuus on digitaalinen
Kuntoutus saatetaan usein ensimmäisenä mieltää kasvokkain tapahtuvaksi kohtaamiseksi, mutta yhä useammin kuntoutus tapahtuu kuitenkin osittain tai kokonaan verkossa. Sydänliiton suunnittelema Tulppa-verkkovalmennus on täysin etänä toteutettava sydänkuntouksen toimintamalli. Hyvinvointialue voi ottaa sen osaksi sepelvaltimotautiin sairastuneiden asukkaidensa jatkohoitoa. Näin ovat tehneet Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueet sekä Pohjois-Karjala, jossa valmennus on kokeilussa.
Tulppa-verkkovalmennus sisältää 12-osaisen luettavaa, videoita, kyselyitä ja pohdinnan paikkoja sisältävän valmennuspolun sekä viisi ryhmäetätapaamista terveydenhuollon ammattilaisen johdolla. Lisäksi asiakas saa tukea ja kannustusta ohjaajalta ja voi olla viestiyhteydessä häneen. Tulppa-verkkovalmennus kestää noin puoli vuotta.
Yhä useammin sairauden jatkohoito kotiutumisen jälkeen toteutetaan täysin digitaalisten hoitopolkujen kautta. Tämä tarkoittaa, että asiakas saa digitaaliseen sovellukseen hoitajaltaan ohjeet tuleviin verikokeisiin, verenpaineen seurantaan sekä terveyskyselyihin. Lääkäri voi seurannan avulla muuttaa lääkitystä. Asiakas voi ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä terveydenhuoltoon ja sovelluksen kautta voidaan sopia myös vastaanottoaika. Kun sairauden seurannan osaksi otetaan Tulppa-verkkovalmennus, on sairastuneella kokonaisvaltainen sairauden jatkohoito omalla kotisohvallaan.
Lue myös: 70 vuotta suomalaisten ruokapöydissä